Chick lit

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Chick lit tarkoittaa naiskirjallisuuden jälkifeministiseksikin luokiteltua muotoa [1], joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20-30 vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava ura median, muodin tai viihdeteollisuuden parissa.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tyypillisiä piirteitä

Chick litille ei lajina ole olemassa tarkkaa määritelmää. Lukijasta riippuen jotkut sisällyttävät chick litiin lähes kaikki teokset nuorehkon naisen itsensä etsimisestä arkipäiväisiin perhekuvauksiin. Joillekin chick lit taas merkitsee lähinnä miehen metsästyksestä kertovaa hömppää.[1]

Chick litissä itsenäinen nainen tavoittelee jotain mitä haluaa, vaikka samalla toistaakin perinteistä naisen mallia siinä määrin kuin se itselle sopii. Usein hän miettii naimisiin menoa ja ulkonäköään.[1]

Päähenkilössä voi myös esiintyä koomisia piirteitä. Hän tuntee tuotemerkit kuin omat taskunsa ja rakastaa shoppailua, vaikka luottokortti vinkuisi jo tyhjää. Hänen elämäntyylinsä voi siis olla hyvinkin kulutuskeskeinen, ja tämä onkin herättänyt keskustelua chick litille tyypillisestä tuotesijoittelusta ja kirjoissa esiintyvästä piilomainonnasta[3]. Päähenkilö pitää myös yleensä juhlimisesta ja joutuu kommelluksiin muun muassa juotuaan liikaa. Usein kirjan sankaritar asennoituu elämään optimistisesti, eivätkä vastoinkäymiset masenna häntä kuin hetkeksi.[2]

Tyypillisiä lajityypin edustajia ovat muun muassa Helen Fieldingin Bridget Jonesin päiväkirjat, Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan sekä Candace Bushnellin Sinkkuelämää.

[muokkaa] Historia

Chick on amerikkalainen slangi-sana joka tarkoittaa nuorta naishenkilöä. Lit puolestaan on lyhenne sanasta literature, kirjallisuus. Termi on vastaava kuin chick flick elokuvista puhuttaessa, eli se tarkoittaa lähinnä naisiin vetoavaa kirjallisuutta. Vastakohtana termille voidaan pitää erityisesti Englannissa käytettävää termiä lad lit, joka tarkoittaa miehille suunnattua kirjallisuutta.[1]

Chick lit ponkaisi julkisuuteen 1990-luvun puolivälissä loistavasti menestyneen Helen Fieldingin Bridget Jones: Elämäni sinkkuna -kirjan myötä. Bridget Jonesin päiväkirja on moderni versio Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, itse asiassa miltei suora kopio: molemmissa kirjoissa kerrotaan miehen etsinnästä ja teoksissa on myös saman nimisiä hahmoja, kuten esimerkiksi Mark Darcy. Ainoastaan kirjan henkilöiden elämäntavat ovat modernisoituneet.[2]

[muokkaa] Chick lit eri maissa

Aluksi Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt chick lit on tätä nykyä maailmanlaajuinen ilmiö[1] Laji on noussut odottamattomaan suosioon Intiassa ja Itä-Euroopassa. Unkarilaisen Zsuzsa Raczin chick litiä on myyty yli 130 000 kappaletta, vaikka unkarilaiskirjaa myydään keskimäärin joitakin tuhansia. [4]

Eri maissa laji saa kuitenkin erilaisia piirteitä, joten artikkelin aluksi mainittu yleinen luonnehdinta kuvaa lähinnä länsimaista chick litiä. Esimerkiksi luokkayhteiskunnissa chick lit kertoo yleensä alempisäätyisen naisen noususta työelämässä, vaikka pintapuolisesti näyttääkin siltä kuin tarina keskittyisi pitkälti romantiikkaan.[1]

Maissa, joissa feminismi ei ole vielä vallannut kovinkaan paljon alaa, kuten esimerkiksi Intiassa, chick lit tarjoaa lukijoilleen muun muassa samanaikaisesti vapautta ja kulutusmyönteisyyttä. Yksi suurimmista eroista intialaisen ja anglo-amerikkalaisen chick litin välillä lienee seksin määrä. Häveliäisyys on Intiassa vallalla. Esimerkkejä Intiassa menestyneistä lajityypin edustajista ovat Swati Kaushalin "Piece of Cake" ja Rupa Gulabin "Girl Alone".[5]

Puolassa chick litiin kuuluu yleensä traagisia elementtejä, kuten kidnappaus tai murha. Tämä variaatio onkin suhteellisen kaukana Bridget Jonesista, jolle romanttinen pettymys on pahinta mitä voi tapahtua. Puolassa menestystä on niittänyt muun muassa Małgorzata Wardan "Ominąć Paryż".[5]

Skandinaviassa chick litiin liittyy vahvasti olemassaoloa koskeva ahdistus. Hyvin menestyneitä ruotsalaisia lajityypin edustajia ovat muun muassa Kajsa Ingemarssonin myyntimenestys "Små citroner gula" (suomennettu nimellä "Keltaisten sitruunoiden ravintola") sekä Martina Haagin "Underbar och älskad av alla".[5]

[muokkaa] Suomessa

Suomessa chick lit on vielä nuorta ja kehittymätöntä. Vaikka lajityypin kirjoja päätyykin toistuvasti maan myydyimpien pokkareiden listalle, täällä pärjätään silti melkein täysin käännöspokkareilla. Suomalaiset nuoret naiskirjailijat kirjoittavat mieluummin monitasoisia ja rankkoja kasvukertomuksia kuin viihdettä.[6]

Suomalaisen chick litin vähyyttä perustellaan muun muassa sillä, että suomalainen chick lit ei ole uskottavaa ja suomalainen kirja tuntuisi tekemällä tehdyltä. Näin siksi, että chick lit sijoittuu yleensä aina maailman suurimpiin metropoleihin, jollaisia Suomessa ei ole. Täältä siis puuttuu ympäristö, johon tyypillisen chick litin päähenkilön voisi sulavasti sijoittaa. Lisäksi jotkut kustannustoimittajat ajattelevat taskukirjojen ostajien olevan nuorempia kuin kovakantisten lukijat. Heidän mielestään chick litin yleisö olisi Suomessa sitä ikäluokkaa, joka lukee nuortenkirjoja, minkä takia lukijakuntaa ei syntyisi riittävästi.[7]

Muutamia chick litin edustajia Suomestakin kuitenkin jo löytyy, muun muassa Niina Hakalahden "Hengenahdistusta" ja Pauliina Suden "Ruuhkavuosi"[5].

[muokkaa] Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Maria Säkö: Aikuisten tyttökirjat. Ylioppilaslehti, 30.11.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.2.2009.
  2. 2,0 2,1 2,2 Rita Brigatti, Marika Nikula & Outi Rantanen: Chick lit Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 25.2.2009.
  3. Päivi Kannisto: Chick lit, tyttöjen romanttinen komedia (Blogi) Kirjatohtori. 6.2.2009. Viitattu 22.3.2009.
  4. Huumorilla naiselta naiselle. Helsingin Sanomat, 7.12.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.3.2009.
  5. 5,0 5,1 5,2 5,3 Rachel Donadio: The Chick-Lit Pandemic. New York Times, 19.3.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.2. 2009.
  6. Tiina Länkinen: Suomalaisnaiset eivät kirjoita sinkkuelämästä. Helsingin Sanomat, 7.12.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.3.2009.
  7. Tiina Länkinen: Carrie Bradshaw ei istu Myyrmäkeen. Helsingin Sanomat, 7.12.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.3.2009.
Henkilökohtaiset työkalut