Abhasian sota (1992–1993)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abhasian sota
Päivämäärä:

14. elokuuta 1992 – 27. syyskuuta 1993

Paikka:

Abhasia

Lopputulos:

Abhasian sotilaallinen voitto

Aluemuutokset:

Abhasia saavutti tunnustamattoman itsehallinnon

Vaikutukset:

Georgialaisten etniset puhdistukset

Osapuolet

Flag of Abkhazia.svg Abhasia
Venäjän lippu Venäjä¹

Flag of Georgia (1990-2004).svg Georgia

¹Syytetty osallistumisesta

Abhasian sota käytiin 1992–1993, kun vasta vasta itsenäistyneen Georgian joukot pyrkivät tukahduttamaan siitä puolestaan itsenäiseksi julistautuneen Abhasian hallituksen, jonka puolesta taistelivat paitsi abhasialaiset separatistit myös näitä tukeneet pohjois-kaukasialaiset ja venäläiset vapaaehtoiset.

Neuvostoliiton alettua hajota 1980-luvun lopulla jännitteet abhaasien ja georgialaisten välillä kasvoivat. Monet abhaasit vastustivat Georgian itsenäisyyttä pelätessään itsenäistymisen johtavan georgialaistumiseen, ja ajoivat Abhasian perustamista itsenäiseksi valtioksi. Kiista kääntyi väkivaltaiseksi Suhumissa 16. heinäkuuta 1989. 16 georgialaisen sanotaan kuolleen ja 137 loukkaantuneen, kun he halusivat mennä georgialaiseen yliopistoon abhasialaisen sijasta. Usean päivän väkivaltaisuuksien jälkeen neuvostojoukot palauttivat järjestyksen kaupunkiin mutta syyttivät puolisotilaallisia joukkoja yhteenottojen sytyttämisestä.

Georgia julistautui itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991, presidenttinään Zviad Gamsahurdia. Gamsahurdian hallinnon jouduttua epäsuosioon hän joutui eroamaan tammikuussa 1992, jolloin hänet korvasi Neuvostoliiton entinen ulkoasiainministeri Eduard Ševardnadze. Vaikka hän ei ollut varsinaisesti nationalisti, hän ei myöskään juurikaan vastustanut hallituksessa olleita kovan linjan äärinationalisteja.

21. helmikuuta 1992 Georgiaa hallinnut sotilasneuvosto ilmoitti neuvostoaikaisen perustuslain mitätöinnistä ja Georgian tasavallan (1918–1921) perustuslain käyttöönotosta, minkä monet abhaasit käsittivät autonomisen asemansa lopettamiseksi. 23. heinäkuuta 1992 Abhasian hallitus julistautui itsenäiseksi, vaikka mikään maa ei tunnustanutkaan sitä. Georgian hallitus lähetti alueelle 3 000 sotilasta palauttamaan järjestystä ja taisteluita puhkesi Suhumin ympäristössä. Abhasian viranomaiset hylkäsivät Georgian hallituksen vaatimukset pitäen niitä tekosyynä invaasiolle. Viikon taisteluiden jälkeen Georgian joukot saivat haltuunsa suurimman osan maasta ja sulkivat Abhasian parlamentin.

Satoja vapaaehtoisia pohjoiskaukasialaisia puolisotilaita (kuten silloin vähän tunnettu Šamil Basajev) liittyi abhasialaisiin separatisteihin. Syyskuussa abhaasit ja venäläiset vapaaehtoisjoukot ryhtyivät suureen hyökkäykseen, jossa georgialaiset joukot ajettiin suurimmasta osasta maata. Ševardnadzen hallitus syytti Venäjää salaisen sotilasavun antamisesta. Suuria etnisiä puhdistuksia tapahtui molemmilla puolilla, ja noin 3 000 ihmisen arvellaan kuolleen sodan tässä vaiheessa.

Konflikti junnasi paikoillaan heinäkuuhun 1993 saakka, jolloin abhaasimilitia teki hyökkäyksen georgialaisten hallussa pitämään Suhumiin, johon itse Ševardnadze oli jäänyt loukkuun. Suhumi antautui lopulta 27. syyskuuta 1993 ja Ševardnadze joutui pakenemaan Venäjän laivaston avulla tarkka-ampujien ampuessa hotellia, jossa hän asui. Georgialaisten tappion jälkeen suurin osa georgialaisesta väestöstä pakeni sekasortoisessa tilassa maasta – noin 250 000 – 300 000 ihmistä, joista jopa 10 000 saattoi kuolla.