Ajonvakautusjärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ajonvakautusjärjestelmä tai ajovakauden hallintajärjestelmä, ESC (englanniksi electronic stability control), on autossa oleva järjestelmä, joka korjaa auton kuljettajan tekemiä ohjausvirheitä elektroniikan ja fysiikan lakien mahdollistamissa tapauksissa. Tyypillisiä ohjausvirheitä ovat liian suuri tilannenopeus, yli- tai aliohjautuminen tai auton lähteminen heittelehtimään. Järjestelmä pyrkii palauttamaan auton kuljettajan valitsemalle ajolinjalle käyttämällä yksittäisten pyörien jarrutusta ja/tai säätelemällä moottorin vääntömomenttia (muuttamalla sytytysennakkoa ja/tai polttoaineen syöttöä). Järjestelmä on usein kytköksissä lukkiutumattomiin jarruihin ja luistonestojärjestelmään. Järjestelmä tarkkailee olosuhteita nopeusanturin, ohjauspyöräanturin ja kiihtyvyysantureiden perusteella. Esimerkiksi jos vasemmalle kaartuvassa mutkassa auton perä liukuu oikealle, järjestelmä jarruttaa oikeanpuoleista etupyörää. Useimmissa autoissa ajanvakautuksessa on myös ns."Sport-tila", joka sallii pientä luistoa.

Ajonvakautusjärjestelmiä alkoi tulla lähinnä lisävarusteeksi kalliisiin automalleihin 1990-luvulla. Ajonvakautusjärjestelmä tuli vakiovarusteeksi Mercedes-Benzin A-sarjaan sen jälkeen, kun autotoimittajat olivat 1997 kaataneet auton testiradalla tekemässään väistökokeessa (ns. hirvikokeessa). Valmistaja päätti sen seurauksena varustaa kyseisen mallin jatkossa valmistuvat yksilöt ajonvakautuksella. [1] Järjestelmä yleistyi eurooppalaisissa ylemmän keskiluokan ja sitä kalliimmissa autoissa vuoteen 2005 mennessä, vuosikymmenen loppupuolella se oli vakiovarusteena lähes kaikissa eurooppalaisissa alemman keskiluokankin autoissa. Ajovakausjärjestelmä tuli pakolliseksi uusiin automalleihin 2011.

Eri valmistajien käyttämiä nimityksiä ajonvakautusjärjestelmästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]