Liitopuku
Sivulta puuttuu 
Liitopuku on puku jota käytetään laskuvarjo- ja BASE-hypyissä. Liitopuku antaa hyppääjälle mahdollisuuden pitkään vaakalentoon, joka voi olla pituudeltaan jopa 4,5 kilometriä ennen varjon aukeamista. Nopeus vaakalennossa on maksimissaan 170 kilometriä tunnissa. Putomisnopeus saattaa olla alhaimmillaan noin 80 kilometriä tunnissa. Liitopuvussa käden ja kyljen sekä jalkojen välissä on tunnelirakenteiset ”siivet”, jotka kehittävät nostetta. Siivet matkivat rakenteeltaan laskuvarjoa.
Ensimmäiset liitopuvut kehitettiin 1930-luvulla. 1960-luvulla maailmaa kiersivät ns. Bird-manit jotka järjestivät näytöksiä. Tuolloin puvun käyttö oli vaarallisempaa, sillä 75 hyppääjästä, jotka käyttivät kyseistä pukua, 72 kuoli. Näytökset olivatkin suosittuja mutta luultavasti juuri tästä vaarallisesta luonteestaan.
Suomalainen laskuvarjo- ja BASE-hyppääjä Jari Kuosma on ollut maailmanlaajuisesti edelläkävijä liitopukujen sunnittelussa ja testauksessa. Hän on perustanut pukuja myyvän yrityksen nimeltä BirdMan Inc. yhdessä ystävänsä Robert Pecnikin kanssa.
Ilmailuliitto edellyttää liitopuvun käyttäjältä C-lisenssiä laskuvarjohypyssä, joka tarkoittaa vähintään 200 hyppyä sekä SIL ry:n (Suomen ilmailuliitto ry) tai liitopukuvalmistajan hyväksymän liitopukukouluttajan suorittamaa koulutusta, jonka hyppääjä on suorittanut.
Ymmärrettävistä syistä suositellaan, että liitopuvun käyttäjän tulee olla kokenut ja harjaantunut hyppääjä, sillä kuolemaan johtaneita turmia liitopuvun kanssa tapahtuu nykypäivinäkin. Yksi taitavimpana ja kokeneimpana laskuvarjo- ja BASE-hyppääjänä tunnettu australialainen Dwane Weston kuoli vuonna 2003, ja yhdeksi syyksi luettiin hänen kokemattomuutensa liitopuvun käytössä. Ranskalainen Patrick de Gayardon, jolla oli mittavaa kokemusta liitopuvulla hyppäämisestä menehtyi vuonna 1998, hypätessään liitopuvulla, kylläkin testitilanteessa.
Lähteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liitopuku Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
