Apologia (Aristeides)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apologia
Ἀπολογία
Aristeideen Apologian alku syyrian kielellä.
Aristeideen Apologian alku syyrian kielellä.
Alkuperäisteos
Kirjailija Aristeides Ateenalainen
Kieli muinaiskreikka
Genre teologia, apologia
Julkaistu n. 120–130 jaa.
Suomennos
Suomentaja Serafim Seppälä
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2017
ISBN 978-952-495-446-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Apologia (m.kreik. Ἀπολογία) on Aristeides Ateenalaisen varhaiskristillisellä ajalla noin 120–130 kirjoittama apologeettinen teos kristinuskon puolustukseksi.[1][2][3] Teoksen alaotsikko on Puolustuspuhe, jonka filosofi Aristeides piti keisari Hadrianuksen edessä koskien Jumalan kunnioittamista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markianos Aristeides (usein Aristides) kirjoitti Apologiansa noin vuonna 120–130. Hän osoitti sen keisari Hadrianukselle, joka hallitsi vuosina 117–138. Aristeideen Apologia on yksi varhaisimpia Rooman keisareille tarkoitettuja apologioita eli puolustuspuheita kristinuskon puolesta.[2][3] Apologiat olivat erityisesti ateenalainen puolustuspuheiden muoto. Kristillisessä kontekstissa sellaisen kirjoittivat ateenalaisista Aristeideen lisäksi myös Kodratos (Quadratus) sekä Athenagoras (Vetoomus kristittyjen puolesta).[1]

Aristeides Ateenalaista esittävä ikoni.

Eusebios mainisee Aristeideen ”uskon puolustusteoksen” Kirkkohistoriassaan, ja sanoo sen olleen Kodratoksen puheen ohella toinen Hadrianukselle esitetyistä puolustuspuheista.[4] Usein teos on ajoitettu tarkemmin vuosiin 124–125, jolloin Hadrianus vieraili Ateenassa. Se esitetään ikäänkuin puheena, jonka Aristeides olisi itse pitänyt keisarille tuolloin.[5] Ainakin pituutensa puolesta se olisi ollut helposti luettavissa.[6] Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että Aristeides olisi todella päässyt puhumaan keisarille, vaan teksti on mahdollisesti annettu tai ainakin yritetty antaa tälle tässä yhteydessä tai myöhemmin kirjallisessa muodossa. Myöhemmin teksti on joskus yhdistetty Hadrianuksen sijasta virheellisesti keisari Antoninus Piukseen, jonka lisänimiä ”Hadrianus” myös oli.[1]

Eusebioksen lisäksi Aristeideen teoksen mainitsee myös Hieronymus. Apologian tekstissä on joitakin yhtymäkohtia apokryfiseen Pietarin kerygmaan, joka on Pietarin nimiin laitettujen opetusten kokoelma 100-luvun alusta. Näin siinä voi olla joitakin aineksia apostolisesta traditiosta.[1]

Teos oli tunnettu lännessä vielä varhaiskeskiajalla, ja viimeiset viittaukset siihen ovat 800-luvulta. Tämän jälkeen se vaipui unohduksiin sekä lännessä että Bysantissa. Teksti säilyi kuitenkin Armenian kirkon käsikirjoituskokoelmissa armeniankielisinä katkelmina sekä Siinain Pyhän Katariinan luostarista vuonna 1889 löytyneenä kokonaisena syyriankielisenä versiona. Lisäksi näitä tutkittaessa osoittautui, että tekstistä oli säilynyt myös kreikankielinen lyhennelmä osana kenties 800-luvulla kirjoitettua teosta Barlaam ja Josafat (Pyhän Barlaam Intialaisen elämä). Näin teksti oli sittenkin tunnettu koko ajan, vaikka sitä ei osattu yhdistää Aristeideehen.[1]

Näiden eri versioiden tekstihistoria on monimutkainen. Syyrian- ja armeniankieliset versiot on käännetty suoraan kreikasta. Barlaamin ja Josafatin teksti on saatettu kääntää kreikasta takaisin kreikaksi mahdollisesti usean välikielen kautta. Syyrian- ja armeniankieliset versiot ovat selvästi pidempiä kuin Barlaamin ja Josafatin sisältämä versio, ja viimeksi mainittua on oletettavasti lyhennetty. Lähimpänä kadonnutta alkutekstiä on ilmeisesti syyrialainen versio.[1]

Serafim Seppälä on suomentanut teoksen osana kokoelmaa Keisarin edessä. Kaksi ateenalaista apologiaa (2017).

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Oi keisari, Jumalan armosta olen saanut tulla tähän maailmaan. Tutkiskeltuani taivasta, maata ja meriä sekä katseltuani aurinkoa ja muita taivaankappaleita aloin hämmästellä maailman kaunista järjestystä. Tajusin, että maailma ja kaikki, mitä siinä on, liikkuu toisen vaikutuksesta. Ja ymmärsin, että niitä liikuttaa Jumala, joka on kätketty niihin ja piilotettu niiltä.[7]»

Aristeideen Apologia pyrkii todistamaan, että vain kristityillä on oikea käsitys Jumalasta.[8] Aristeides aloittaa puheensa filosofisella kuvauksella ja määritelmällä Jumalasta. Hän kuvaa Jumalan maailman luojaksi ja liikuttajaksi, joka on luonnoltaan tutkimaton: Jumala on ”syntymätön, tekemätön, luonnoltaan pysyvä, aluton ja loputon, kuolematon, täydellinen ja käsittämätön”.[9]

Tämän jälkeen Aristeides pyrkii osoittamaan, että muiden uskontojen jumalakuva häviää kristilliselle jumalakuvalle. Hän jakaa maailman ihmiset neljään ryhmään: barbaarit, kreikkalaiset, juutalaiset ja kristityt. Barbaarit juontavat uskontonsa alun Kronoksesta, Rheasta ja muista jumalista, kreikkalaiset Zeuksesta, juutalaiset Abrahamista ja kristityt Jeesuksesta Kristuksesta.[10] Tällaisena puhe on varhaisin tunnettu esitys, jossa kristityt esitetään selkeästi omana identiteetiltään erillisenä ryhmänä pakanoiden ja juutalaisten ohella Rooman valtakunnassa.[11]

Aristeides käsittelee ensin kaldealaisia ja muita, jotka palvovat alkuaineita ja taivaankappaleita; sitten kreikkalaisia, jotka palvovat ihmisiä ja ihmisenkaltaisia jumalia, jotka ovat erehtyväisiä; ja lopuksi egyptiläisiä, jotka palvovat eläimiä. Hän käy läpi monenlaisia näkemyksiä alkuaineista ja taivaankappaleista, sekä esittää, kuinka moninaisia eri jumalia kreikkalaiset ja egyptiläiset palvovat, ja millaista kaikkea vääryyttä näiden jumalien kerrotaan tehneen. Pakanoiden jumalat eivät usein myöskään kykene auttamaan edes itseään, kuinka sitten muita?[12]

Tämän jälkeen Aristeides käsittelee vielä juutalaisia, jotka ovat pakanoita parempia ja näitä lähempänä totuutta, sillä heidän mukaansa Jumala on yksi, kaiken luoja ja kaikkivaltias, eikä ketään toista sovi palvoa. Aristeideen mukaan juutalaiset kuitenkin käytännössä palvovat enkeleitä Jumalan sijasta, ja noudattavat rituaalista lakiaan, vaikkakaan eivät edes täydellisesti.[12]

Parhaita ovat Aristeideen mukaan kristityt, jotka ovat löytäneet totuuden. ”He näet tuntevat Jumalan, taivaan ja maan luojan, ja uskovat häneen”.[13] Aristeides esittää lyhyen tiivistelmän kristillisen uskon pääkohdista, ja painottaa kristillisen elämän hurskautta suhteessa pakanoiden turmeltuneisuuteen.[8] Aristeides kehottaa keisaria lukemaan itse heidän kirjoituksiaan, sillä:

» – – suuri ja ihmeellinen on heidän oppinsa sille, joka haluaa sitä tutkiskella ja ymmärtää sen. Todellakin, tämä on uusi kansa ja heihin on yhdistynyt jotain jumalallista. Ottakaa siis heidän kirjoituksensa ja lukekaa niitä – ja niin voitte huomata, etten ole keksinyt näitä asioita omasta päästäni – – heidän kirjoituksiaan lukeneena olen täysin varma näistä asioista samoin kuin siitä, mikä on tuleva. Tästä syystä velvollisuuteni on osoittaa totuus niille, jotka sitä kaipaavat ja etsivät tulevaa maailmaa.[14]»

Lopuksi Aristeides huomauttaa vielä, että kreikkalaiset parjaavat kristittyjä vain siksi, että heijastavat näihin oman saastaisuutensa. Kristityt sen sijaan ovat oikeamielisiä ja vanhurskaita ja ”säälivät heitä niin kuin sellaisia, jotka ovat jääneet tietoa vaille”. Mutta jos joku kreikkalaisista katuu ja häpeää tekojaan, hänelle annetaan anteeksi se, että hän pilkkasi kristittyjen todellista tietoa.[15]

Puheen sisältö luvuittain on:

I. Jumala maailman liikuttajana
II. Ihmissuvun neljä pääryhmää
III. Barbaarien jumalat
IV. Taivaan ja maan jumalointi
V. Veden, tulen ja ilman jumalointi
VI. Auringon ja taivaankappaleiden jumalointi
VII. Muinaissankarien jumalointi
VIII. Kreikkalaisten jumalat
IX. Kronos, Zeus ja heidän jälkeläisensä
X. Hefaistos, Hermes, Asklepios, Ares, Dionysos ja Herakles
XI. Apollon, Artemis, Afrodite, Tammuz, Rhea ja Kore
XII. Egyptiläisten jumalat Isis ja Osiris
XIII. Kreikkalaisten runoilijoiden ja filosofien erehdykset
XIV. Juutalaiset
XV. Kristittyjen totuus ja totuudellinen elämäntapa
XVI. Kristittyjen vaellus
XVII. Loppusanat

Aristeides ei hyödynnä argumentaatiossaan Raamattua, sillä se olisi ollut hyödytöntä pakanayleisölle puhuttaessa. Hänen esittämänsä näkemykset Jumalan luonteesta muistuttavat niitä, mitä esiintyi erityisesti keskiplatonismissa ja stoalaisuudessa. Aristeideen esittämää pakanauskonnon kritiikkiä tunnetaan paljon sekä kreikkalaisilta filosofeilta että satiirikoilta. Uutena ja radikaalimpana puheessa näyttäytyvät kristittyjen monoteismi sekä kristillinen etiikka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g Seppälä, Serafim: ”Aristides Ateenalainen”, suomennoksen s. 13–46.
  2. ↑ a b The Apology of Aristides: Texts and Studies 1 (1891), s. 1–34. Introduction Tertullian.org. Viitattu 6.4.2020.
  3. ↑ a b Apology of Aristides Early Christian Writings. Viitattu 6.4.2020.
  4. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IV.3.3.
  5. ↑ Hill, C. E.: Who Chose the Gospels?: Probing the Great Gospel Conspiracy, s. 127. Oxford: Oxford University Press, 2010. ISBN 0191624764. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Carrington, Phillip: The Early Christian Church: Volume 2, The Second Christian Century, s. 107. risNide 2. Cambridge University Press, 1957. ISBN 0521045827. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Aristeides: Apologia I.1, suomennos Serafim Seppälä.
  8. ↑ a b Pace, Edward: Aristides Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  9. ↑ Aristeides: Apologia I.1–2.
  10. ↑ Aristeides: Apologia II.2–4.
  11. ↑ Rizzi, Marco: Hadrian and the Christians, s. 141. Millennium-Studien / Millennium Studies 30. Walter de Gruyter, 2010. ISBN 3110224712. Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ a b Aristeides: Apologia XIV.1–4.
  13. ↑ Aristeides: Apologia XV.3.
  14. ↑ Aristeides: Apologia XVI.3–4, suomennos Serafim Seppälä.
  15. ↑ Aristeides: Apologia XVII.2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aristides Ateenalainen: Apologia. Teoksessa Keisarin edessä. Kaksi ateenalaista apologiaa. Suomentanut ja toimittanut Serafim Seppälä. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-495-446-4.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aristide: Apologie. Sources Chrétiennes 470. Paris: Les Éditions du Cerf, 2003. ISBN 2204067342.
  • Harris, J. Rendel & Robinson, J. Armitage: The Apology of Aristides: on Behalf of the Christians. Texts and Studies 1. Wipf and Stock Publishers, 2004. ISBN 159244847X.
  • Harris, James Rendel: The Apology of Aristides on Behalf of the Christians. Hansebooks, 2017. ISBN 333716448X.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simpson, William Alexander: Aristides' Apology and the Novel Barlaam and Ioasaph. Studia Patristica Supplements 7. Peeters, 2017. ISBN 9042933704.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apologia_(Aristeides)&oldid=21152935”