Raimo Heiskanen
| Raimo Heiskanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. heinäkuuta 1922 Viipuri |
| Kuollut | 4. huhtikuuta 2000 (77 vuotta) Vantaa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1942 – 1982 |
| Taistelut ja sodat | Jatkosota |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
| Kunniamerkit |
SL 1.lk komentajamerkki SVR 1.lk ritariristi VR4 miekkojen kera PTR 1.lk komentajamerkki |
Raimo Valmari Heiskanen (9. heinäkuuta 1922 Viipuri – 4. huhtikuuta 2000 Vantaa) oli suomalainen kenraalimajuri, joka toimi pitkään Suomen rauhanaikaisen sotilastiedustelun rakentajana.[1]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heiskanen pääsi ylioppilaaksi Helsingin V yhteiskoulusta vuonna 1941. Kouluvuosina hän toimi suojeluskunnassa ja talvisodan kotijoukoissa. Vähän ennen jatkosodan alkamista hän aloitti varusmiespalveluksensa. Hän valmistui Kadettikoulusta vuonna 1943 ja palveli Jalkaväkirykmentti 8:ssa. Sodan jälkeen Heiskanen toimi Pohjois-Norjan avustamiskomitean yhteysupseerina sekä Rajavartiostossa Rovaniemellä, Ylitorniolla ja Onttolan varuskunnassa Pohjois-Karjalassa.[1] Hän valmistui Sotakorkeakoulusta vuonna 1955[1] (ye-upseeri 1956). Heiskanen siirtyi vuonna 1959 Pääesikuntaan toimistoesiupseeriksi rakentamaan tiedusteluorganisaatiota muun muassa Risto Hyvärisen ja Lauri Sutelan kanssa[1]. Hän toimi tarkastusosastolla, joka sittemmin muutti nimensä tiedusteluosastoksi, 23 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982[1]. Hän oli vuosina 1965–1969 Varsovassa sotilas-, laivasto- ja ilmailuasiamiehenä ja isännöi kotonaan lukuisia Kylmän sodan eri osapuolien sotilasasiamiesten tapaamisia[1]. Kotimaahan palattuaan hän toimi tiedusteluosastolla toimistopäällikkönä sekä vuodesta 1972 lähtien tiedustelupäällikkönä[1] aina vuoteen 1982 asti, jolloin siirtyi eläkkeelle.
Ylennykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vänrikki 1942
- Luutnantti 1943
- Kapteeni 1949
- Majuri 1959
- Everstiluutnantti 1965
- Eversti 1971
- Kenraalimajuri 1976 [1]
Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Leijonan 1.lk komentajamerkki
Suomen Valkoisen Ruusun 1.lk ritariristi
Vapaudenristin 4.lk miekkojen kera
Pohjantähden ritarikunta 1.lk komentajamerkki
Sotilasansiomitali
Rajavartiolaitoksen ansioristi
Talvisodan muistomitali
Jatkosodan muistomitali
Puolustusvoimien kultainen ansiomitali
Rajavartiolaitoksen kultainen ansiomitali[2]
Siviilissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heiskanen toimi 1960-luvulla Sotilasaikakauslehden toimittajana. Hän kirjoitti useita lehtiartikkeleita ja ohjesääntökäsikirjoituksia sekä käänsi vieraskielisiä tekstejä. Eläkevuosinaan hän kirjoitti kolme kirjaa sotien ajan päämajan tiedustelusta ja operatiivisesta osastosta sekä pienen pamfletin noottikriisistä ja Neuvostoliiton Suomea kohtaan 1970-luvulla harjoittamasta painostuksesta.[1] Otava julkaisi Raimo Heiskasen elämäkerran Pertti Suomisen kirjoittamana syksyllä 2012.
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saadun tiedon mukaan..: Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945, 1989
- Noottikriisi ja yhteiset sotaharjoitukset, 1993
- Stella Polaris, 1994
- Talvisodan operaatioiden johtaminen ja edellytysten luominen sodankäynnille Päämajan operatiivisen osaston näkökulmasta, 1996
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suominen, Pertti: Armeijan silmänä ja korvana, tiedustelupäällikkö Raimo Heiskanen. Otava.
- Kuka kukin on 1978, s. 206 (Viitattu 8.12.2019)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
