Meriasteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meriasteri
Meriasteri (Aster tripolium).JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Asterit Aster
Laji: tripolium
Kaksiosainen nimi
Aster tripolium
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Meriasteri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Meriasteri Commonsissa

Meriasteri (Aster tripolium, myös Tripolium vulgare) on sinipunakukkainen merenrannoilla ja aroalueilla kasvava asterikasvi. Suomessa se on tavanomainen rannikoiden laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriasterin kukintoja.
Meriastereita tyypillisellä kasvupaikalla.

Kaksivuotinen tai lyhytikäisesti monivuotinen meriasteri kasvaa 10–60 cm korkeaksi. Juurakko on vahvarakenteinen. Turpea varsi on kalju tai miltei kalju ja usein väriltään punertava. Kierteisesti olevat lehdet ovat pystyjä ja möyheitä. Alimmat lehdet ovat ruodillisia, ylimmät ruoditomia ja sepiviä. Lehden lapa on tasasoukka tai suikea ja ehyt- tai nirhalaitainen. Huiskilomaisesti olevat mykerökukinnot ovat 2–3 cm leveitä ja vaalean sinipunaisia, sinisiä tai harvoin valkoisia. Mykerön kehtosuomut ovat pyöreäkärkisiä. Kielimäisiä laitakukkia on 10–30 kappaletta, kielet ovat 10–15 mm pitkiä. Kehräkukat ovat keltaisia torvikukkia. Meriasteri kukkii Suomassa kesäkuusta syyskuulle. Siemen kehittyy litteään, karvaiseen pähkylään, jonka pappus on hapsihaiveninen.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriasteria tavataan Euroopassa rannikoilla Atlantilla Portugalista Keski-Norjaan, Itämerellä, Vienanmerellä sekä Välimerellä Ranskasta Albaniaan. Paikoitellan lajia tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa myös sisämaassa. Laajemmin meriasteri kasvaa sisämaan kasvina arovyöhykkeellä Unkarista itään aina Keski-Aasiaan saakka. Paikoitellen lajia esiintyy myös idempänä aina Kiinassa ja Japanissa saakka.[4] Suomessa meriasteria esiintyy koko Suomen rannikon pituudelta, joskin Perämeren rannikolla ja monin paikoin Saaristomereltä laji lähes kadonnut.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa meriasteri on merenrantojen kasvi, jonka kasvupaikat usein peittyvät meriveden alle. Se kasvaa tavallisesti lähellä vesirajaa etenkin kivikoissa, kallionraoissa ja savi- ja hiesupohjaisilla niityillä.[2][3] Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Aasiassa laji kasvaa myös sisämaassa muun muassa aroilla.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS Viitattu 10.3.2011.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 408–409.
  3. a b Helsingin kasvit 1998, s. 22.
  4. a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Strandaster (myös levinneisyyskartta) 2004–2010. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.3.2011. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Meriasterin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]