Lars Ahlfors
Wikipedia
| Lars Ahlfors | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1907 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 11. lokakuuta 1996 Pittsfield, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Asuinpaikka |  Suomi Sveitsi Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Suomalainen |
| Tutkimusala | Matematiikka |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Ernst Lindelöf ja Rolf Nevanlinna |
| Tunnetuimmat työt | Denjoyn hypoteesin ratkaisu |
| Tunnustukset | Fieldsin mitali (1936) Wihuri-palkinto (1968) Wolfin palkinto (Matematiikka, 1981) |
Lars Valerian Ahlfors (18. huhtikuuta 1907 – 11. lokakuuta 1996) oli suomalainen matemaatikko, joka tutki erityisesti Riemannin pintoja ja funktioteoriaa.[1]
Lars Ahlforsin isä Axel Ahlfors oli insinööritieteen professori.[2] Ahlfors opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1924 alkaen ja valmistui maisteriksi vuonna 1928. Hänen ohjaajinaan toimivat Ernst Lindelöf ja Rolf Nevanlinna.
Ahlfors toimi Rolf Nevanlinnan assistenttina vuonna 1929. Nevanlinna oli esittänyt Ahlforsille tutkimuskohteeksi tuolloin matemaatikkopiirien mielenkiinnon kohteena ollutta hyvin vaikeana ongelmana pidettyä ns. Denjoyn otaksumaa kokonaisista funktioista. Nevanlinnan ja matemaatikkopiirien suureksi yllätykseksi Ahlfors esittikin otaksumalle täydellisen todistuksen[3] jo muutaman viikon kuluttua. Ahlfors nimitettiin pian Åbo Akademin matematiikan luennoijaksi Turkuun. Hän väitteli otaksumasta vuonna 1930.[4]
Vuonna 1935 Ahlfors siirtyi Harvardin yliopistoon, ja vuonna 1936 hän sai ensimmäisen Fieldsin mitalin yhdessä Jesse Douglasin kanssa.[1][4] Ahlfors palasi Suomeen vuonna 1938 ottaakseen viran Helsingin yliopistosta.[1] Sota kuitenkin keskeytti työskentelyn, vaikka hänet oli vapautettu armeijasta. Ahlforsille tarjottiin virkaa Zürichin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1944, ja hän otti viran vastaan maaliskuussa 1945. Hän ei kuitenkaan viihtynyt Sveitsissä ja palasi uudelleen Harvardiin, jossa hän työskenteli vuoteen 1977 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle.[2][3]
Lars Valerian Ahlforsin kirja Funktioteoria (1953) on edelleen funktioteorian perusopetuksessa käytetty oppikirja. Hän kirjoitti myös muita huomattavia matematiikan kirjoja, esimerkiksi Riemannin pinnoista vuonna 1960 sekä konformisista invarianteista vuonna 1973. Hän teki uransa aikana huomattavia uusia tuloksia muun muassa meromorfisista funktioista, arvonjakautumisteoriasta, Riemannin pinnoista, konformisesta geometriasta sekä kvasikonformisista kuvauksista.
Lars Ahlfors oli naimisissa juutalaista alkuperää olevan Erna Lehnertin kanssa,[4] ja hänellä oli kolme tytärtä.[2]
Ahlforsille myönnettiin Wolfin palkinto vuonna 1981.[1][3]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Lars Valerian Ahlfors Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Mathematician Lars Ahlfors Dies at Age 89 Harvard University Gazette. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Seppo Rickman: Lyhyet – Korkeakoulu- ja tiedeuutiset 17/96. In Memoriam Yliopisto-lehti. Viitattu 21.2.2007.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Fieldsin mitali palasi Suomeen 23.9.2004. YLE Teema. Viitattu 21.2.2007.
1936: Ahlfors • Douglas | 1950: Schwartz • Selberg | 1954: Kodaira • Serre | 1958: Roth • Thom | 1962: Hörmander • Milnor | 1966: Atiyah • Cohen • Grothendieck • Smale | 1970: Baker • Hironaka • Novikov • Thompson | 1974: Bombieri • Mumford | 1978: Deligne • Fefferman • Margulis • Quillen | 1982: Connes • Thurston • Yau | 1986: Donaldson • Faltings • Freedman | 1990: Drinfeld • Jones • Mori • Witten | 1994: Zelmanov • Lions • Bourgain • Yoccoz | 1998: Borcherds • Gowers • Kontsevich • McMullen | 2002: Lafforgue • Vojevodski | 2006: Okounkov • Perelman • Tao • Werner
