Ruggero Deodato

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruggero Deodato vuonna 2008.

Ruggero Deodato (s. 7. toukokuuta 1939, Potenza) on italialainen elokuvaohjaaja. Deodato on ohjannut pääosin erilaisia eksploitaatiokauhu- ja seikkailuelokuvia.

Deodaton tunnetuin elokuva on Kannibaalien polttouhrit (1980), joka oli kansainvälinen kohukauhuelokuva, joka ennätettiin julistaa jopa snuff-elokuvaksi. Elokuva kiellettiin lukuisissa maissa ja poiki oikeusjutun. Toinen tunnettu Deodaton ohjaus on Talo puiston laidalla (1980). Deodato oli vuonna 1988 ehdolla Fantasporton kansainvälisen fantasiaelokuvapalkinnon saajaksi työstä elokuvassa Shamaani.

Deodatolla on yksi lapsi hänen entisen vaimonsa, näyttelijä Silvia Dionision kanssa. 5. joulukuuta 1971 solmittu avioliitto päättyi eroon 1979. Ohjaaja elää nykyisin Roomassa, jossa hän jatkaa yhä ohjaajantöitään. Osan elokuvistaan hän on ohjannut salanimillä Roger Rockefeller, Roger Deodato tai Roger Franklin.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deodato syntyi Potenzassa, ja kasvoi lähellä Roomaa.[2] Ensikosketuksensa elokuvien tekemiseen hän sai 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa kun hän alkoi tehdä yhteistyötä italialaisohjaaja Roberto Rosselinin kanssa. Deodato oli Rosselinin Renzo-pojan ystävä ja tätä kautta hän tutustui vanhempaan ohjaajaan, joka pyysi Deodatoa auttamaan erään elokuvan teossa. Yhteistyö jäi pitkäaikaisemmaksi, yhteensä seitsemän elokuvan mittaiseksi, ja myöhemmin Deodatosta tuli Rosselinin assistentti.[1]

Yhteistyön Rosselinin kanssa loputtua, Deodato pyrki työskentelemään muiden ohjaajien kanssa ja oppimaan elokuvien teknisen toteutuksen keinoja. Hän työskenteli useissa kymmenissä tuotannoissa esimerkiksi Bruno Corbuccin, Antonio Margheritin ja Riccardo Fredan kanssa. Carlo Bragaglia tarjosi hänelle työtä Afrikassa, jossa Deodato työskenteli lyhyen aikaa kunnes palasi Italiaan. Ensimmäinen elokuva jossa Deodato toimi ohjaajana oli Ursus, il terrore dei kirghisi (tunnetaan myös nimellä Hercules, Prisoner of Evil). Antonio Margheriti oli aloittanut elokuvan ohjauksen, mutta tuottajan kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi hän lähti ja tilalle tuli Deodato. Uusien riitojen vuoksi Deodato jätti elokuvan teon sikseen ja Marheriti palasi viimeistelemään ohjaustyön. Elokuvan ohjaajaksi merkittiin Margheriti.[1] Vuonna 1966 Deodato toimi apulaisohjaajana Sergio Corbuccin spagettiwesternissä Django – kostaja.[3] Elokuva on yksi tunnetuimmista, joita Deodato on ollut tekemässä.

Toimittuaan apulaisohjaajana vuosia Deodato alkoi 1960-luvun lopulla saada elokuvia ohjattavakseen. Muutamat elokuvat hän ohjasi loppuun tuottajan erotettua alkuperäisen ohjaajan. Eräs tuottaja antoi Deodatolle sopimuksen kahden elokuvan ohjaamisesta ja hän tarttui toimeen. Kahdessa vuodessa, 1968 ja 1969, Deodato teki yhteensä kuusi elokuvaa. Deodatolle tarjottiin uutta sopimusta, tällä kertaa kuudesta elokuvasta, mutta sopimus koski myös hänen vaimoaan, näyttelijä Silvia Dionisiota, joten Deodato kieltäytyi sopimuksesta,[1] koska arveli saaneensa tarjoukset vain kuuluisan vaimonsa toivotun mukanaolon ansiosta. Myöhemmin hän sai tarjouksen peräti kahdeksasta elokuvasta, mutta kieltäytyi samasta syystä.[4] Seuraavat kuusi vuotta hän vietti Milanossa ohjaten televisiomainoksia.[1]

Mainoksia ohjatessaan Deodato aloitti yhteistyön Lamberto Bavan kanssa ja palasi tekemään elokuvia 1970-luvun puolivälissä. Deodato muutti takaisin Roomaan ja ohjasi ensimmäisen elokuvansa sitten 1960-luvun. Una ondata di piacere (1975) sai nopeasti seuraajakseen viidakkoseikkailun Viimeiset kannibaalit (Ultimo Monde Cannibale). Elokuva oli Deodaton ensimmäinen kannibaalielokuva - genre, joka myöhemmin tekisi hänet kuuluisaksi. Elokuva kertoo miehestä joka eksyy Filippiineillä viidakkoon ja päätyy kannibaaliheimon pariin. Deodato sai elokuvaan innoituksen National Geographicin artikkelista, joka kertoi luolassa elävästä eristäytyneestä kannibaaliheimosta Mindanaolla. Elokuvasta tuli taloudellinen menestys, mutta sen väkivaltaisuus herätti kritiikiä ja johti oikeusjuttuun konka Deodato ryhmineen hävisi. Pari vuotta myöhemmin Deodato ohjasi Cannibal Holocaustin, joka suomessa julkaistiin alun perin nimellä Kannibaalien polttouhrit. Elokuvassa Deodato kritisoi tiedotusvälineitä, jotka halusivat tehdä rahaa sensationalistisella väkivallalla ja kuolemalla. Cannibal Holocaust itsessäänkin sai aikaan valtavan kritiikin aallon. Deodaton toinen kohuelokuva Talo puiston laidalla (House on the Edge of the Park, La casa sperduta nell parco) tehtiin saman ryhmän kanssa kuin Cannibal Holocaust.[1] Sekä Kannibaalien polttouhrit että Talo puiston laidalla kiellettiin molemmat monissa maissa, mukaan lukien Suomessa, mutta 2000-luvun alussa kummankin kielto on poistettu.

Tehtyään kuuluisat kauhuelokuvansa Deodato ryhtyi ohjaamaan seikkailuelokuvia. Joidenkin mielestä hänen tavoitteenaan oli pyyhkiä pois väkivaltaisten teostensa synnyttämä paha maine. Kuvaa ja pakene! (Inferno in Diretta) käsitteli jälleen kannibaaleja, mutta oli toiminnallisempi, huumekauppiaista kertova seikkailuelokuva. Myös tätä elokuvaa kritisoitiin rajusti ja se sensuroitiin Japanin ja Saksan markkinoille vähemmän väkivaltaiseksi. Tämän jälkeen Deodato palasi jälleen kauhuelokuvien pariin slasherillaan Shamaani (Camping del terrore), jota hän sittemmin on sanonut inhoavansa. Vuonna 1987 hän ohjasi Barbaarit -elokuvan (The Barbarians and Company),[1] joka nauttii lähinnä kulttimainetta huonolaatuisuutensa vuoksi. Tunnetuimpien elokuviensa lisäksi hän on tehnyt kokeiluja useissa eri genreissä, kuten draamaelokuvan Mom, I can do it. 1990-luvulla hän työskenteli lähinnä TV-sarjojen parissa. Tällä hetkellä Deodato on tekemässä Cannibal Holocaustin jatko-osaa, ytimekkäästi nimettyä Cannibalsia.[5] Hän näytteli Hostel: Part II:ssä (2007) italialaista kannibaalia.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia ei ole täydellinen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g House on the Edge of the Park -DVD-boksi. (DVD:n mukana tulee lehtinen jossa on Deodaton elämäkerta ja filmografia.) Italia: EC Entertainment, 1998. (englanniksi)
  2. IMDb: Biography for Ruggero Deodato
  3. IMDb: Full cast and crew for Django
  4. Cut and Run -DVD-julkaisu. (DVD:llä on ekstrana lyhyehkö Deodaton biografia, josta tieto löytyy. Cut and Run on julkaistu Suomessa myös nimellä Kuvaa ja pakene!) Italia: Anchor Bay Entertainment (DVD-laitoksen julkaisija), 2002. (englanniksi)
  5. IMDb: Ruggero Deodato