Arthur Cotter
Arthur Cotter (s. 21. lokakuuta 1879 Glasgow, Skotlanti – 23. toukokuuta 1961 Donnybrook, Dublin, Irlanti) oli skotlantilainen Suomessa 1900-luvun alussa toiminut kirjeenvaihtaja, opettaja, pappi ja tiedustelija.[1]
Viisilapsisen perheen vanhimpana syntyneen Cotterin isä kuoli hänen ollessaan kymmenvuotias. Hän kävi Edinburghissa George Heriot's Hospital Schoolia 1891–1896 ja opiskeli sitten kieliä Edinburghin yliopistossa 1897–1898. Hän opiskeli myös Saksassa ja Venäjällä ja kävi Venäjän matkansa yhteydessä 1897 ensimmäisen kerran Suomessa. Cotter joutui kuitenkin lopettamaan opintonsa perheen talousvaikeuksien takia.[1]
1900-luvun alussa Cotter asui perheensä kanssa Lontoossa. Kielellisesti lahjakkaana hän pääsi työhön Reutersin Lontoon toimistoon. Hän muutti sitten Pietariin ja toimi Reutersin Suomen kirjeenvaihtajana Venäjän-Japanin sodan vuosista 1904–1905 alkaen. Hän opiskeli 1900-luvun alussa suomen kieltä ja tutustui suomalaiseen kulttuuriin muun muassa Kalevalaan ja Vänrikki Stoolin tarinoihin. Hänestä tuli 1902 Suomalais-Ugrilaisen seuran jäsen. [1]
Cotter siirtyi sitten Kiinaan jossa hän oli englannin kielen lehtorina Pekingissä Kiinan keisarillisessa yliopistossa. Vuonna 1911 hän palasi Helsinkiin ja toimi englannin kielen opettajana Kauppakorkeakoulussa sekä lisätuloja saadakseen toimi brittiläisten lehtien Suomen-kirjeenvaihtajana. Ensimmäisen maailmansodan alettua 1914 hän jäi Suomeen toimien brittien Secret Intelligence Servicen SIS:n asiamiehenä. Vuoden 1916 lopulla Cotter teki yhdessä laivastoupseeri Hoggarthin kanssa tiedustelumatkan Pohjois-Suomeen. He kävivät muun muassa jääkäriaktivistien etappipaikkana toimineessa Hallan talossa ja herättivät epäluuloja saksalaismielisissä aktivisteissa. Cotter toimi brittien tiedustelutoiminnan johtajana Suomessa ja loi kontakteja moniin suomalaisiin muun muassa Rudolf Holstiin. Cotter ja Holsti matkustivat syksyllä 1917 Pietariin tapaamaan Iso-Britannian Venäjän suurlähettilästä sir George Buchanania.[1]
Suomen sisällissodan aikana Cotter piti yhteyksiä punaisten Kansanvaltuuskunnan johtajiin muun muassa Kullervo Manneriin. Hänet karkotettiin Suomesta kesällä 1918 sen jälkeen kun maassa olleet saksalaiset olivat raportoineet hänen toimistaan. Cotter siirtyi sitten Muurmanniin ja hankki sieltä käsin tietoa suomalaisten valkoisten toimista Pohjois-Suomessa sekä Muurmannin legioonasta. Hän laati myös Englannin laivaston tiedustelun käyttöön englanti–suomi-sanakirjan. Maailmansodan päätyttyä Suomen olot tunteva Cotter palasi Suomeen ja jatkoi tiedusteluraporttien lähettämistä SIS:lle. Cotterin vasemmistosympatiat aiheuttivat kuitenkin ongelmia. Cotter oli suomalaisten tarkkailun alaisena. Esimerkiksi syyskuussa 1919 Etsivän Keskuspoliisin päällikkö Toivo Hukkinen pyysi Suomen lennätinhallitusta kopioimaan Cotterille tulevat ja hänen lähettämänsä sähkösanomat. Cotter oli nimitetty syyskuun alussa 1919 brittien Suomen-lähetystön lehdistöattaseaksi.[1][2]
Cotter piti edelleen yhteyttä Muurmannin legioonassa palvelleisiin suomalaisiin ja kun Pietarissa julkaistussa punaisten suomalaisten Vapaus-lehdessä ilmestyi 27. tammikuuta 1920 Kullervo Mannerin kirjoitus Cotterin ja kansanvaltuuskunnan hyvistä suhteista herätti tämä voimakasta kritiikkiä Cotteria kohtaan Suomen lehdissä vaikka Holsti puolustikin häntä. Keväällä 1920 Cotter joutui luopumaan lehdistöattasean tehtävistä. Koska hän ei saanut palata entiseen työhönsä Kauppakorkeakouluun, hän lähti Englantiin. Cotter palasi Suomeen jo kesällä 1920 Manchester Guardian -lehden kirjeenvaihtajana. Etsivä Keskuspoliisi seurasi kuitenkin häntä tarkkaan, joten Cotter ei enää luultavasti voinut toimia brittien tiedustelijana. Kun Hella Wuolijoen asuntoon tehdyssä kotietsinnässä löytyi Cotterin kirjeitä, ei hänen oleskelulupaansa enää uusittu ja Cotter joutui lähtemään Suomesta 13. lokakuuta 1920. [1]
Cotter muutti 1921 Yhdysvaltoihin, sai pappisvihkimyksen Kaliforniassa 1923 ja toimi sitten pappina Los Angelesissa. Hän palasi kuitenkin Eurooppaan ja piti edelleen yhteyttä suomalaisiin tavaten muun muassa 1929 Lontoossa kirjailija Aino Malmbergin. Vuodesta 1936 alkaen Cotter oli pappina Chatillyssä Ranskassa. Talvisodan alettua 1939 hän otti yhteyttä ystäväänsä Rudolf Holstiin tarjoten apuaan Suomelle. Kesällä 1940 Cotter toimi Iso-Britannian lähetystössä pappina, kun saksalaiset valtasivat Ranskan. Hän jäi kuitenkin Ranskaan toisen maailmansodan päättymiseen asti. Sen jälkeen Cotter oli liittoutuneiden Saksan-valvontakomission jäsenenä 1945–1947. Hän hoiti sitten eri kirkollisia virkoja. Niistä viimeinen oli Lissedellissä Irlannissa 1950–1958. Cotter kuoli Dublinissa toukokuussa 1961.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Englannin kieliopin pääpiirteet. Otava 1913
- Engelsk Handelskorrespondens för nybörjare ; kirj. Anna Bohnhof ja Arthur Cotter. Högre Svenska Handelsläroverkets Bibliotek IV. Otava, Helsingfors 1914, 2. painos 1924
- Englantilainen kauppakirjeenvaihto : alkeiskurssi - English commercial correspondence : elementary course ; kirj. Arthur Cotter ja Anna Bohnhof. Suomen liikemiesten kauppaopiston julkaisuja 17. Otava 1914, 2. painos 1924
- Engelsk handelskorrespondens : högre kurs ; kirj. Anna Bohnhof ja Arthur Cotter. Högre svenska handelsläroverkets publikationsserie 5. Otava, Helsingfors 1916
- Englantilainen kauppakirjeenvaihto : toinen kurssi - English commercial correspondence : advanced course ; kirj. Arthur Cotter ja Anna Bohnhof. Suomen liikemiesten kauppaopiston julkaisuja 20. Otava 1916
- Englantilainen kauppakirjeenvaihto : toinen kurssi : sanaluettelo - English commercial correspondence : advanced course : glossary. Otava 1916
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Kotakallio: ”Suomalais-Ugrilaisen seuran jäsen vaikeuksissa - tapaus Arthur Cotter”, Hänen majesteettinsa agentit: Brittitiedustelu Suomessa 1918–41, s. 89–97. Jyväskylä: Atena, 2014. ISBN 9789523000254. Teos Google Booksissa (viitattu 15.9.2022).
- ↑ Jukka Parkkari : Brittien tiedustelulla yhteys punaisiin. Kansan Uutiset 7.7.2014.