Pietarin tulvapato

Pietarin länsipuolella kulkeva pato kulkee Retusaaren kautta

Pietarin tulvapato (ven. Комплекс защитных сооружений Санкт-Петербурга от наводнений, Kompleks zaštšitnyh sooruženi Sankt Peterburga ot navodneni, "Pietarin tulvasuojelun rakennuskokonaisuus") on Venäjällä, Pietarin kaupungin edustalla Itämeressä oleva patoyhdistelmä, joka sulkee taakseen Nevanlahden, Suomenlahden äärimmäisen perukan. Padon on tarkoitus suojella Pietaria mereltä uhkaavilta satunnaisilta tulvilta, toisaalta se muodostaa ajoväylän lahden poikki. Vuonna 2011 valmistunut pato on 25,4 kilometrin pituinen ja kulkee Retusaaren kautta. Hankkeen rakennuskustannukset olivat yli 3 miljardia euroa. Pato alkaa Siestarjoen Koronnenästä ja päätyy etelässä Lomonosovin kaupungin lähelle. Patoa pitkin kulkee kuusikaistainen Pietarin kehätie. Laivaliikenne Pietariin kulkee kahden padossa olevan aukon kautta. Lisäksi padossa on kuusi veden virtausaukkoa mm. rehevöitymisen estämiseksi; aukot voidaan sulkea tulvan aikana.

Pietarin tulvapato on rakennuskokonaisuus joka koostuu 13 patojaksosta ja niiden päällä kulkevasta valtatiestä

Historia

Ensimmäiset ajatukset Pietarin padosta esitettiin 1700-luvulla. Vuonna 1824 Pietariin kohdistui tulva, joka nosti vettä neljä metriä. Padon rakentaminen aloitettiin 1979. Kaupunginhallinto keskeytti sen 1990-luvulla jo kerran asiaan liittyvien ympäristöepäilyjen vuoksi. 1990-luvun lopulla rakennushanke jaettiin erillisiksi projekteiksi. Patoa 1970-luvulta urakoinut venäläisyritys nosti asiasta oikeusjutun 1999 esittäen, ettei rakentamista voida pilkkoa useiksi projekteiksi, koska se on yksi kokonaisuus. Oikeusjutusta johtuen ei Venäjän federaatio tukenut padon rakentamista 1999. Pietarin kaupunki myönsi vuonna 2000 kehätien osuuden toiselle venäläisyritykselle, joka kehitti TACIS-rahalla yhdessä alankomaisten asiantuntijoiden kanssa tulvavaroitusjärjestelmän. Vuonna 2001 tieurakka otettiin pois yritykseltä.

Kritiikki

Patoa on kritisoitu siitä, että sen ja Pietarin kaupungin välinen osa Suomenlahtea saattaa muuttua rehevöityväksi saostusaltaaksi, jossa päästöt rikastuvat vedenvirtauksen vähentyessä.^lähde? Toisaalta tulvansuojelun voi ajatella vähentävän päästöriskejä mereen.^lähde?