Eläinten karnevaali

Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) on säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14-osainen sarja pienelle orkesterille. Teoksen alaotsake on "eläintieteellinen fantasia".

Eläinten karnevaali on sävelletty helmikuussa 1886, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä.

Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläinaiheista ohjelmamusiikkia. Jokainen osa kuvaa tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi esittämästä teosta kantaesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut Joutsen-osaa, ja esityskielto oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan. Sitä pidetään nykyään suosittuna erityisesti lapsille sopivana klassisen musiikin teoksena.

Teoksen osat

1. Introduction et marche royale du Lion (Johdanto ja leijonan kuninkaallinen marssi) — tässä osassa kuullaan leijonan karjuntaa
2. Poules et Coqs (Kukot ja kanat) — tässä osassa puhaltimet kiekuvat
3. Hémiones (animaux véloces) (Villiaasit) — erittäin nopea piano-osuus
4. Tortues (Kilpikonnat) — osan melodia on muunnelma Jacques Offenbachin operetin Orfeus manalassa kuuluisasta can-canista, mutta nopeutta on hidastettu huomattavasti
5. L'Éléphant (Norsut) — tämä melodia taas on Hector Berliozin "Dances des sylphes" kontrabassolle sovitettuna
6. Kangourous (Kengurut) — pianot kuvaavat kenguruiden loikkimista
7. Aquarium (Akvaario) — puhaltimien ja pianojen osuus kuvaa välkehtivää akvaariota
8. Personnages à longues oreilles (Pitkäkorvaiset olennot) — tämä epäsovinnainen osa kuvastaa Saint-Saënsin huumorintajua
9. Le coucou au fond des bois (Käki metsän syvyydessä) — klarinetti kukkuu pianojen säestäessä rauhallisesti
10. Volière (Lintuhäkki) — puhaltimien hallitsema osa
11. Pianistes (Pianistit) — pianistit soittavat yksitoikkoisia sormiharjoituksia (Saint-Saëns oli itsekin pianisti)
12. Fossiles (Fossiilit) — tässä hilpeässä, ksylofoni-voittoisessa osassa lainataan säveltäjän omaa Dance macabrea (Kalmantanssia) sekä ranskalaisia kansansävelmiä
13. Le Cygne (Joutsen) — teoksen kuuluisin osa: sello soittaa kaunista melodiaa pianoiden säestyksellä. Tämä on tunnetuimpia sellosävellyksiä.
14. Finale — finaalissa on uusi melodia, jota kuulee nykyään kännyköiden soittoäänenä, ja aikaisempien osien teemat kertautuvat nopeasti.

Orkesterin kokoonpano

• huilu
• klarinetti
• kaksi pianoa
• lasiharmonikka
• ksylofoni
• kaksi viulua
• alttoviulu
• sello
• kontrabasso

Nykyään teos esitetään usein suurella orkesterilla, ja yleensä kellopeli korvaa harvinaisen lasiharmonikan. Teoksen esitys kestää noin 20 minuuttia.

Teos populaarikulttuurissa

• Teoksen finaalia käytetään Disneyn piirretyssä Fantasia 2000
• Dick Dale on levyttänyt akvaario-osiosta surf-version.
• Warner Brothersin piirretyssä vuodelta 1976 esitetään teos Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan toimiessa pianisteina.
• Sarjasta on tehty elokuva nimeltään Le carnaval des animaux.