Ero sivun ”Laumanvartija” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Poistettu kuvan kaksoikappale
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Tridon1971 (keskustelu | muokkaukset)
5 809 muokkausta
lisätietoa ja lähdettä
Rivi 12: Rivi 12:


Koiria ei tarvitse varsinaisesti kouluttaa laumanvartioimiseen, vaan ne käyttävät luonnollisia vaistojaan. Pennun on kuitenkin päästävä elämään vartioitavan lauman eläinten kanssa jo varhaisella sosiaalistumiskaudella (7–12 viikon iässä) leimaantuakseen ensisijaisesti niihin.
Koiria ei tarvitse varsinaisesti kouluttaa laumanvartioimiseen, vaan ne käyttävät luonnollisia vaistojaan. Pennun on kuitenkin päästävä elämään vartioitavan lauman eläinten kanssa jo varhaisella sosiaalistumiskaudella (7–12 viikon iässä) leimaantuakseen ensisijaisesti niihin.

== Historia ==
Varhaisimmat todisteet lampaiden kesyttämisestä ja laumanvartijioden käytöstä ovat peräisin noin vuodelta 9&nbsp;000 eaa. Nykytutkimus ja arkeologiset löydöt osoittavat, että laumanvartijoiden kehitys alkoi siinä vaiheessa, kun [[Paimentolaiset|paimentolaiskansat]] siirtyivät lammas- ja vuohilaumojensa kanssa Itä-Aasiasta Euroopan suuntaan. Nykyaikaiset DNA-tutkimukset tukevat tätä teoriaa, sillä ne osoittavat, että kotieläiminä pidettyjen susien suurin geneettinen monimuotoisuus oli saatavilla Itä-Aasiassa. Tämä monimuotoisuus tarjosi perustan laumanvartijoiden jalostamiselle ja valikoitumiselle erikoistuneisiin tehtäviin, kuten lammas- ja vuohilaumojen suojeluun ja hallintaan.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://janedogs.com/early-livestock-guardian-dogs/|nimeke=Early Livestock Guardian Dogs » JaneDogs|julkaisu=janedogs.com|viitattu=2023-10-10}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Peter Savolainen, Ya-ping Zhang, Jing Luo, Joakim Lundeberg, Thomas Leitner|Otsikko=Genetic Evidence for an East Asian Origin of Domestic Dogs|Julkaisu=Science|Ajankohta=2002-11-01|Vuosikerta=298|Sivut=1610–1613|Doi=10.1126/science.1073906|Issn=0036-8075|www=https://ui.adsabs.harvard.edu/abs/2002Sci...298.1610S}}</ref>

Paimentolaiskansojen alkaessa siirtymään elämään kiinteästi asutuille alueilleen, he tarvitsivat vahvoja ja pelottomia koiria suojelemaan karjaansa saalistajilta. Näistä alkuperäisistä [[Molossikoira|molossityyppisistä koirista]] kehittyi myöhemmin erilaisia [[Mastiffi (koirarotu)|mastiffi]]rotuja ja ne muodostivat perustan myös nykyisille laumanvartijoille, jotka ovat tunnettuja vartiointi- ja suojelutaidoistaan.<ref name=":0" />

Noin 9&nbsp;000 eaa. ihmiset alkoivat kesyttää villieläimiä, jotka myöhemmin muuttuivat nykyisiksi lampaiksi ja vuohiksi. Tämä kesyttäminen oli tärkeää, koska se tarjosi luotettavan ravinnonlähteen. Nämä alkuperäiset villieläimet olivat sopivia kesytettäviksi monista syistä: ne eivät olleet aggressiivisia, niiden koko oli hallittavissa, ne olivat yhteisöllisiä ja lisääntyivät nopeasti. Niillä oli kuitenkin heikkoutensa, kuten hitaat liikkeet ja puutteellinen puolustusluonne petoeläimiä, kuten susia, karhuja ja villikissoja vastaan. Näin ollen ihmisten kehittämä suuri ja voimakas koiratyyppi, jolla oli leveä suu, syntyi Vähä-Aasian ja Lähi-idän alueilla, erityisesti "hedelmällisen puolikuun" ympärillä, ja sen tarkoituksena oli suojella kotieläimiä näiltä asutuilta alueilta uhkaavilta petoeläimiltä.<ref name=":0" /><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Wendorf, Fred; Schild, Romuald|Nimeke=The Archaeology of Nabta Playa|Vuosi=2001|Sivut=619-620|Julkaisija=Kluwer Academic Publishers|Isbn=978-1-4613-5178-8|www=https://books.google.fi/books?id=R0buBwAAQBAJ&pg=PA52&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false}}</ref>

Turkkilaisissa luolapiirroksissa, jotka on luotu noin 6&nbsp;300–5&nbsp;500 eaa., voidaan havaita useita eläimiä, mukaan lukien suuria koiria. Tällä ajanjaksolla lampaat ja vuohet olivat jo kesytettyjä, ja "[[hedelmällinen puolikuu]]" oli muuttumassa maanviljelyn ja varhaisten asutusten keskukseksi. Tämä merkitsi sitä, että karjoille käytettävissä oleva maa-ala oli vähenemässä. Tuohon aikaan [[Mesopotamia]]n asutuksesta tuli tärkeä risteyskohta muinaiseen maailmaan sekä maanteitse että meriteitse. Paimenten ja heidän laumojensa oli näin ollen aloitettava vaelluksensa lähellä oleville asumattomille alueille, sillä karjalle tarvittiin enemmän laidunmaata.<ref name=":0" />

=== Laumanvartijoiden rooli ===
Noin 2&nbsp;000 eaa. mennessä paimentolaiset ja heidän laumansa olivat siirtyneet laajoille alueille, jotka eivät olleet vielä asuttuja. Tämä merkitsi alkua siirtolaiduntamiselle hedelmällisen puolikuun itäpuolella sijaitsevilla vuoristoalueilla. Tässä vaiheessa laumanvartioiden rooli osoittautui ratkaisevaksi. Koska petoeläimiltä suojautuminen oli välttämätöntä tässä tuntemattomassa ympäristössä, [[Nomadit|nomadi]]paimentolaiset luottivat näihin luotettaviin laumanvartijoihin, jotka vaistomaisesti hoitivat seuraavia tehtäviä:
* Suojella nomadeja ja elää harmoniassa heidän kotieläinlaumojensa kanssa ilman häiriöitä karkottaen samalla luonnonvaraisia petoeläimiä, kuten karhuja, susia ja suuria villikissoja.
* Ohjata eksyksiin joutuneet eläimet takaisin laumaan, jotta ne pysyisivät yhdessä.<ref name=":0" />

Eri sivilisaatiot kehittivät laumanvartiojiden roolia itsenäisesti eri alueilla, ja tämä kehitysprosessi tapahtui eri aikoina eri paikoissa. Keskiajalla laumanvartijat tulivat laajalti tunnetuiksi Euroopassa niiden käytöstä karjan, kuten lampaiden ja vuohien, kanssa.<ref name=":0" />


== Laumanvartijarodut ==
== Laumanvartijarodut ==
Rivi 67: Rivi 83:
== Etymologia ==
== Etymologia ==
Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen ”paimenkoira” alla, jollaisina ne vielä nykyisinkin monilla muilla kielillä, kuten englanniksi, tunnetaan. Rotujen harrastajat olivat kuitenkin toivoneet jo pitkään nimimuutosta väärinkäsitysten välttämiseksi, ja halusivat nimien kuvastavan paremmin rotujen käyttötarkoitusta. Vuonna 2012 [[Suomen Kennelliitto]] alkoi työstää asiaa, ja niin luovuttiin nimistä ”anatolianpaimenkoira”, ”etelävenäjänpaimenkoira”, ”kaukasianpaimenkoira” ja ”keskiaasianpaimenkoira”, minkä lisäksi alkuperäiseltä nimeltään ”karpaattienpaimenkoirana” ja ”bukovinanpaimenkoirana” tunnetut rodut käännettiin suomeksi jättäen ”paimen”-osan suoraan pois. Enää ainoastaan karstinpaimenkoira ja romanianpaimenkoira tunnetaan virallisesti virheellisillä nimityksillä, ja niistäkin jälkimmäinen osittain sen takia, että se luokitellaan virallisesti FCI-ryhmään 1 eli ”Lammas- ja karjakoirat”.
Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen ”paimenkoira” alla, jollaisina ne vielä nykyisinkin monilla muilla kielillä, kuten englanniksi, tunnetaan. Rotujen harrastajat olivat kuitenkin toivoneet jo pitkään nimimuutosta väärinkäsitysten välttämiseksi, ja halusivat nimien kuvastavan paremmin rotujen käyttötarkoitusta. Vuonna 2012 [[Suomen Kennelliitto]] alkoi työstää asiaa, ja niin luovuttiin nimistä ”anatolianpaimenkoira”, ”etelävenäjänpaimenkoira”, ”kaukasianpaimenkoira” ja ”keskiaasianpaimenkoira”, minkä lisäksi alkuperäiseltä nimeltään ”karpaattienpaimenkoirana” ja ”bukovinanpaimenkoirana” tunnetut rodut käännettiin suomeksi jättäen ”paimen”-osan suoraan pois. Enää ainoastaan karstinpaimenkoira ja romanianpaimenkoira tunnetaan virallisesti virheellisillä nimityksillä, ja niistäkin jälkimmäinen osittain sen takia, että se luokitellaan virallisesti FCI-ryhmään 1 eli ”Lammas- ja karjakoirat”.

== Lähteet ==
{{Viitteet}}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}


[[Luokka:Koiratyypit]]
[[Luokka:Koiratyypit]]

Versio 10. lokakuuta 2023 kello 10.17

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Sarplaninac-pari laumansa kanssa rodun kotiseudulla Serbian ja Pohjois-Makedonian rajan seudun Sar-vuorilla.
Pyreneittenmastiffi
Pyreneittenkoira lammaslauman parissa.
Kangalinkoira vartioi lampaita.

Laumanvartija on joillekin koiraroduille tyypillinen käyttötarkoitus. Laumanvartijarodut ovat isokokoisia koiria, jotka elävät kotieläinlaumassa vartioiden sitä lähinnä suurpedoilta, mutta myös muilta uhkilta. Laumanvartijat eivät paimenna, eivätkä siis ole paimenkoiria. Niillä ei myöskään ole juurikaan riista- tai saalisviettiä. Laumanvartijoilla on äärimmäisen korkealle kehittynyt hoivavietti omaa laumaansa kohtaan. Ne ovat yleensä valmiita suojelemaan laumaansa oman henkensä uhalla. Koirat hyväksyvät omistajaansa mukaillen laumaansa lähes mitä hyvänsä.

Laumanvartijarotujen käyttö on tyypillistä seuduilla, joissa lampaita tai muita kotieläimiä paimennetaan laumoissa. Koirien tulee olla itsenäisiä ja rohkeita. Laumanvartijat ovat minimireaktion koiria ja vaikuttavat usein laiskoilta ja flegmaattisilta löntystellessään laumansa liepeillä tai makoillessaan sen keskellä tai läheisyydessä. Ne kuitenkin tarkkailevat herkeämättä ympäristönsä tapahtumia ja uhkan havaitessaan nämä suuret koirat valpastuvat välittömästi ja ovat kokoisekseen hämmästyttävän nopeita ja ketterä. Esimerkiksi Kangalinkoiralle, joka todennäköisesti onkin eräs nopeimmista laumanvartijaroduista, on mitattu jopa 56 km/h juoksuvauhti. Kömpelöstä olemuksestaan huolimatta nämä koirat liikkuvat varsin taitavasti myös epätasaisessa ja jyrkässä maastossa.

Laumanvartijoilla on tyypillisesti paksu ja säätäkestävä turkki ja takajaloissa ns kaksoiskannukset. Monet rodut ovat valkoisia väritykseltään, jolloin ne eivät erotu suojeltavasta laumasta ja paimen erottaa ne sudesta.

Koiria ei tarvitse varsinaisesti kouluttaa laumanvartioimiseen, vaan ne käyttävät luonnollisia vaistojaan. Pennun on kuitenkin päästävä elämään vartioitavan lauman eläinten kanssa jo varhaisella sosiaalistumiskaudella (7–12 viikon iässä) leimaantuakseen ensisijaisesti niihin.

Historia

Varhaisimmat todisteet lampaiden kesyttämisestä ja laumanvartijioden käytöstä ovat peräisin noin vuodelta 9 000 eaa. Nykytutkimus ja arkeologiset löydöt osoittavat, että laumanvartijoiden kehitys alkoi siinä vaiheessa, kun paimentolaiskansat siirtyivät lammas- ja vuohilaumojensa kanssa Itä-Aasiasta Euroopan suuntaan. Nykyaikaiset DNA-tutkimukset tukevat tätä teoriaa, sillä ne osoittavat, että kotieläiminä pidettyjen susien suurin geneettinen monimuotoisuus oli saatavilla Itä-Aasiassa. Tämä monimuotoisuus tarjosi perustan laumanvartijoiden jalostamiselle ja valikoitumiselle erikoistuneisiin tehtäviin, kuten lammas- ja vuohilaumojen suojeluun ja hallintaan.[1][2]

Paimentolaiskansojen alkaessa siirtymään elämään kiinteästi asutuille alueilleen, he tarvitsivat vahvoja ja pelottomia koiria suojelemaan karjaansa saalistajilta. Näistä alkuperäisistä molossityyppisistä koirista kehittyi myöhemmin erilaisia mastiffirotuja ja ne muodostivat perustan myös nykyisille laumanvartijoille, jotka ovat tunnettuja vartiointi- ja suojelutaidoistaan.[1]

Noin 9 000 eaa. ihmiset alkoivat kesyttää villieläimiä, jotka myöhemmin muuttuivat nykyisiksi lampaiksi ja vuohiksi. Tämä kesyttäminen oli tärkeää, koska se tarjosi luotettavan ravinnonlähteen. Nämä alkuperäiset villieläimet olivat sopivia kesytettäviksi monista syistä: ne eivät olleet aggressiivisia, niiden koko oli hallittavissa, ne olivat yhteisöllisiä ja lisääntyivät nopeasti. Niillä oli kuitenkin heikkoutensa, kuten hitaat liikkeet ja puutteellinen puolustusluonne petoeläimiä, kuten susia, karhuja ja villikissoja vastaan. Näin ollen ihmisten kehittämä suuri ja voimakas koiratyyppi, jolla oli leveä suu, syntyi Vähä-Aasian ja Lähi-idän alueilla, erityisesti "hedelmällisen puolikuun" ympärillä, ja sen tarkoituksena oli suojella kotieläimiä näiltä asutuilta alueilta uhkaavilta petoeläimiltä.[1][3]

Turkkilaisissa luolapiirroksissa, jotka on luotu noin 6 300–5 500 eaa., voidaan havaita useita eläimiä, mukaan lukien suuria koiria. Tällä ajanjaksolla lampaat ja vuohet olivat jo kesytettyjä, ja "hedelmällinen puolikuu" oli muuttumassa maanviljelyn ja varhaisten asutusten keskukseksi. Tämä merkitsi sitä, että karjoille käytettävissä oleva maa-ala oli vähenemässä. Tuohon aikaan Mesopotamian asutuksesta tuli tärkeä risteyskohta muinaiseen maailmaan sekä maanteitse että meriteitse. Paimenten ja heidän laumojensa oli näin ollen aloitettava vaelluksensa lähellä oleville asumattomille alueille, sillä karjalle tarvittiin enemmän laidunmaata.[1]

Laumanvartijoiden rooli

Noin 2 000 eaa. mennessä paimentolaiset ja heidän laumansa olivat siirtyneet laajoille alueille, jotka eivät olleet vielä asuttuja. Tämä merkitsi alkua siirtolaiduntamiselle hedelmällisen puolikuun itäpuolella sijaitsevilla vuoristoalueilla. Tässä vaiheessa laumanvartioiden rooli osoittautui ratkaisevaksi. Koska petoeläimiltä suojautuminen oli välttämätöntä tässä tuntemattomassa ympäristössä, nomadipaimentolaiset luottivat näihin luotettaviin laumanvartijoihin, jotka vaistomaisesti hoitivat seuraavia tehtäviä:

  • Suojella nomadeja ja elää harmoniassa heidän kotieläinlaumojensa kanssa ilman häiriöitä karkottaen samalla luonnonvaraisia petoeläimiä, kuten karhuja, susia ja suuria villikissoja.
  • Ohjata eksyksiin joutuneet eläimet takaisin laumaan, jotta ne pysyisivät yhdessä.[1]

Eri sivilisaatiot kehittivät laumanvartiojiden roolia itsenäisesti eri alueilla, ja tämä kehitysprosessi tapahtui eri aikoina eri paikoissa. Keskiajalla laumanvartijat tulivat laajalti tunnetuiksi Euroopassa niiden käytöstä karjan, kuten lampaiden ja vuohien, kanssa.[1]

Laumanvartijarodut

FCI tunnustaa seuraavat laumanvartijarodut:

On kuitenkin lukuisia muitakin vanhoja laumanvartiointiin käytettyjä rotuja, kuten musta romanianvuoristokoira, kreikanpaimenkoira, turkkilainen akbash, valkoinen kreikanpaimenkoira, epeiroksenmolossi, serbianvuoristokoira ja makedonianvuoristokoira (karaman), jotka ovat kaikki kotimaidensa kenneljärjestöjen tunnustamia.

Lisäksi keskiaasiankoirasta on Lähi-idässä ja sitä ympäröivillä alueilla lukuisia eri paikallismuunnoksia, joita paikalliset pitävät omana kansallisena rotunaan, kuten afganistaninpaimenkoira, armenialainen gampr, turkmenistanilainen alabai, kazakstanilainen tobet ja uzbekistanilainen torkuz. Kaukasiankoiran sukulaisina pidetään vastaavasti georgianvuoristokoiraa, eteläkaukasianvuoristokoiraa ja pohjoiskaukasianpaimenkoiraa. Samaten tiibetinmastiffista on Kiinassa, Intiassa, Bhutanissa, Mongoliassa ja Nepalissa erillisiä muunnoksia jotka ovat eläneet jo pitkään toisistaan eristyksissä, mutta joiden yhdennäköisyys kantarotuunsa on silti huomattava. Kenties tunnetuin muunnos on tiibetiläinen kyi apso, joka on käytännössä karkeakarvainen tiibetinmastiffi.

Laumanvartijarotujen käyttö Suomessa

Suomessa ei ole vuosisatojen mittaisia pitkiä perinteitä laumanvartijarotuisten koirien käytöstä muun Euroopan tai Keski-Aasian tavoin. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet Suomen laajat jokamiehenoikeudet sekä etenkin suurten asumattomien vuoristoseutujen puute ja suurpetojen vähäinen lukumäärä etenkin sotien aikaan ja jälkeen.

Koska Suomeen ei ole päässyt syntymään vuosisatojen mittaista perinnetietoa koskien näitä rotuja, eivät ihmiset osaa vältellä koirien vahtimia alueita esimerkiksi laidunalueiden liepeillä marja- tai sienimetsällä liikuttaessa. Suomen suurpetokannan kasvaessa ja maaseudun autioituessa näitä rotuja on kuitenkin alettu hiljalleen hyödyntämään etenkin syrjäseuduilla karjan- sekä muiden kotieläinten suojelemisessa ja pihapiirien pitämisessä petovapaina vyöhykkeinä.

Monilla laumanvartijoilla on taipumusta laajentaa reviiriään omatoimisesti jopa kilometrien säteelle, etenkin ilman vartioitavaa kotieläinlaumaa. Lukuun ottamatta varsinaisia syrjäseutuja, jolloin naapurit, yleiset tiet ja muut kulkureitit ovat riittävän etäällä (kilometrien päässä), tulisi koirien vartioiman alueen olla aina huolellisesti ja riittävän jämerästi aidattu. Suositus on noin 2 metriset aidat, vaikka joidenkin yksilöiden tiedetään menneen sellaisistakin ylitse, alitse tai lävitse.

Kotimaisten kokemusten perusteella suurpedot välttelevät alueita joilla vartioi laumanvartijakoiria. Pääsääntöisesti suositus on, että työkäytössä tiheillä suurpetoalueilla koiria tulisi olla 2–4 kappaletta suurempaa kotieläinlaumaa kohden.

Susien suojelun kasvattessa suosiotaan on myös havaittu, että näiden koirien käyttö vähentää painetta salakaadoille ja yleisesti ottaen lieventää esimerkiksi tilallisten kokemaa susivihaa, koska elinkeino ei enää kärsi vahinkoja petojen takia. Näiden koirien käyttöä voidaankin perustella myös luonnonsuojelullisin näkökulmin.

Vartioidessaan kotieläinlaumaa tai aluetta laumanvartija luottaa ennen kaikkea ääneensä ja kokoonsa. Koirien ei siis tule hakea aktiivisesti yhteenottoja suurpetojen kanssa, eikä käydä matalalla kynnyksellä kiinni ihmisiin, paitsi jos uhka kaikista varoittavista eleistä huolimatta yhä vain jatkaa etenemistään vartioitavan lauman tai alueen suuntaan. Roduissa on tässä suhteessa jonkin verran eroavaisuuksia ja yleisesti ottaen voidaan todeta Etelä-ja Länsi-Eurooppalaisten rotujen olevan jossain määrin pitkämielisempiä, vaikkakin yksilökohtaisia eroja löytyy myös rotujen sisältä.

Laumanvartijarotuiset koirat sopeutuvat yleensä huonosti elämään tiheästi asutetuilla taajama- ja kaupunkialueilla niiden voimakkaan vahti- ja etenkin haukkuherkkyyden takia. Koirien haukku on syvä ja erittäin kantava. Koirat partioivat alueellaan ja ilmoittavat läsnäolostaan etenkin ilta-ja yöaikaan. Koirien havaitessa uhan haukun intensiteetti kasvaa huomattavasti. Koirat saattavat aistia laumaa tai aluettaan lähestyvän petoeläimen varsin kaukaa, jopa useamman kilometrin säteeltä.

Perimässä olevan vartiointivietin huomioiden koirat sopivatkin elämään parhaiten maaseudulla, missä ne pääsevät toteuttamaan alkuperäistä työtehtäväänsä ja saavat viettää runsaasti aikaa ulkoilmassa siellä jopa kokoaikaisestikin eläen. Tässä tapauksessa koiralla täytyy luonnollisesti olla käytössään huolellisesti lämpöeristetty ja tilava koppi mihin se pääsee aina halutessaan säänsuojaan sekä lämmittelemään.

Ongelmatapauksia- ja pitovaikeuksia on esiintynyt jonkin verran, kun näitä koiria on otettu joko kaupunkioloihin tai ottamatta selvää niiden luonteen erityispiirteisiin ja käyttötarkoitukseen liittyvistä seikoista.

Ulkonäöllisesti asiaan perehtymätön erehtyy helposti sekoittamaan laumanvartijarotuiset koirat esimerkiksi hyvin saman näköisiin, mutta käyttötarkoitukseltaan ja luonteeltaan erilaisiin leonberginkoiraan tai newfoundlandinkoiraan. Monien rotujen ulkonäkö on kieltämättä hämäävä, koska esimerkiksi kuvasz tai pyreneittenkoira vaaleine turkkeineen näyttävät lähinnä hellyttäviltä perhekoirilta.

Etymologia

Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen ”paimenkoira” alla, jollaisina ne vielä nykyisinkin monilla muilla kielillä, kuten englanniksi, tunnetaan. Rotujen harrastajat olivat kuitenkin toivoneet jo pitkään nimimuutosta väärinkäsitysten välttämiseksi, ja halusivat nimien kuvastavan paremmin rotujen käyttötarkoitusta. Vuonna 2012 Suomen Kennelliitto alkoi työstää asiaa, ja niin luovuttiin nimistä ”anatolianpaimenkoira”, ”etelävenäjänpaimenkoira”, ”kaukasianpaimenkoira” ja ”keskiaasianpaimenkoira”, minkä lisäksi alkuperäiseltä nimeltään ”karpaattienpaimenkoirana” ja ”bukovinanpaimenkoirana” tunnetut rodut käännettiin suomeksi jättäen ”paimen”-osan suoraan pois. Enää ainoastaan karstinpaimenkoira ja romanianpaimenkoira tunnetaan virallisesti virheellisillä nimityksillä, ja niistäkin jälkimmäinen osittain sen takia, että se luokitellaan virallisesti FCI-ryhmään 1 eli ”Lammas- ja karjakoirat”.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Early Livestock Guardian Dogs » JaneDogs janedogs.com. Viitattu 10.10.2023.
  2. ↑ Peter Savolainen, Ya-ping Zhang, Jing Luo, Joakim Lundeberg, Thomas Leitner: Genetic Evidence for an East Asian Origin of Domestic Dogs. Science, 1.11.2002, 298. vsk, s. 1610–1613. doi:10.1126/science.1073906. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Wendorf, Fred; Schild, Romuald: The Archaeology of Nabta Playa, s. 619-620. Kluwer Academic Publishers, 2001. ISBN 978-1-4613-5178-8. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laumanvartija&oldid=21907129”