Sentrifugi

Wikipedia

Sentrifugi on laite (esimerkiksi linko tai separaattori), jolla liuoksesta voidaan erottaa eritiheyksiset aineosat keskipakovoiman avulla. Laitteessa kiinteitä aineosia sisältävä liuos saatetaan voimakkaaseen pyörimisliikkeseen, jolloin painavimmat aineosat pyrkivät kertymään mahdollisimman etäälle pyörimisakselista. Menetelmää kutsutaan sentrifugoinniksi englanninkielisen keskipakovoimaa tarkoittavan termin mukaan.

Laboratorioissa sentrifugeja käytetään laajasti eri alueilla, muun muassa lääketieteessä veren osien erotteluun, biologiassa ja biokemiassa erottelemaan eri aineita niiden molekyylimassan mukaan, malminäytteiden erotteluun.

Tehokkaimpia sentrifugeja nimitetään ultrasentrifugeiksi. Laitteen keksi vuonna 1925 Theodor Svedberg, joka sai keksinnöstä Nobelin kemian palkinnon 1926. Ultrasentrifugi pystyy tuottamaan miljoonakertaisen painovoiman kiihtyvyyden, joka mahdollistaa makromolekyylien sedimentoitumisen tarkastelun.

Gernot Zippe keksi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitossa Zippe-tyyppisen sentrifugin, jota voidaan käyttää uraanin U-238 ja U-235 isotooppien erottamiseen. Magneettikentän avulla painavampi U-238 vajoaa ulkoreunalle, ja rikastettu U-235 voidaan kerätä pinnalta.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.