Laskuvarjohyppy

Pallovarjolla hyppäävä sotilas. Tänä päivänä laskuvarjohyppyä harrastetaan yleensä liitovarjoilla eli patjavarjoilla

Laskuvarjohyppy on laskuvarjon kanssa tehtävä hyppy yleensä lentokoneesta. Jo Leonardo da Vinci piirsi luonnoksia laskuvarjosta, mutta keksintö lienee paljon vanhempi. Laskuvarjohyppyjä kokeiltiin kuumailmapalloista ennen ilmaa raskaamman lentokoneen syntyä. Ensimmäinen hyppy tapahtui 22. lokakuuta 1797 (katso André-Jacques Garnerin).

Laskuvarjohyppy tuli 1920-luvulla ilmailunäytösten suosikkiesitykseksi. Sen sotilaallinen käyttö alkoi 1930-luvulla.

1950-luvulta alkaen laskuvarjohyppy on kasvattanut suosiota harrastuksena.

Varsinaisena urheilulajina laskuvarjohyppy alkoi Suomessa v. 1960, kun Helsinkiin perustettiin ensimmäinen kerho, Suomen Laskuvarjokerho ry joka aloittaessaan toimi Malmin lentokentällä. Vuonna 2005 toimivia laskuvarjokerhoja oli Suomessa 16 ja niissä hypättiin yhteensä 44 723 laskuvarjohyppyä.

Laskuvarjohyppääminen on eräs Suomen Ilmailuliitto ry:n (SIL ry) harrasteilmailulaji, ja hyppääviä SIL ry:n jäseniä oli v. 2005 2 381 kappaletta. Voimassa olevia itsenäisen hyppääjän kelpoisuuksia (C- tai D-luokka) oli vuoden lopussa 738 kappaletta.

Nykyään Suomessa hyppytoimintaa harjoitetaan myös kaupallisesti Helsingin Malmilla.

Koulutus

Oppilaat

Oppilaaksi voidaan kelpuuttaa koulutusorganisaation koulutuspäällikön, apulaiskoulutuspäällikön tai hyppymestarin hyväksymä henkilö, joka on osoittanut koulutusorganisaatiolle terveydentilavakuutuksella tai, mikäli koulutusorganisaatio sitä vaatii, lääkärintodistuksella, että hän täyttää laskuvarjohyppytoimintaan riittävät terveydelliset vaatimukset. 60 vuotta täyttäneeltä henkilöltä vaaditaan terveydentilavakuutuksen yhteydessä lääkärintodistus.

Oppilaiden hyppytoiminta tapahtuu hyppymestarin valvonnassa. Koulutuksessa käytetään SIL ry:n ( Suomen ilmailuliitto ry )hyväksyiä koulutusohjeita.

Oppilaiden kelpoisuusvaatimukset ja luokittelu

Oppilas on alkeis-, perus- tai jatkokoulutuksessa oleva henkilö.

Oppilaan on oltava vähintään 15-vuotias ennen koulutuksen aloittamista. Alle 18-vuotiaalla on oltava huoltajan kirjallinen suostumus osallistua laskuvarjohyppytoimintaan

Oppilas on oikeutettu suorittamaan laskuvarjohyppyjä kouluttajan valvonnassa. Jatkokoulutuksessa olevalla oppilaalla on oikeus toimia koneessa ilman kouluttajaa tämän valvoessa suoritusta maasta tai ilmasta. Oppilaalla on oikeus pakata laskuvarjoja A-, B-, C- tai D-lisenssin kelpoisuuden omaavan laskuvarjohyppääjän vastuulla ja valvonnassa.

A-, B-, C- ja D-lisenssin laskuvarjohyppääjän on kelpoisuutta hakiessaan osoitettava koulutusorganisaatiolle terveydentilavakuutuksella tai, mikäli koulutusorganisaatio tai hyppääjän ikä sitä vaatii, lääkärintodistuksella, että hän täyttää laskuvarjohyppytoimintaan riittävät terveydelliset vaatimukset.

Nova-alkeiskurssit

Suomessa on myös mahdollista aloittaa laskuvarjohyppykoulutus nova-alkeiskurssilla (nova = nopeutettu vapaapudotus). Tällöin pakkolaukaisuhyppyjä ei ole lainkaan, ja oppilas hyppää alusta alkaen itseaukaisuhyppyjä yleensä 4000:n metrin korkeudesta ensin kahden ja pian vain yhden kouluttajan (novahyppymestarin) kanssa. Nova-alkeiskoulutus jakautuu seitsemään hyppyyn eli tasoon. Tasohypyillä oppilas oppii kaikki vapaan pudotuksen perustaidot (varjon avaamisen, käännökset, voltit, liukumisen ja toisen ihmisen kanssa hyppäämisen alkeet) sekä varjon käsittelyn.

Lisenssivaatimukset

A-lisenssi

Laskuvarjohyppääjän A-lisenssin myöntää SIL ry kun henkilöllä on esittää koulutustodistus. Lisenssi on voimassa, kun henkilöllä on esittää SIL ry:n myöntämä todistus. Ennen kuin laskuvarjohyppääjä voi itsenäisesti suorittaa laskuvarjohyppyjä, on hänen täytettävä seuraavassa mainitut vaatimukset.

Tieto-, taito- ja kokemusvaatimukset

Henkilöllä pitää olla SIL ry:n koulutusohjeessa määritellyt tiedot ja taidot, jotka tulee osoittaa määritellyillä kokeilla, sekä hänen tulee olla suorittanut koulutusohjeessa määrätyt hypyt hyväksytysti. Kokemusvaatimus on vähintään 25 hyväksyttyä, koulutusohjelman mukaista vapaapudotushyppyä.

Voimassaolo

SIL ry:n myöntämä A-lisenssi on voimassa toistaiseksi. Itsenäinen hyppytoiminta edellyttää, että hyppääjä on viimeisen 12 kuukauden aikana hypännyt vähintään 10 itseaukaisuhyppyä. Puuttuvat hypyt on suoritettava oppilaana hyppymestarin valvonnassa.

Oikeudet

A-lisenssin kelpoisuuden haltija on oikeutettu suorittamaan itsenäisesti laskuvarjohyppyjä ja pakkaamaan sen tyyppisiä laskuvarjoja, joihin hän on saanut koulutuksen. Hän on lisäksi oikeutettu valvomaan ja tarkastamaan oppilaan päävarjon pakkauksen.

B-lisenssi

Ikä-, tieto- ja taitovaatimukset ovat samat kuin A-lisenssiä varten. Kokemusvaatimus on vähintään 50 vapaapudotushyppyä. Laskuvarjohyppääjän B-lisenssin täyttymisen toteaa kyseisen koulutusorganisaation koulutuspäällikkö, apulaiskoulutuspäällikkö tai hyppymestari, jotka antavat koulutustodistuksen. B-lisenssin myöntää SIL ry. Se on voimassa samoin edellytyksin kuin A-lisenssi. B-lisenssin haltijalla on samat oikeudet kuin A-lisenssin omaavalla hyppääjällä. 100 hyppyä hypännyt B-lisenssin haltija saa lisäksi toimia apukouluttajana koulutuspäällikön hyväksynnällä.

C-lisenssi

Ikä-, tieto- ja taitovaatimukset ovat samat kuin B-lisenssiä varten. Kokemusvaatimus on vähintään 200 vapaapudotushyppyä. C-lisenssin haltijalla on samat oikeudet kuin B-lisenssin omaavalla hyppääjällä ja hän saa lisäksi hypätä näytös- ja yöhyppyjä. Hän saa myös hypätä liitopukuhyppyjä, mikäli hänellä on liitopukuvalmistajan hyväksymän liitopukukouluttajan antama koulutus.

D-lisenssi

D-lisenssin haltijalla on samat oikeudet kuin C-lisenssin omaavalla hyppääjällä. Lisäksi D-lisenssin hyppääjä saa olla käyttämättä suojapäähinettä hypyn aikana. Hän saa käyttää hypyn aikana sellaisia varusteita (esimerkiksi skysurf-lautaa tai liitopukua), jotka saattavat oleellisesti vaikuttaa suoritukseen vapaapudotuksessa ja varjon varassa.

Sotilashyppääminen

Historia

Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa otti käyttöön lentäjien laskuvarjot, koska sen koneet yleensä pudotettiin sen omalle alueelle. Miehistö oli rajallinen resurssi, joka kannatti yrittää säästää koneen tuhoutuessa. Britannia ei ottanut laskuvarjoja käyttöön, koska niiden käytön arveltiin heikentävän sotilaslentäjien taistelumoraalia.

1920-luvun Yhdysvaltojen kiertävissä ilmasirkuksissa oli laskuvarjohyppyesityksiä.

1930-luvulla Neuvostoliitto otti käyttöön laskuvarjojoukot. Sieltä käyttö laajeni ensin Saksaan, joka Weimarin tasavallan aikana koulutti sotilaitaan, etenkin lentäjiä Neuvostoliitossa. Toisen maailmansodan aikana etenkin Saksan laskuvarjojoukot tulivat kautta maailman kuuluisiksi hyökkäyksissä Belgiaan (Eben Emalin tukikohdan vyörytys), Norjaan ja Kreetalle. Saksan laskuvarjojoukot menettivät kuitenkin pääosan vahvuudestaan Kreetan verisissä taisteluissa vuonna 1941 eivätkä koskaan palanneet samalle tasolle.

Suomen maavoimien laskuvarjojääkärien edelläkävijät olivat toisen maailmansodan aikaiset kaukopartiojoukot, joita aika-ajoin kuljetettiin lentokoneilla (vesikoneita tai suksin varustettuja koneita). Sodan aikana Suomi pudotti noin tusinan laskuvarjomiestä linjojen taakse, mutta neuvostotiedustelun onnistuneen operaation vuoksi suurin osa laskuvarjomiehistä sai surmansa ennen tehtäviensä suorittamista.

Toisen maailmansodan jälkeen etenkin Yhdysvaltojen maavoimien keskuudessa uskottiin laskuvarjojoukkojen määräänsä suurempaan vaikutukseen. Vihreät baretit-yksikkö luotiin Baijerissa, tästä johtui baretin värikin; baretit lainattiin Britannian merijalkaväeltä.^lähde? Koulutusta antoivat saksalaiset laskuvarjojääkärit, sittemmin suomalaiset kaukopartiomiehet.^lähde? Usko laskuvarjojoukkojen jalkaväkeä paljon suurempaan tehoon näkyi esimerkiksi Vietnamin konfliktissa ja viimeksi Afganistanin valloittamisessa vuonna 2003.

MPK:n ja Kaitseliitin yhteistyö

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ja Viron Kaitseliit solmivat yhteistyösopimuksen vuoden 2008 lopulla. Sopimus sisältää koulutusyhteistyön periaatteet ja vuosittain toteutettavat koulutustilaisuudet sekä Suomessa että Virossa.

Vuoden 2009 alussa tämä yhteistyö käynnistyi konkreettisesti. MPK ja Viron Kaitseliit perustivat ensimmäisen kurssin. Kurssi tunnetaan nimellä: laskuvarjohyppykurssi sotilaiden tapaan. Kurssilla virolaiset kouluttavat miehet hyppäämään sotilaslaskuvarjolla ja 5 onnistuneen hypyn jälkeen miehelle myönnetään Viron armeijan hyppysiivet.

Tandemhypyt

1990-luvulta lähtien laskuvarjohyppy on voinut olla myös ns. tandemhyppy jossa hyppääjä hyppää yhdessä kouluttajan eli tandemhyppymestarin kanssa samoissa valjaissa. Hyppykorkeus on tällöin 3500-4000m ja varjo avataan vasta n. 1500:n metrin korkeudessa.

Hyppääminen kilpailulajina

Pääartikkeli: laskuvarjourheilu

Laskuvarjohypyssä on harrastus- ja kilpailutoimintaa. Kilpailulajeina on mm. tarkkuus- ja muodostelmahyppy.

Katso myös

• laskuvarjojääkäri
• laskuvarjo

Aiheesta muualla

• Suomen Ilmailuliitto
• The European Military Parachuting Association

Suomalaiset Laskuvarjokerhot

Seuraavat yhdistykset järjestävät tai ovat järjestäneet laskuvarjohyppykoulutusta:

• Alavuden Ilmailukerho ry
• Arctic Circle skydiving ry
• Hämeen laskuvarjourheilijat ry
• Jyväskylän laskuvarjokerho ry
• Kemin Laskuvarjokerho ry
• Keski-Pohjanmaan Laskuvarjourheilijat ry
• Kuopion Laskuvarjourheilijat ry
• Mikkelin Laskuvarjokerho ry
• Napapiirin Laskuvarjourheilijat ry
• Oulun Laskuvarjokerho ry
• Satakunnan Laskuvarjourheilijat ry
• Skydive Karjala
• Skydive Oulu ry
• SkyXperience Malmi
• Suomen Laskuvarjokerho ry
• Tampereen Laskuvarjokerho
• Turun Laskuvarjourheilijat ry
• Utin Laskuvarjokerho ry
• Vaasan Laskuvarjokerho ry

• http://www.seniorskydivers.com/