Iranin ydinohjelma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Iranin ydinohjelma on maan 1960-luvulla alkanut suunnitelma tuottaa, jalostaa ja käyttää uraania. Siihen kuuluu ainakin kaivoksia, jalostuslaitoksia ja voimaloita sekä useita tutkimuslaitoksia. Yhdysvaltojen ja Euroopan mukaan ohjelmaan kuuluu myös ydinaseen kehittelyä, mutta Iranin johto sanoo ohjelman tähtäävän vain energiantuotantoon ja ydinvoiman lääketieteelliseen käyttöön.[1]

Ohjelma on ajanut maan kiistaan kansainvälisen yhteisön kanssa, koska sen epäillään liittyvän ydinaseen hankkimiseen. Kiistan aiheena on Iranin päätös rikastaa itse ydinvoimaloittensa uraani, vaikka rikastettua uraania voi ostaa halvalla ulkomailta. Iran sanoo tuottavansa vain matalarikasteista reaktoriuraania, mutta samalla tekniikalla voi valmistaa myös korkearikasteista aseluokan uraania. Mahdolliseen tulevaan ydinaseeseen viittaa myös maan kehittynyt kantoraketti- ja ohjusohjelma.

Vuonna 2011 IAEA:n asiantuntijaraportissa arvioitiin Iranin olevan ainakin vuoden, luultavasti useamman päässä aseluokan uraanin tuotannosta.[2]

Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen, jonka mukaan maa ei saa hankkia ydinaseita. Se ratifioi sopimuksen 1970, ja päästi IAEA:n tarkkailijat maahan vuonna 1992.[3]

Yhdysvaltain tiedustelun raportin mukaan Iranin pommiohjelma olisi lopetettu jo 2003, ja sen jäänteetkin vuoden 2007 keskivaiheille. Kuitenkin vuonna 2009 Iran rakensi uutta uraanirikastamoa, mikä liittyi länsimaiden mielestä pommiohjelmaan. Myös vuonna 2009 Iranin hallitusta vastaan nousseen opposition uskotaan tukevan ydinohjelmaa[4].

Iranilla on luultavasti uraania rikastavia sentrifugeja enemmän kuin se maailmalle kertoo. Helmikuussa vuonna 2010 Iran ilmoitti rakentavansa 10 uutta rikastamoa ja nostavansa uraanin rikastusastetta 3,5%:sta 20%:een lääketietellisten isotooppien tuotantoa varten. 20% on jo melko korkea rikastusaste, vaikka ei vielä sopiva ydinaseeseen[5].

Iranin ydinohjelma ja ydinase[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Iranin ydinohjelman ja ohjusohjelman piirteet viittaavat ydinaseen kehittelyyn.

Iran on ilmoittanut rikastavansa uraania rauhanomaista käyttöä varten käytettäväksi ydinpolttoaineena. Ydinvoimaloissa "palava" uraani on lähinnä kevyttä isotooppia U-235:ta, ja suurin osa luonnonuraanista hoitainna neutroneilla halkeamatonta U-238:aa. Ydinvoimalan polttoaineeseen tarvittava 3–5% pitoisuusasteen uraani olisi Iranille taloudellisempaa ostaa kuin valmistaa itse. Muita kriisin kohteita on Iranin rakenteilla oleva raskasvesilaitos, joka voisi soveltua plutoniumin valmistukseen. Iranille on tarjottu omasta ydinpolttoaineen rikastamisesta luopumista ja samalla kevytvesireaktoria, millä ei voitaisi tuottaa ydinaseeseen tarvittavaa rikastetta. Venäjä tarjoutui rikastamaan uraania Iranille, jolloin Iranin ei tarvitsi suorittaa epäiltyä rikastusprosessia itse. Iran kieltäytyi ilmoittaen, että syy omalle uraaninrikastamiselle on juuri se, että Iranille ei oltu myyty rikastettua uraania.[6]

Iran on ollut osittain haluton antamaan Kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle tietoa ja tarkastusmahdollisuuksia. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ei ole löytänyt Iranin väitetystä ydinaseohjelmasta minkäänlaisia todisteita[7].

Ohjusteknologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran on hankkinut ohjuksia muista maista, lähinnä Pohjois-Koreasta. Niiden uskotaan kantavan Länsi-Euroopan pääkaupunkeihin ja Moskovaan asti.[1]

Vuonna 2011 IAEA raportoi Iranin tutkivan Shahab 3-ohjusten varustamista ydinkärjillä.[1]

Tarpeeksi kehittyneellä tekniikalla Iran pystyisi uhkaamaan Yhdysvaltoja, millä olisi vaikutusta myös Euroopan turvallisuuteen Venäjän vastustaman ohjuskilpihankkeen vuoksi. Egypti ja Saudi-Arabia saattaisivat ryhtyä kehittämään omaa ydinasettaan, mikä johtaisi varustelun laajenemiseen Lähi-idässä.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin ydinohjelma alkoi shaahin valtakaudella Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Saksan tuella vuonna 1975. Tarkoituksena oli hankkia maahan ydinvoimaa. Ydinvoimaa tarvittiin, koska piti kyetä tuottamaan sähköä kasvavaa kansantaloutta varten ja varautua aikaan, jolloin maan öljyvarat ehtyvät. Iran sopi ostavansa kaksi voimalaa Ranskasta, kaksi Saksasta ja neuvotteli Yhdysvaltojen kanssa kahdeksasta voimalasta. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Yhdysvallat veti tukensa pois, ja pyrki estämään Iranin ydinvoimakehitystä IAEA:n kanssa. [9]

Saksalaisen Siemensin aloittama Busherin ydinvoimala jäi kesken vallankumouksen aikana. Venäläiset rakensivat sen valmiiksi 1995 alkaen.[10]

2000-luvun kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Iran kertoi lopettavansa uraanin rikastusohjelman ja päästävänsä IAEA:n tarkastajat laitoksiinsa. IAEA raportoi että asehohjelmasta ei ollut todisteita.[11]

Vuonna 2005 Iran ilmoitti aloittavansa uraanin rauhanomaiseen käyttöön tähtäävän jalostuksen uudelleen. IAEA:n mielestä tämä rikkoi yhdinsulkusopimusta.[11]

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1696 31.12. 2006 vaati Irania keskeyttämään rikastamisen, kunnes ohjelman rauhanomaisuudesta päästään selvyyteen.[12] Tuolloin Iranille oli 164 sentrifugia uraanin rikastamiseen. Määrä aiotaan nostaa 60 000.[13]

Kuubassa syyskuussa 2006 kokoontunut 118 maan sitoutumattomien maiden liike julisti päätöslauselmassaan tukensa Iranin rauhanomaiselle ydinohjelmalle.[14]

IAEA:n taustalla Yhdysvallat ja erityisesti Israel ovat pyrkineet painostamaan Irania luopumaan ydinohjelmastaan. Yhdysvallat ja Israel pitävät säännöllisesti merisotaharjoituksia Hormuzinsalmella. Yhdysvalloilla oli syyskuussa 2007 Persianlahdella kolme lentotukialusryhmää.

23. joulukuuta 2006 YK:n turvallisuusneuvosto päätti yksimielisesti asettaa Iranille pakotteita estääkseen ydinohjelmaan tai ballistisiin ohjuksiin liittyvän materiaalin, välineistön tai tekniikan siirtämisen Iraniin. Tekstiä muutettiin ennen sen hyväksymistä useaan otteeseen, etenkin Venäjän aloitteesta, koska Moskova ja Peking pitivät sitä liian ankarana, kun taas Yhdysvallat ajoi kovempaa linjaa.[15]

2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ajauitui 2007 aikana kiistaan länsivaltojen ja IAEA:n kanssa ydinohjelmastaan. Huhtikuussa 2007 Iran pidätti 15 brittien sotilasta, jotka olivat Iranin mukaan harhautuneet sen aluevesille.[16]

Huhtikuun puolivälissa 2007 Iran käynnisti kaikki Natanzin 1300 sentrifugia.[11]

2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun lopuilla 2009 Iran ilmoitti rakentavansa toisen uraanirikastamon Natanzin laitoksen lisäksi. Iranin IAEA:lle lähettämän kirjeen mukaan laitos ei vielä rikasta uraania ja se on vasta kokeiluasteella[17]. Länsimaiden mielestä Iran salasi uuden rikastamon rakentamisen liian pitkään. Iranin mielestä uuden rikastamon rakentamista ei salattu, koska maa ilmoitti siitä IAEA:lle. Myös Venäjän presidentti Medvedevin mielestä laitoksen rakentamien salattiin. [18][18]. Iran ilmoitti sallivansa IAEA:n tarkastuksen uuteen laitokseen, ja tällöin laitos olisi täysin laillinen. Iranin milestä laitoksessa ei rikasteta uraania aseluokan väkevyyteen asti[19].

Länsivallat ia Israel tuomitsivat laitoksen jyrkästi sanoen sen liittyvän maan pommiohjelmaan[20]. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama uhkasi Irania pakotteilla uuden laitoksen vuoksi. Länsimaat vaativat Iranilta varmoja merkkejä siitä ettei maan uraanin rikastaminen liity kehitteillä olevaan ydinaseeseen. Israel vaati länsimailta selvää vastausta Iranin uraanin rikastusohjelmaan. Myös Venäjä vihjasi halusta tukea Iranin vastaisia pakotteita. Aiemmin Venäjä ei ole ollut yhtä halukas toimimaan Irania vastaan pakottein YK:ssa.[19].

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ilmoitti helmikuussa 2010 rakentavansa 10 uutta uraanirikastamoa ja nostavansa rikastusastetta 3,5%:sta 20%:iin. 20 % tarvitaan lääketieteellisten isotooppien tuotantoon. Vaikka 20%:inen uraani ei kelpaa ydinaseeseen, siitä voidaan puolessa vuodessa tuottaa aseluokan uraania. Israel raivostui Iranin uusista aikeista. Yhdysvallat ja Israel halusivat Iranille tästä kovat kansainväliset pakotteet.

Stuxnet-tietokonemato riehui syyskuussa Busherin ydinvoimalan työntekijöiden koneissa.[11]

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ilmoitti että Busherin generaattorit toimivat pienellä teholla toukokuussa ja kytkettiin valtakunnanverkkoon syyskuussa.[11]

Marraskuussa IAEA raportoi että Iranin ydintutkimus tähtää pommin laukaisijan kehittämiseen.[11]

2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran aloitti uraanin rikastamisen maanalaisessa Fordon laitoksessa. YK:n tarkkailijat löysivät jäänteitä 27% uraanista.[11]

Länsimaat sopivat taloudellisista pakotteista: Euroopan unioni sopi öljyn tuontikiellosta. Iranin keskuspankin varat jäädytettiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.[1]

2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa Yhdysvaltojen varapresidentti Joe Biden ehdotti kahdenvälisiä neuvotteluja mutta Iran kieltäytyi.[11]

2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa Iranin presidentti Hassan Rouhani ilmoitti, että Iran on hylännyt ydinohjelmansa sotilaallisen puolen, koska on syntiä omistaa ydinaseita. http://rt.com/news/iran-banned-nuclear-weapons-347/

Muiden maiden reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin ydinohjelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa sotilaallisiin iskuihin Irania vastaan. Näin kävi 80-luvun alussa Irakin tapauksessa. Operaatio Operassa Israel tuhosi kahdeksan F-16-hävittäjän kuudellatoista pommilla Irakin ydinvoimalan Osirakissa 7. kesäkuuta 1981. Koneita oli saattamassa kuusi F-15:ä. Motiivina operaatiolle ilmoitettiin reaktorin mahdollistama ydinaseuhka Israelia vastaan Saddam Husseinin hallinnon toimesta. Elokuun lopulla 2007 Ranskan presidentti Sarkozy kertoi Yhdysvaltain vierailunsa jälkeen maansa diplomaattien vuosikokoukselle Yhdysvaltain aikomuksesta pommittaa Irania ("bombed into compliance") ellei se taivu länsimaiden vaatimuksiin[21].

Israel järjesti sotaharjoituksen valmistautuakseen iskemään Iranin ydinlaitoksia vastaan. Apulaispääministeri Shaul Mofaz ilmoitti Israelin olevan pakotettu suorittamaan operaatio, jollei Iran lopeta uraanin rikastamista. Pääministeri Ehud Olmertin mukaan kaikkia vaihtoehtoja kuitenkin harkitaan. Ydinohjelman kannalta keskeiset laitokset on kuitenkin sijoitettu eri puolille Irania, minkä ilmaiskuja jouduttaisiin tekemään useampia. Israel joutui ottamaan huomioon Yhdysvaltain presidentinvaalit, koska republikaaniehdokas John McCain on Barack Obama valmiimpi sotilaallisiin toimiin.[22]

12. tammikuuta 2010 ilmoitettiin jo kolmannen iranilaisen ydintutkijan kuolleen murhattuna. Iranin yliopiston professori Massoud Mohammadi sai surmansa, kun kauko-ohjattu pommi räjähti. Iran syytti iskusta Yhdysvaltain ja siionistien tukemia palkkasotilaita. Iranin oppositio kiisti tehneensä iskun[23] Marraskuussa 2010 presidentti Ahmadinejad sanoi haittaohjelman häirinneen Iranin rikastusohjelmaa[24], mikä oli jo aiemmin uutisissa huomattu. 29. marraskuuta ydinfyysikko Majid Shahriari kuoli kun hänen autonsa ohi ajavan moottoripyörän tuntematon ajaja heitti hänen autonsa etuikkunasta sisään pommin. Iran syytti tästä iskusta Israelin tiedustelupalvelua[25]

Kiina ja Venäjä esiintyvät sovittelevasti, vaikka pyrkivät saamaan Iranin ydinpolttoaineen tuotantoa kansainväliseen valvontaan. Venäjä on myynyt Iranille ilmatorjuntaohjuksia.

Ydinvoimalaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin ydinohjelma koostuu useasta osasta: uraanikaivoksista, polttoaineenkäsittelylaitoksista, laboratorioista sekä reaktoreista. Ne ovat hajasijoitetut ympäri Iranin valtioaluetta, tosin siten, että suurin osa on Länsi- tai Keski-Iranissa.

Būšehr[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Būšehrissa alettiin 1974 suunnitella Siemens AG:n ja AEG Telefunkenin yhteisyrityksen Kraftwerk Union A.G:n avustuksella kahta 1 196 MW tuottavaa ydinreaktoria Šīrāzin kaupunkia varten. 1975 solmittiin sopimus kahden reaktorin rakentamisesta. Reaktorit toimittaisi ThyssenKrupp.

Sopimus oli arvoltaan 4–6 miljardia dollaria. Työt keskeytyivät tammikuussa 1979. Heinäkuussa 1979, jolloin hankkeesta luovuttiin, koska Iranissa tapahtui islamilainen vallankumous, olivat reaktorien valmistumisasteet 50 % ja 80 %. Kraftwerk-Union A.G:n puolelta syyksi ilmoitettiin 450 miljoonan dollarin erän ja myöhästymismaksujen maksamatta jättäminen. Siihen mennessä Kraftwerk-Union A.G. oli saanut projektista 2,5 miljardia dollaria.

Irakin–Iranin sota aiheutti lukuisia ilmahyökkäyksiä ja vahinkoja helmikuun 1985 ja vuoden 1988 välillä. Iranin hallitus pyysi Siemensiä suorittamaan projektin loppuun, mutta Yhdysvallat vaikutti asiaan kielteisesti diplomatiallaan. Irakin hyökkäyksen vuoksi ydinohjelman toimeepanoa siirrettiin sodan loppuun.

1992 Iran allekirjoitti sopimuksen venäläisten kanssa projektin loppuun saattamisesta. Vuonna 1995 Venäjä allekirjoitti sopimuksen kevytvesireaktorin toimittamisesta. Sopimuksessa edellytetään, että ydinvoimalan käytetyt polttoainesauvat toimitetaan Venäjälle jälleenkäsiteltäviksi. Yhdysvallat esitti huolensa siitä, että Iran pitäisi polttoainesauvat itse ja valmistaisi niistä ydinaseisiin tarvittavaa plutoniumia. 2004 Yhdysvaltain apulaisulkoministerin John Boltonin mukaan Iran oli ilmoittanut kolmelle EU-maalle, Britannialle, Ranskalle ja Saksalle, että se voisi hankkia itselleen ydinaseita kolmen vuoden kuluessa, mutta Yhdysvaltain tiedusteluarvio ei tukenut väitettä.

Gachin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gachinissa on Irnain oma uraanikaivos. Kaivostoimint aaloi siellä vuonna 2004, ja 2010 iran ilmoitti toimittaneensa ensimmäisen keltakakun eli uraanimalmitiivisteen rikastettavaksi.[26]

Isfahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jauhettua keltakakkua.

Isfahanissa uraanimalmi muunnetaan käsittelylaitoksessa heksafluoridikaasuksi, uraanioksidiksi ja metalliksi, jota Iranin reaktorit eivät tarvitse polttoaineekseen. [26] Teknologiakeskuksessa on neljä pientä kiinalaista tutkimusydinreaktoria, joita käyttää AEOI. Se tuottaa keltakakusta uraaniheksafluoridia.

Natanz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran rakentaa uraaninrikastuslaitosta Natanziin. Vuonna 2013 se alkoi asentaa sinne 180 sentrifugia.[27]

Työt keskeytettiin 2003, mutta aloitettiin uudelleen. Asiantuntja-arvioiden mukaan Natanziin voisi sijoittaa 50 000 kehittynyttä kaasusentrifugia, joista voisi tuottaa 20 ydinaseeseen tarvittavan uraanin. Toisten arvioiden mukaan Natanziin sijoitettaisiin ehkä vain 5 000 sentrifugia.

Arak[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arakin lähistöllä on raskasvesilaitos. Raskaalla vedellä hallintaan fissioreaktiota ja sen avulla voidaan tuottaa myös plutoniumia.[28]

IAEA kävi paikalla 2010 jolloin laitos oli rakenteilla. Se on päätellyt satelliittikuvista että laitos on sittemmin aloittanut toimintansa.[26]

Fordo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fordon laitos lähellä pyhää Qomin kaupunkia on uraanin rikastuspaikka.[26]

Paikkakunta Tyyppi Sijainti Tietolähde
Anarak Jätteenvarastointipaikka GlobalSecurity[29]
Arak Tutkimusydinreaktori www.globalsecurity.org [30]
Arak Raskasvesilaitos 34°05'20"N 49°41'44"E www.fas.org [31]
Bonab Laboratorio ja käsittelylaitos N38°25' E45°54' www.fas.org[32] Le Monde/Sunday Telepgraph
Būšehr Halilehin ja Bandargehin välissä, 17 kilometriä Būšehrista etelään Ydinvoimala 28.83484° N 50.89356° E FAS[33]
Chalus Käsittelylaitos N36°40' E51°25' www.fas.org[34] Le Monde/Sunday Telepgraph
Fasa Laboratorio 28°56'19"N 53°38'58"E www.fas.org[35]
Gostarech Laboratorio Le Monde/Sunday Telepgraph
Kalayen Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Khorasan Uraanikaivos www.fas.org[36]
Karajr Jätteenkäsittelylaitos N35°50' E51°00' www.fas.org [4], www.globalsecurity.org [5]
Lavizan 2 Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Mohallem Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Natanz Rikastuslaitos 33°43′19.06″N, 51°43′26.04″E / www.globalsecurity.org [6] / map.google.com
Neka Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Parkhovin Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Tabas Käsittelylaitos N32°48' E60°13' www.fas.org[37]
Sanghand Uraanikaivos 32°28′45″N, 55°24′30″E BBC<=1155 New Scientist
Sistan Uraanikaivos www.fas.org[38]
Qazvin Laboratorio ja käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Yadz Laboratorio ja uraanikaivos Le Monde/Sunday Telepgraph

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Iran's Nuclear Program New York Times. Viitattu 9.3.2013.
  2. UN nuclear agency IAEA: Iran 'studying nuclear weapons' 9.11.2011. BBC. Viitattu 7.3.2013.
  3. Iran Nuclear Weapons FAS. Viitattu 9.3.2013.
  4. Hajanaisen opposition koitos Turun Sanomat 30.12 2009 01:31:58
  5. Iran jatkaa kovia ydinpuheita YLE uutiset Ulkomaat 8.2.2010
  6. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/4574226.stm
  7. Lehti: Valkoinen talo ei usko CIA:n Iran-raporttia
  8. Puistola, Juha-Antero: Gaza oli vasta alkusoittoa?. Sotilasaikakauslehti, 2.3.2009, nro 3, s. 50-51.
  9. Nafeez Mosaddeq Ahmed: The Iran Threat (PDF) 2008. Institute for Policy Research & Development. Viitattu 7.3.2013.
  10. Iran’s Bushehr A-plant on stream TASS. Viitattu 7.3.2013.
  11. a b c d e f g h Iran Timeline BBC. Viitattu 9.3.2013.
  12. http://www.un.org/News/Press/docs/2006/sc8792.doc.htm
  13. Iran Seeks 60,000 Centrifuges
  14. Iran Wins Backing From Nonaligned Bloc
  15. Security Council approves sanctions on Iran
  16. Iranians release British sailors BBC. Viitattu 26.09.2007.
  17. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/09/961681
  18. a b http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/09/961870
  19. a b http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/09/israel_vaatii_lannelta_selkeaa_vastausta_iranille_1034446.html
  20. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/09/quotsotilastoimet_irania_vastaan_tarjoavat_vain_aikaaquot_1033647.html
  21. [1]
  22. Heikki Ikonen: Israel näyttää muskeleitaan Iranille. Aamulehti, 9.7.2008, s. 2.
  23. Ydintutkija murhattiin Teheranissa Yle Uutiset Ulkomaat 12.1.2010
  24. Ahmadinejad: Haittaohjelma iski Iranin ydinlaitoksiin Yle Uutiset Ulkomaat 29.11.2010, 16:51, päivitetty 17:10
  25. Iranissa on tapettu maan merkittävimpiin kuuluva ydintiedemies Yle Uutiset Ulkomaat 29.11.2010, klo 09:06, päivitetty 10:54
  26. a b c d Iran's key nuclear sites BBC. Viitattu 9.3.2013.
  27. Iran installing new Natanz centrifuges, says IAEA BBC. Viitattu 7.3.2013.
  28. Institute for Science and International Security 12/2002. DigitalGlobe.lähde tarkemmin?
  29. Nuke Global security
  30. [2]
  31. Arak FAS
  32. [3] FAS
  33. Bushehr FAS
  34. Chalus FAS
  35. Fasa FAS
  36. Mines FAS
  37. Tabas FAS
  38. Mines FAS

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]