Lähdesara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lähdesara
Lähdesara.
Lähdesara.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: paniculata
Kaksiosainen nimi
Carex paniculata
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lähdesara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lähdesara Commonsissa

Lähdesara (Carex paniculata) on sarakasvien heimoon ja sarojen sukuun kuuluva, Euroopassa laajalle levinnyt kasvi. Lähdesaran tieteellinen nimi "paniculata" tulee latinan kielen sanasta "paniculus".[1] Lähdesara on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdesaran kukinto.

Monivuotinen lähdesara on sarojen joukossa suurikokoinen laji. Tiivis- ja korkeamättäinen kasvi saattaa kasvaa jopa 1,5 metriä korkeaksi. Varret ovat kolmisärmäisiä. Kasvin lehdet ovat noin 0,5 cm leveitä, harmaanvihreitä ja vartta lyhyempiä. Lähdesaran kukinto on röyhymäinen, monitähkäinen ja kasvaa 5–15 cm pitkäksi. Emikukat sijaitsevat ruskean tähkän tyvessä, hedekukat sen kärjessä. Lähdesara kukkii kesä-heinäkuussa.[3][4]

Suomessa tavattavista saroista lähdesara muistuttaa läheisesti röyhysaraa (Carex appropinquata). Toisistaan lajit erottaa niiden lehdistä. Lähdesaralla lehdet ovat hieman kouruisia ja röyhysaralla puolestaan litteitä.[4][5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdesara on tavallinen laji Länsi- ja Itä-Euroopassa, jossa sitä tavataan aina Volgalle saakka. Sitä tavataan myös Italiassa, Portugalissa, Pohjois-Espanjassa ja Balkanilla. Pohjoismaissa lähdesara on yleinen vain Tanskassa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se sen sijaan on hyvin harvinainen.[5][6]

Suomessa lähdesaraa tavataan lounais- ja länsiosassa maata sijaitsevien harjujen reunoilla olevista lähteiköistä. Pääasiassa kasvin kasvupaikat sijaitsevat Pohjankankaan ja Hämeenkankaan harjualueilla Karvialla, Kankaanpäässä ja Ikaalisissa. Suomen suurin, satojen lähdesarayksilöiden esiintymä on Oripään Myllylähteellä. Lajin pohjoisimmat kasvupaikat Suomessa sijaitsevat Kauhajoella ja Isojoella.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdesara kasvaa harjujen reunoilla olevissa lähteiköissä, lähdepurojen varsilla sekä suurien, talviaikaankin sulana pysyvien lähteiden rannoilla. Lähdesara on kokonaan riippuvainen lähteiköistä. Vedenpinnan on pysyttävä aina lähes samalla tasolla. Kasvin juuret eivät kestä jäätymistä.[4][5]

Kasvi on kadonnut monilta kasvupaikoiltaan muun muassa ojitusten, patoamisten, kala-altaiden rakentamisen ja erityisesti vedenottamoiden rakentamisen takia. Nämä ovat muuttaneet merkittävästi lähteiden tilaa ja näin hävittäneet lähdesaran kasvupaikkoja.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laine, Unto: Lähdesara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 106–107.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vippstarr Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.2.2009. (ruotsiksi)
  2. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Viitattu 27.4.2009.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 548.
  4. a b c d e Lähdesara Harjureitti. Viitattu 22.2.2009.
  5. a b c d e Laine 1997, s. 106–107.
  6. Norra halvklotet Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.2.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]