Baltacı Mehmet pašša

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pakçemüezzin Baltacı Mehmed pašša
Baltacı Mehmed Paşa.jpg
Baltacı ja Katariina
Osmanien valtakunnan suurvisiiri
1704–1706
1710–1711
Edeltäjä Kalaylıkoz Hacı Ahmed pašša
Köprülü Damat Numan pašša
Seuraaja Çorlulu Damat Ali pašša
Ağa Yusuf pašša
Tiedot
Syntynyt n. 1660
Osmancık
Kuollut 1720
Limnos

Pakçemüezzin Baltacı Mehmed pašša [1] (n. 1660 Osmancık1712 Limnos) oli Osmanien valtakunnan suurvisiiri vuosina 1704–1706 ja uudelleen 1710–1711. Mehmet syntyi Çorumin kaupungissa Osmancıkin piirikunnassa Çorumin maakunnassa Turkissa. Hän osoitti lahjakkuutta tieteissä jo lapsena ja opiskeli Osmanien valtakunnan suurkaupungeissa kuten sen pääkaupungissa Istanbulissa sekä Tripolissa, Tunisiassa ja Algeriassa. [2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltacı Mehmet pašša esiteltiin hoville sukulaisten avulla. Tuolloin Osmanien valtakuntaa hallitsi sulttaani Mustafa II. Mehmetistä tuli alkuun yksi palatsin kirvesteräisiä hilpareita kantavista vartijoista, joita kutsuttiin nimellä baltaci, kirvesmies. Kauniin äänensä vuoksi hänestä tehtiin pian muezzin ja hänelle annettiin lisänimeksi arvokkuutta osoittava Halife. Palatsissa työskennellessään Baltacı Mehmet loi hyvät suhteet prinssi Ahmediin. Vuonna 1703 prinssistä tuli uusi sulttaani Ahmed III. Tällä oli välitön vaikutus Baltacı Mehmetin uraan ja hänestä tuli mir akhür. Lisäksi uusi sulttaani antoi hänelle vaimoksi yhden rakkaimmista jalkavaimoistaan, joka miellytti Baltacia kovasti. Sarai oli myös neuvokas ja juonittelutaitoinen, ja avusti Baltacı Mehmetin etenemistä arvoasteikossa.[3]

Marraskuussa 1704 Baltacı Mehmet sai Kapudan paššan arvon, joka tarkoitti osmanien laivaston amiraalia. Saman vuoden joulukuussa hänestä tuli valtakunnan toiseksi tärkein mies, suurvisiiri, Kalaylıkoz Hacı Ahmed paššan tilalle. Hacı Ahmed pašša oli ollut hänen vartijakollegansa aiemmin. Tästä virasta Mehmet pašša kuitenkin erotettiin 3. toukokuuta 1706 ja komennettiin Khiosin saarelle Turkin länsirannikolle. Tähän on sanottu olleen syynä hänen pätemättömyytensä sekä Baltacı Mehmetin ja hänen vaimonsa juonikkuus, jolla on selitetty myös se, että hän saattoi myöhemmin palata virkaansa[3]. Ystäviensä tuella Baltacı Mehmet sai uuden nimityksen Erzurumin kuvernööriksi ja tammikuussa 1709 Mehmet pašša siirtyi Aleppon kuvernööriksi. Hänet nimitettiin 18. elokuuta 1710 uudelleen suurvisiiriksi Köprülü Numan paššan epäonnistuttua vakauttamaan oloja kuten häneltä oli odotettu. [2]

Prutin sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Prutin sotaretkestä

Noihin aikoihin Osmanien vieraana piileskellyt Ruotsin kuningas Kaarle XII, joka oli paennut hävittyään Pultavan taistelun, suostutteli Ahmed III:n julistamaan sodan Venäjälle. Sulttaani noudatti kuninkaan toivetta marraskuussa 1710.[4]

Valmistelut aloitettiin sodanjulistuksen myötä ja maaliskuussa Istanbulissa järjestetyn paraatin jälkeen Mehmet paššan ja janitsaaripäällikön Aga Yusuf paššan joukot lähtivät liikkeelle, viimeistään heti huhtikuun alussa, kun janitsaarit olivat saaneet palkkansa. Edirnessä pidetyn tauon jälkeen joukot jatkoivat ylittäen Tonavan 15. kesäkuuta 1711. Heinäkuun alussa saavutettiin Prut-joki, jonka itäisellä rannalla olivat Pietari Suuren joukot. Osmaneilla oli puolellaan suuri ylivoima. Taistelua käytiin aina rauhansopimukseen, joka allekirjoitettiin Venäjän antauduttua 23. heinäkuuta. Tuolla hetkellä Baltacı Mehmet paššalla oli kohtalon avaimet käsissään. Mikäli hän olisi kieltäytynyt vastaanottamasta antautumista ja sen sijaan mestannut tsaarin, tai tehnyt hänestä osmanien vasallin olisi maailmanhistoria muuttunut varsinkin Venäjän osalta.[4]

Turkissa suositun tarinan mukaan Baltacı Mehmet pašša vietti voittonsa jälkeen yön Pietari Suuren vaimon, Venäjän tulevan keisarinnan Katariinan kanssa. Yö olisi ollut niin miellyttävä, että aamulla hän oli ollut tyytyväinen pelkkään voittoonsa ja määrännyt armeijansa marssimaan takaisin.[5] Kohtalokkaasta lemmenyöstä on kirjoitettu Turkissa useita kirjoja.[6]

Prutin rauhansopimuksessa osmanit saavuttivat suurin piirtein ne tavoitteensa, joita he olivat kaavailleet saavansa. Lisäksi Baltacı Mehmet oli kuullut kenraali Carl Ewald von Rönnen johtamien venäläisten valmistautuvan piirittämään linnaketta Brăilassa. Linnaketta puolustivat janitsaarit, joiden taistelutahdosta ja -kunnosta Mehmet ei ollut ollenkaan varma. Sopimusta kuitenkin vastustettiin jo paikan päällä. Vastustajia olivat muun muassa tataareiden päällikkö sekä Kaarle XII.[4]

Tieto voitosta otettiin vastaan Istanbulissa alkuun riemuiten, mutta pian tunne vaihtui nyrpeydeksi. Kampanjoinnissaan uuden sotaretken eteen Kaarle XII syytti Baltacı Mehmetiä jopa lahjuksien vastaanottamisesta.[2] Joukot marssivat takaisin Edirneen, jonne ne saapuivat 6. marraskuuta 1711. Siellä Baltacı Mehmet pašša erotettiin ja Aga Yusuf pašša nimitettiin väliaikaisesti hänen tilalleen suurvisiiriksi 20. marraskuuta.[7][4] Baltacı Mehmet määrättiin maanpakoon Lesvoksen saarelle, josta hänet siirrettiin Limnoksen saarelle, jossa hän kuoli 1712.[2]

Kilpailijoiden juonittelun ja poliittisten vastustajien levittämien lahjussyytöksien, sekä arvostelua herättäneen rauhan solmimisen vuoksi Baltacı Mehmet paššaa ei ole juuri arvostettu vanhemmassa turkkilaisessa historiankirjoituksessa. Siinä hänet kuvataan usein tavoiltaan ja moraaliltaan arveluttavaksi. Myös kirjaviin lähteisiin nojannut Voltaire kirjoitti hänen olleen pätevä ainoastaan juonittelussa. Näitä väittämiä eivät kuitenkaan tue useimmat länsimaiset historiankirjoitukset.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Translitteroinnista riippuen nimet myös muodoissa Baltaci, Baltagi, Baltadzi, Baltadji, Baltaji ja Mahomet, Mahomed, Mehemet, Mehmed, Muhammed, Mohamed, Mohammed
  2. a b c d e M Th Houtsma, T W Arnold, A. J. Wensinck: E.J. Brill's First Encyclopaedia of Islam, 1913-1936, s. 691-692. Brill, 1996 (1. p. 1916-36. ISBN 9004097961.
  3. a b Vincent Mignot, A. Hawkins: The history of the Turkish, or Ottoman Empire,: from its foundation in 1300, to the peace of Belgrade in 1740., s. 107, 133-138, 150-154. R. Thorn, 1787.
  4. a b c d Virginia H. Aksan: Ottoman wars 1700-1870, s. 75, 90-98. Pearson Education, 2007. ISBN 0582308070.
  5. Dina Siegel, Henk van de Bunt, Damián Zaitch: Global organized crime, s. 82. Springer, 2003. ISBN 1402018185.
  6. Murat Sertoglu: Baltaci Mehmet Pasa ve Katerina; Ali Kadri Anit: Baltacı ve Katerina; Gülay Sarı, Vala Nurettin, Etkin Yayınları: Baltacı ile Katerina, Istanbul 2005. ISBN 9756391073
  7. Ezel Kural Shaw: History of the Ottoman Empire and modern Turkey, s. 231. Cambridge University Press, 1977. ISBN 0521291631.


Osmanli-nisani.svg Edeltäjä:
Kalaylıkoz Hacı Ahmed pašša
Köprülü Damat Numan pašša
Osmanien valtakunnan suurvisiiri
1704–1706
1710–1711
Seuraaja:
Çorlulu Damat Ali pašša
Ağa Yusuf pašša