Pekka Myrberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pekka Juhana Myrberg (30. joulukuuta 1892 Viipuri21. heinäkuuta 1976 Helsinki)[1] oli suomalainen matemaatikko, joka toimi Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina.

Matemaatikon ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrbergin vanhemmat olivat maanmittari Karl Johan Myrberg ja Natalia Akinchin. Hän valmistui ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1911,filosofian kandidaatiksi 1914 ja lisensiaatiksi 1916. Myrbergin väitöskirja vuodelta 1916 Zur Theorie der Konvergenz der Poincare'schen Reihen herätti huomiota. Hän kuului nuorten matemaatikkojen ryhmään, joka nosti suomalaisen funktioteoreettisen koulukunnan ja samalla Helsingin yliopiston matematiikan laitoksen maailmanmaineeseen. Ryhmän muita jäseniä olivat Rolf Nevanlinna, Lars Ahlfors, Ernst Lindelöf ja Frithiof Nevanlinna. Myrberg oli kansainvälisesti arvostettu automorfifunktioiden tutkija.

Myrberg toimi ensin matematiikan vanhempana lehtorina Sortavalan lyseossa 1918-1919, sitten matematiikan dosenttina Helsingin yliopistossa, matematiikan opettajana Teknillisessä korkeakoulussa 1921, matematiikan professorina vuodesta 1926 ja hakemuksetta nimitettynä Helsingin yliopiston matematiikan professorina 1938-1959. Myrberg kutsuttiin matematiikan professoriksi, kun Lindelöf jäi virasta eläkkeelle. Myrberg nousi sodan jälkeen johtavaan asemaan suomalaisessa tieteessä. Hän toimi 1952-1962 Helsingin yliopiston kanslerina, oltuaan 1. vararehtori 1950-1952 ja rehtori vuonna 1952. Hänet palkittiin ansioistaan sekä Suomen Leijonan että Valkoisen Ruusun Ritarikuntien Suurristeillä.

Myrbergin elämässä matematiikalla oli keskeinen osa vielä hänen jäätyään vuonna 1962 eläkkeelle 69-vuotiaana. Hän jatkoi julkaisutoimintaansa kuolemaansa asti. Hänen viimeiset julkaisuna, joita voidaan pitää huomattavina, sijoittuvat 1970-luvun puoliväliin.

Myrberg henkilönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrberg kuului niihin suomalaisiin, jotka nousivat yhteiskunnan huipulle vaatimattomista oloista: Viipurin Kolikkoinmäeltä. Sieltä Myrberg raivasi tiensä suomalaisen yhteiskunnan huipulle ja suuresti arvostetuksi tiedemieheksi kahden perusominaisuuden avulla: poikkeuksellisen lahjakkuuden ja suunnattoman tarmonsa ansiosta. Hän ei koskaan unohtanut karjalaisia juuriaan Helsingin vuosinakaan, vaan kertoi tavoilleen uskollisena värikkäästi omasta lapsuudestaan, mitenkään häpeilemättä vaatimattomia lähtökohtiaan. Usein hän palasi Karjalan maisemiin kesänviettoon myöhempinäkin vuosina ennen kuin alue pakkoluovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle. Myrbergillä oli keskeinen asema muun muassa Viipurilaisessa Osakunnassa monien vuosien ajan. Myrberg oli tunnettu kuivasta, brittiläistyylisestä huumoristaan. Hän oli ihmisenä poikkeuksellisen lahjakas ja nopeaälyinen, mitä kuvaa hänen väittelynsä vain 24-vuotiaana. Tähän Myrbergin osaltaan pakotti hyvin tiukka taloudellinen tilanne -ei mikään harvinaisuus noina aikoina. Opettajansa Ernst Lindelöfin mukaan Myrberg oli aivan huipputason matemaatikko.

Myrbergin puoliso vuodesta 1921 oli Ilona Elisabet Kaltimo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olli Lehto: Myrberg, Pekka Juhana (1892 - 1976) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.