Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue

Wikipedia
Ohjattu sivulta SPÖ
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue
Sozialdemokratische Partei Österreichs

Logo SPÖ.svg

Perustettu 30. joulukuuta 1888
Johto Werner Faymann (pj.)
Ideologia Sosialidemokratia
Eurokansanedustajat 5 / 51
Kansallinen neuvosto 56 / 183
Liittoneuvosto 24 / 62
Kansainväliset jäsenyydet Sosialistinen internationaali
Kotisivu [1]

Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue (saksaksi Sozialdemokratische Partei Österreichs, SPÖ) on yksi Itävallan vanhimpia puolueita. Se perustettiin 30. joulukuuta 1888 ja sen nykyinen puheenjohtaja on Werner Faymann. Toisin kuin monet muut eurooppalaiset sosiaalidemokraattiset puolueet, se on säilyttänyt vasemmistolaiset juurensa ja vastustaa uusliberalismia.

Puolueen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue yhdistyi vuonna 1889 nimellä Sozialdemokratische Arbeiterpartei Österreichs (SDAPÖ) hyväksyttyään Tri. Victor Adlerin perusjulistuksen Hainfeldin puoluekokouksessa 30.12.1888. Se osallistui Toisen internationaalin perustamiseen Pariisissa 1889. Puolue vaati työläisille äänioikeutta ja Itävalta-Unkarin muuttamista demokraattiseksi liittovaltioksi. Äänioikeus saatiin vuoden 1907 yleislakon jälkeen. Tätä ennen sosialistit olivat edustettuina mm. Wienin kaupunginvaltuustossa. Vuonna 1911 SDAPÖ:stä tuli jo parlamentin suurin puolue.

Puolue tuki aluksi sodanjulistusta Serbialla arkkiherttua Frans Ferdinandin murhan jälkeen, mutta alkuvuodesta 1918 alkoi lakkoilla sodan päättämiseksi. Lokakuussa 1918 kokoontui väliaikainen kansalliskokous (Provisorische Nationalversammlung) Karl Rennerin johdolla, joka laati maalle tasavaltaisen perustuslain.

Vuoden 1919 vaalien jälkeen, joissa myös naisilla oli äänioikeus, SDAPÖ muodosti suuren koalition toisen ensimmäisen tasavallan suuren puolueen, Christlichsoziale Partein kanssa. Tuona aikana säädettiin kahdeksan tunnin työpäivä, sekä laadittiin uusi, pysyvä perustuslaki, jonka säätämisen jälkeisissä vaaleissa CP otti enemmistön ja SDAPÖ jäi oppositioon.

1920-luvulla SDAPÖ:ssa vahvistui kaksi suuntaa, Rennerin porvarilliseen demokratiaan ja parlamentarismiin luottava suuntaus ja Otto Bauerin austromarxistit. Poliittisen tilanteen kiristyessä SDAPÖ perusti toukokuussa 1924 omat puolisotilaalliset joukot, Republikanischer Schutzbund tai tasavallan suojelujoukot. Kommunistipuolue KPÖ perusti oman punaprikaatin ja CP Heimwehrin.

SDAPÖ:n marraskuussa 1926 hyväksymä Bauerin siiven vaikuttama Linzin ohjelma (“Linzer Programm”) jyrkensi vastakkainasettelua CP:n kanssa.

30. tammikuuta 1927 puolueiden aseelliset joukot ammuskelivat Schattendorfissa. Valamiehistö vapautti kesällä Heimwehrin jäsenet vastuusta, mitä seurasi sosialististien mielenosoituksia, oikeustalon tuhopoltto ja 85 kuollutta.

7. maaliskuuta 1933 parlamentissa ei päästy sopuun ja puhemiehistö erosi. Kansleri Engelbert Dollfuß huomasi tuolloin tilaisuutensa ja sääti joukon poikkeustila-asetuksia. Tuon jälkeen SDAPÖ:n toimintaa alettiin rajoittaa ja sensuuria lisättiin. SDAPÖ:n kannattajat protestoivat useissa kaupungeissa, Wienissä ja Linzissä. 12. helmikuuta 1934 poliisi ratsasi puolueen päämajan Linzissa. Sosialistien aseistetut joukot asettuivat vastarintaan, mitä seurasi viikko taisteluja Wienissä ja muissa SDAPÖ:n kannatuskeskuksissa. Armeija kutsuttiin kukistamaan vastarinta. 16. helmikuuta puolue kiellettiin ja sen johtajisto pidätettiin. Natsit murhasivat Dollfußin kymmenen viikkoa myöhemmin ja maa liitettiin natsi-Saksaan 1938.

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue perustettiin uudelleen huhtikuussa 1945 nimellä Sozialistische Partei Österreichs. Nimi vaihdettiin nykyiseksi 1991.

Neuvostoliiton tuella Karl Renner ja Leopold Kunschak julistivat väliaikaishallituksen muodostetuksi 27. huhtikuuta 1945. Uusi liittokokous valitsi Rennerin syksyllä presidentiksi, jota asemaa hän piti kymmenen vuotta. SPÖ liittoutui konservatiivien ÖVP:n kanssa suureen koalitiohallitukseen, jota kesti kaikkiaan seuraavat 21 vuotta, kun ÖVP voitti huhtikuussa 1966 enemmistön paikoista ja muodosti itse hallituksen.

Vuonna 1970 SPÖ nousi jälleen hallitusvastuuseen, aluksi tuolloin liberaalia linjaa edustaneen FPÖ:n kanssa ja vuodesta 1971 yksin. Bruno Kreisky oli kanslerina aina vuoteen 1983 asti ja hänen jälkeensä Fred Sinowatz, Franz Vranitzky ja Viktor Klima. ÖVP:n hallitus muodostettiin 2000, tuolloin jo Jörg Haiderin johtaman FPÖ:n kanssa.

SPÖ on Itävallan suurin puolue 68:lla paikallaan vuoden 2006 parlamenttivaalien jälkeen. Vuoden 2008 vaalienkin jälkeen SPÖ säilyttää suurimman puolueen aseman vaikkakin puolue menetti kymmenen paikkaa.

Puheenjohtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.