Attila József

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Attila Józsefin patsas Szegedin yliopiston edessä

Attila József [ˈɒtilːɒ ˈjoːʒɛf] (s. 11. huhtikuuta 1905 Budapestissä, k. 3. joulukuuta 1937 Balatonszárszóssa) oli unkarilainen runoilija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

József syntyi vaatimattomissa oloissa saippuatehtaan työläisen perheeseen. Józsefin ollessa kolmivuotias hänen isänsä päätti lähteä Amerikkaan koettamaan onneaan. Vaikka isä päätyikin lopulta vain Romaniaan, jätti hän kuitenkin perheensä oman onnensa nojaan. Pesijänä toiminut Józsefin äiti pystyi hädin tuskin elättämään perhettä, joten hän päätti lähettää kaksi pienempää lastaan Kansallisen lastensuojeluliiton kautta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kasvattivanhempien hoiviin Öcsödiin. Palattuaan Budapestiin Józsefin perhe eli edelleen kurjissa oloissa, ja József teki lapsena kovaa fyysistä työtä auttaakseen perhettään: teoksessaan Curriculum vitae hän kertoo mm. myyneensä vettä elokuvateattereissa, varastaneensa puuta ja hiiliä rautatieasemalta, toimineensa kantajana kauppahallissa ja myyneensä itse valmistamiaan tuulihyrriä paremmissa oloissa eläville lapsille. Vuonna 1914 József yritti ensimmäistä kertaa itsemurhaa: hänen tarkoituksenaan oli myrkyttää itsensä lipeäkivellä, mutta hän erehtyikin juomaan vain tärkkelystä.

Vuonna 1919 Józsefin äiti kuoli pitkän sairastelun jälkeen. Tämä tragedia jätti myöhemmin jälkensä Józsefin runouteen. Józsefin isosiskon Jolánin tuore aviomies Ödön Makai ryhtyi nuorempien lasten huoltajaksi. Varakas lankomies rahoitti Józsefin koulunkäynnin. Vielä ollessaan koulussa József näytti runojaan Gyula Juhászille, joka huomasi Józsefin taidot ja järjesti tämän ensimmäisen runokokoelman julkaistavaksi vuonna 1922. József keräsi jo tuolloin runoillaan paljon huomiota. Hän yritti kuitenkin toistamiseen itsemurhaa, minkä seurauksena hänet erotettiin koulusta. Lopulta hän kirjoitti ylioppilaaksi itseopiskelun pohjalta.

Vuonna 1924 József alkoi opiskella Szegedin yliopistossa unkaria, ranskaa ja filosofiaa. Hän joutui pian vaikeuksiin runojensa sisällön takia, ja hänet erotettiin yliopistosta. Hän lähti opiskelemaan Wieniin sekä Pariisiin, jossa hän tutustui Marxin, Hegelin ja Leninin oppeihin ja liittyi Anarkistis-kommunistiseen liittoon. József palasi vuonna 1927 Budapestiin, jossa hänen runojaan julkaistiin säännöllisesti päivälehdissä ja kirjallisuuslehdissä. Vuonna 1930 hän liittyi kielletyn kommunistipuolueen jäseneksi. Józsefin ideologiset näkemykset tulivat esille myös hänen kirjallisessa työssään, minkä seurauksena hän mm. joutui oikeuden eteen. Józsefilla oli kuitenkin näkemyseroja puolueen poliittisesta suunnasta, ja lopulta hän vuonna 1934 katkaisi suhteensa puolueeseen.

Viimeisinä vuosinaan József oli erityisen kiinnostunut psykoanalyysistä. Näitä vuosia varjosti toisaalta hänen oman psyykkeensä heikkeneminen: hän kärsi mm. masennuksesta ja mielenhäiriöistä. Hän kävi säännöllisesti psykiatrisessa hoidossa, mutta rakastui palavasti häntä hoitaneisiin naispsykiatreihin saamatta kuitenkin vastarakkautta. Vuonna 1937 Józsefin terveydentila heikkeni entisestään, eikä parantolahoitokaan auttanut asiaa. Hän muutti asumaan sisarensa luokse Balatonszárszóhon, jossa hän teki itsemurhan 3. joulukuuta heittäytymällä tavarajunan eteen.

Runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Attila József kuuluu Unkarin suurimpiin runoilijoihin. Hänen syntymäpäiväänsä on juhlittu Unkarissa vuodesta 1964 lähtien "Runouden päivänä". Józsefin runous on tavattoman monitasoista. Yksinkertaisista oloista peräisin oleva mutta älymystöön noussut runoilija kuulee ja tuntee runoissaan työläisen valituksen. Häntä koskettavat samalla myös ajan keskeiset kysymykset, kuten yksilön ja yhteisön ongelmallinen suhde tai vallan ja humanismin välinen suhde. Józsefin runoissa ovat läsnä samanaikaisesti sekä unkarilaisten kansanlaulujen tyyli että Euroopan modernin kirjallisuuden piirteet realismista abstraktisuuteen. Ideologian keskeinen merkitys ei kuitenkaan merkinnyt runouden lainalaisuuksista tinkimistä. Józsefin runous vetoaa kaikkiin kauneutta, oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä kaipaaviin, ja se on saanut laajaa tunnustusta myös Unkarin rajojen ulkopuolella.

Runojen suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Läpinäkyvä leijona : runoutta ja elämäkerrallisia kirjoituksia. Suom. ja toim. Hannu Launonen. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23442-7. (Hannu Launonen sai tästä käännöksestä vuoden 1999 Kääntäjäkarhu-palkinnon)
  • Taivas irtosi maasta : unkarilaista lyriikkaa 1900-luvulta Suom. ja toim. Anna-Maija Raittila. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2626-8
  • Unkarin lyyra : unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan. Suom. ja toim. Toivo Lyy. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1970.
  • Vapauden tulet. Suom. Otto Manninen, toim. Arvo Turtiainen. Helsinki: Kansankulttuuri, 1952.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]