Muurahaissinisiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muurahaissinisiipi
Koiras päältä ja alta
Koiras päältä ja alta
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Glaucopsyche
Laji: arion
Kaksiosainen nimi
Glaucopsyche arion
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Maculinea arion distribution.png
Synonyymit
  • Maculinea arion
  • Phengaris arion
Katso myös
 Commons-logo.svg Muurahaissinisiipi Commonsissa

Muurahaissinisiipi (Glaucopsyche arion) on sinisävyinen, koko Euroopan unionin alueella rauhoitettu perhonen, yksi Suomen neljästä rauhoitetusta sinisiivestä[2] ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR)[3]. Se on Suomen kookkain sinisiipilaji ja myös yksi Euroopan suurimmista heimonsa edustajista. Laji on tunnettu toukan tavasta hankkiutua muurahaispesään syömään muurahaisten toukkia ja koteloita.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaissinisiiven siipien kärkiväli on 35–45 mm, mikä tekee siitä yhden suurimmista sinisiipilajeista ja Suomen kookkaimman sinisiiven.[4] Siiven yläpinta on keskeltä sininen, reunoilta harmahtava ja uloimpana on ohut valkea reunus. Siiven yläpinnalla on isoja, selvästi erottuvia mustia täpliä. Siipien alapinnat ovat siniharmaat ja voimakkaasti mustapilkkuiset. Oranssia väriä ei ole. Koiraan tummat kuviot ovat järjestäytyneemmät kuin naaraan, ja muodostavat siiven yläpinnallakin pitsimäisen reunuksen.[5][6][7][8]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymisalue ulottuu Keski-Espanjasta ja Englannista Euroopan ja Anatolian kautta Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan ja Amur-joelle. Euroopassa muurahaissinisiipi on hyvin harvinainen, minkä vuoksi se on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV.[7]

Aikaisemmin useilla harjualueilla esiintynyttä muurahaissinisiipeä tavataan Suomessa enää kahdessa paikassa: Etelä-Karjalan Taipalsaarella ja [[Pohjois-Karjala]n Liperissä.[9][10] Taipalsaaressa maasotakoulun toimet ovat pitäneet maiseman sopivan avoimena.[9]

Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta sen loppupuolelle.[11]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaissinisiipi on paahdeympäristöjen, kuten hiekkaisten harjujen ja alvarien laji, ja suuresti harvinaistunut harjualueiden umpeenkasvun seurauksena. Laji edellyttää elinympäristökseen hyvin vettä läpäisevää ja aurinkoista maastoa, jossa ei kasva suuria puita ja mieluiten osa maanpinnasta on kokonaan vapaana kasvillisuudesta.[7][12]

Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien kukintoihin ja toukat kuoriutuvat reilun viikon kuluttua. Ne elävät elämänsä ensimmäiset 10–20 päivää syöden kukintoja, kunnes noin 3,5 mm pituisena toukan elintavoissa tapahtuu huomattava muutos. Iltapäivän tunteina toukka laskeutuu pois ravintokasvilta ja jää odottamaan paikalle sattuvaa muurahaista. Löydettyään toukan muurahainen erehtyy pitämään sitä muurahaistoukkana ja kantaa sen pesään. Toukat, joita muurahaiset eivät löydä, kuolevat ja jo ravintokasvilla sinisiipitoukka saattaa syödä kasvin lisäksi lajitovereitaan, mikäli toukkia on samassa kasvissa useita. Muurahaispesässä sinisiiven toukka muuttuu pedoksi ja alkaa syödä muurahaisten toukkia ja koteloita. Sen tuottama makea erite pitää kuitenkin muurahaiset tyytyväisinä. Toukka on pesässä aktiivinen 4–6 viikkoa, kunnes se asettuu talvilevolle. Keväällä toukka elää pesässä vielä6–7 viikon ajan ennen koteloitumistaan. Kevään aikana sen riski päätyä muurahaisten surmaamaksi on kuitenkin suurempi, sillä kookas perhostoukka saattaa vaikuttaa tulevan kuningattaren toukkavaiheelta ja mikäli pesässä tuolloin on jo riittävästi kuningattaria muurahaiset surmaavat tällaiset toukat. Muurahaissinisiipi on erikoistunut elämään kiekkosarviviholaisen (Myrmica sabuleti) pesissä, mutta Ruotsista on havaintoja, joiden mukaan laji saattaisi elää myös nyhäsarviviholaisen (Myrmica schencki) pesissä. Laji on lähisukulaistensa tapaan ravintokasvin suhteen monofagi sekä täysin riippuvainen muurahaisista ja ympäristön muuttuminen ravintokasveille tai muurahaisille sopimattomaksi johtaa väistämättä myös perhosten katoamiseen. Kotelosta kuoriutuvat aikuinen perhonen kaivautuu ulos pesästä ja oikaisee siipensä vasta pesän ulkopuolella. Muurahaiset eivät kajoa perhoseen.[7][10][12]

Erikoinen elintapa ei suojaa toukkaa parasitoidelta, sillä Ichneumon- ja Neotypus-suvuissa on muurahaissinisiipeen erikoistuneita, muurahaispesissä eläviä loispistiäisiä. Nämä ovat isäntälajiaankin uhanalaisempia.[7][12]

Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 muurahaissinisiipi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi,[3] Ruotsissa se on silmälläpidettävä[12]. Perhonen on rauhoitettu luontodirektiivillä koko Euroopan unionin alueella, mutta Suomessa se on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1989 alkaen.[10][2][12] Yksittäisen perhosen korvausarvo on 1177 euroa[13].

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasvi on aluksi kangasajuruoho (Thymus serpyllum), nurmiajuruoho (Thymus pulegioides) tai joskus myös mäkimeirami (Origanum vulgare). Myöhemmin se elää pesäloisena kiekkosarviviholaisen (Myrmica sabuleti) muurahaispesässä.[7][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gimenez Dixon, M.: Phengaris arion IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 18.8.2014. (englanniksi)
  2. a b Finlex: rauhoitetut eläinlajit
  3. a b Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
  4. Muurahaissinisiipi Keskisuomalainen. Viitattu 16.6.2011.
  5. British Butterflies (englanniksi)
  6. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 271–274
  7. a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 202–203
  8. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  9. a b Perhosharvinaisuus viihtyy sotaharjoitusalueella 16.6.2011. YLE Uutiset. Viitattu 16.6.2011.
  10. a b c Pertti Pakkanen: Muurahaissinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  11. Perhosviki
  12. a b c d e f Artfaktablad (englanniksi)
  13. Finlex: Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]