Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat (Koninklijke Luchtmacht, KLu) on Alankomaiden ilmapuolustuksen yksi osa. Se perustettiin 1. heinäkuuta 1913.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alankomaat oli puolueeton ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan jälkeen keisarillisen Saksan sotateollisuuden osa siirrettiin Hollantiin – Anthony Fokker siirsi tehtaansa Berliinistä Amsterdamiin sodan hävinneestä maasta. Mukana tuli likimain kaikki uuden tehtaan perustamisessa tarvittava mukaan lukien valmiita lentokoneita. Fokkerista tuli kuitenkin aidosti hollantilainen yhtiö – sen ja Alankomaiden ilmavoimien suhde oli vankka Fokkerin konkurssiin asti, joka tapahtui vuonna 1995.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisessa maailmansodassa Alankomaiden ilmavoimat jäivät Saksan ja Japanin asevoimien jalkoihin. Toukokuussa 1940 Alankomaiden ilmavoimilla oli 29 Fokker D.21 ja 41 Fokker G.1 -lentokonetta. Ilmavoimat taistelivat urheasti, mutta useat koneista tuhoituivat tai jäivät ilman ampumatarvikkeita kahden taistelun täyteisen päivän jälkeen.
Ilmavoimien käytössä oli ainoastaan kevyt pommikone Fokker C.X, jotka kaikki tuhoutuivat taisteluissa. Fokker T -sarjan keskiraskaat pommikoneet ja vesilentokoneet (T4, T5 ja T8W), joista T4 vesilentokoneet olivat pääosin käytössä Hollannin Itä-Intiassa, T5 keskiraskaita pommikoneita taistelivat toukokuussa, kunnes tuhoutuivat. T5-koneita oli palveluksessa 12 kappaletta. Kahdeksan taisteluissa selvinnyttä T8W-vesilentokonetta pakenivat Britteinsaarille.
Nato-maa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan jälkeen Alankomaat on liittynyt kansainvälisiin verkostoihin, muun muassa Natoon. Alankomaiden ilmavoimat on toiminut lentokonevalinnoissa osin kuten Saksa (F-104 Starfighter), osin kuten Naton pienemmät maat (F-16).
Kolonialistinen eposodi 1950–1960-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indonesia katsoi toisen maailmansodan tuodessa sille itsenäisyyden Hollannin kolonialismista myös Uuden-Guinean kuuluvan siihen. Hollanti pyrki pitämään sen hallinnossaan ja piti huolen, etteivät maan siirtyminen tapahtuu mahdollisimman hitaiden neuvotteluiden jälkeen. Indonesia lopulta katkaisi diplomaatiset suhteet Hollantiin, jolla oli vaikutusta muun muassa Hollannin öljyteollisuuteen. Vastatoimena Hollanti lisäsi vuonna 1958 asevoimiaan Uudessa-Guineassa, mukaan lukien Hawker Hunter -hävittäjälentokoneita. Biakin saarelle tuli indonesialaisia, jota pidettiin sotilasoperaation alkuna. Hollanti asensi tutkia saarelle. Vuonna 1960 Hollanti lisäsi varustautumistaan Uudessa-Guineassa – myös lisää lentokoneita (Commando Luchtverdediging Nederlands Nieuw-Guinea) lentotukialuksella. Elokuussa 1962 arveltiin Indonesian olevan valmis hyökkäyksellä vapauttamaan Uuden-Guinean eurooppalaisesta hallinnosta – Hollanti vetäytyi kansainvälisen paineen alla.
Kylmä sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kylmä sota
Hollannin panostus muun muassa ilmavoimiin ei kylmän sodan loppupuolellakaan – esimerkiksi 1970-luvun inflaatiovuosina tai 1980-luvun euro-ohjusväittelyjen aikana – hiipunut.
2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2000-luvulla Hollannin ilmavoimat varautuu F-35-koneiden käyttöönottoon.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Avoimien ovien päivä 20-21. kesäkuuta 2008
- Official website of the Royal Netherlands Airforce
- World wide Military Information
- Current Order of Battle (Arkistoitu – Internet Archive)
- Royal Netherlands Air Force
- Military Flags of the Royal Netherlands Air Force
- Squadron roundels of the Royal Netherlands Airforce (Arkistoitu – Internet Archive)