Ahmed III
Wikipedia
Ahmed III (30. joulukuuta 1673 - 1. heinäkuuta 1736) oli Osmanien valtakunnan sulttaani ja sulttaani Mehmed IV:n poika. Hän nousi valtaan vuonna 1703, kun hänen veljensä Mustafa II luopui vallasta vuonna 1703. Vuodesta 1718 vuoteen 1730, jolloin Ahmed III luopui vallasta, Osmanien valtakuntaa hallitsi hänen suurvisiirinsä.
[muokkaa] Saavutukset
Ahmed III ylläpiti hyviä suhteita Ranskaan epäilemättä Venäjän uhkaavan asenteen takia. Hän myönsi turvapaikan osmanien alueelle paenneelle Ruotsin kuninkaalle Kaarle XII:lle sen jälkeen, kun Ruotsi oli hävinnyt Pultavan taistelun Venäjälle osana Suurta Pohjan sotaa. Vuonna 1710 Kaarle XII suostutteli Ahmed III:n julistamaan sodan Venäjälle. Tämän sodan ansiosta Ahmed III oli johdattanut Osmanien valtakunnan lähemäksi pohjoisen vihollisensa tuhoamista kuin kukaan Osmanien valtakunnan sulttaani koskaan. Osmanien voitot mahdollistivat joukkojen etenemisen kohti Moskovaa, kuten sulttaani oli toivonut. Tämä eteneminen kuitenkin pysähtyi, kun sulttaanin huomio kääntyi pois Venäjältä hänen saatuaan tiedon safavidien hyökkäyksestä Osmanien valtakuntaan. Ahmed III oli tullut epäsuosituksi kalliiden ylellisyyksien takia joilla hän hemmotteli itseään ja merkittävimpiä upseereitaan. 20. syyskuuta 1730 17 janitsaaria nousi kapinaan, joka kansalaisten ja muiden sotilaiden tukemana paisui niin suureksi, että sulttaanin oli luovuttava kruunusta. Ahmed vapaaehtoisesti luovutti vallan veljenpojalleen Mahmud I:lle ja osoitti uskollisuutta hänelle. Tämän jälkeen hän vetäytyi palatsiin, jossa Mahmud I oli aikaisemmin asunut ja kuoli kuusi vuotta myöhemmin.
[muokkaa] Ahmed III:n hallinnon jälkimaine
Ahmed III:n 27 vuotta kestänyt hallinto ei ollut epäonnistunut huolimatta sodista Venäjää ja Itävaltaa vastaan. Hänen ansiostaan osmanit saivat valloitettua osan Persiaa, onnistui tasapainottamaan Balkanin tilanteen ja sai Venäjän palautti osmaneille Azovin ja Morean. Hän jätti Osmanien valtakunnan talouden kukoistavaan tilaan ja oli taiteiden suosija ja hänen aikanaan Istanbulissa alettiin painaa tekstejä arabian ja turkin kielellä.
| Edeltäjä Mustafa II |
Osmanien sulttaani | Seuraaja Mahmud I |
