Abhasian armeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ZSU-23-4 "Šilga"

Abhasian asevoimat ovat Abhasian armeija, jonka tehtävänä on turvata alueen koskemattomuus. Abhasia on Georgiasta itsenäiseksi julistautunut valtio, jonka itsenäisyyden ovat tunnustaneet Venäjä, Nicaragua, Venezuela, Nauru, Transnistria ja Etelä-Ossetia.

Abhasian armeijan pohja on Abhaasien kansalliskaarti, joka perustettiin vuoden 1992 alussa juuri ennen Abhasian sotaa. Virallinen Abhasian puolustusministeriön ja asevoimien pääesikunnan perustamispäivä on 12. lokakuuta 1992. Vuoden 1992 sodassa Abhasian joukkoja tukivat Kaukasuksen vuoristokansojen konfederaatio ja Venäjän armeijan Abhasiassa olevat sotilasyksiköt. Tuolloin Abhasian joukot torjuivat Georgian armeijan intervention ja karkotti suurimman osan Abhasian georgialaisväestöstä. Asevoimien aseistus on peräisin venäläisiltä tai georgialaisilta saadusta sotasaaliista.

Abhasian asevoimat ottivat osaa elokuussa 2008 Venäjän-Georgian väliseen sotaan vallaten Georgian hallussa olleen Kondorin solan.

Asevoimien nykyinen tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgia nimittää Abhasian asevoimia "laittomiksi sotilasmuodostelmiksi" ja syyttää Venäjää abhaasijoukkojen varustamisesta ja kouluttamisesta. Abhaasiviranomaiset ovat kiistäneet tämän väittäen, että he hankkivat varusteensa vapailta markkinoilta paitsi ne viisi Venäjältä saatua yhteysvenettä ja Kreikan abhaaseilta saadut pikavenettä. Maaliskuussa 2005 Abhasian puolustusministeri Sultan Sosnaliev myönsi, että Abhasian armeijan ylempi ja keskitason upseeristo lähetetään säännöölisesti 2-3 kuukauden pituisille koulutuskursseille Venäjälle Vystrel-koulutusohjelman puitteissa.

Abhasian armeijan keskushenkilöillä on vahva tausta Venäjän armeijassa. Esimerkiksi 8. toukokuuta 2007 eronnut puolustusministeri ja Abhasian asevoimien perustaja Sultan Sosnaliev on entinen Kabardino-Balkariassa toiminut Venäjän armeijan upseeri, jonka tehtävissä hän toimi Abhasian vuoden 1992 sodankin aikana. Abhasian asevoimien komentaja, kenraalimajuri Anatoli Zaitsev on entinen Transbaikalin sotilaspiirin apulaiskomentaja. Abhasian nykyinen puolustusministeri Aleksandr Pavlushko on Venäjän armeijan eversti ja entinen Venäjän Abhasiassa olevien rauhanturvajajoukkojen komentaja.

Abhasian asevoimat ovat painottuneet maavoimiin, mutta sillä on myös pienet meri- ja ilmavoimat. Vuonna 2006 Abhasia perusti sisäministeriön alaisuuten "anti-terroristikeskuksen", joka koostuu kahdesta sadasta henkilöstä. Vuonna 2006 Abhasian valtiovarainministeri arvioi 35 prosenttia valtion budjetista menevän sotilasmenoihin.

Asevoimien rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abhasian asevoimien rakenne

Abhasian armeija on varsin iskukykyinen ja se on osoittanut pystyvänsä toteuttamaan sotilasoperaatioita sekä torjumaan Georgian armeijan interventioita. Varustukseltaan ja koulutukseltaan se on myös iskukykyinen johtuen Venäjän armeijan antamasta varustuksesta ja koulutuksesta.

Abhasian tasavallan viranomaisten mukaan asevoimien koko on rauhanaikana 3000-5000 miestä, mutta sota-aikana armeijan kokoa saadaan kasvatettua 40 000-50 000 reserviläisellä. Reserviläiset ovat oikeutettuja pitämään rekisteröityjä aseita kotonaan. Tavallisen abhaasisotilaan rynnäkkökiväärinä toimii AK-74 tai AS Val (miliiseillä AK-47) ja pistoolina Makarov PM. Tarkka-ampujat käyttävät SVD Dragunov tarkkuuskivääriä ja konekiväärimiehet PKM- ja RPK-konekivääreitä. Erilaisten kohteiden tuhoamiseen maastossa jalkaväki käyttää olalta laukaistavia RPG-sinkoja ja Konkurs M-ohjuksia.

Abhasian armeijan raskaasta kalustosta kuten muustakin varustuksesta ei ole selvää varmuutta, koska Abhasia ei ole koskaan suorittanut asiasta virallista selvitystä. Rossiskaja Gazeta arvioi varustuksen ennen elokuun sodankäynnin puhkeamista seuraavanlaiseksi:

  • 5000 miestä, 10 000-28 000 reserviläistä.
  • 50 T-72 - ja T-55 -taistelupanssarivaunua.
  • 80 BMP- ja BTR-miehistönkuljetusvaunua.
  • 80 tykkiä ja kranaatinheitintä (raskasta?)
  • Nelipiippuisia panssariajoneuvon alustalla toimivia ZSU-23-4 "Šilga" -ilmatorjuntatykkejä ja Strela-2 - sekä Igla-1 -olkapääohjuksia.

Venäläinen uutistoimisto NOVOSTI arvioi armeijan vahvuuden seuraavanlaiseksi:

  • 10,000 miestä.
  • 60 panssarivaunua (40 T-72-vaunua)
  • 85 tykkiä and kranaatinheitintä sisältäen useita kymmeniä 122-152-mm kaliiperia ja 116 erityyppistä pansssariajoneuvoa.
  • lukuisia panssarintorjunta-aseita RPG-7 singoista to Konkurs-M ohjattuihin panssarintorjuntaohjuksiin (ATGMs).

Myös seuraavanlaisia lukuja on esitetty:

Ilmavoimat ovat Etelä-Ossetian armeijaa vahvemmat: kaksi Suhoi Su-27 -hävittäjää, kaksi rynnäkkökonetta Suhoi Su-25, kaksi kevyeksi rynnäkkökoneeksi varustettavaa suihkuharjoitushävittäjää L-39, kymmenen helikopteria Mi-2 ja Mi-8 sekä moottoriliidokkeja.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]