Estrelanvuoristokoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Estrelanvuoristokoira

Cao da serra da estrela 777.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Portugalin lippu Portugali
Alkuperäinen käyttö karjan vartiointi
Nykyinen käyttö seura- ja vahtikoira
Muita nimityksiä Cão da Serra de Estrela, Berger da Serra De Estrela, Estrela Mountain Dog, Portuguese Mountain Dog, estrela
FCI-luokitus Ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino uros 40–50 kg, narttu 30–40 kg
Säkäkorkeus uros 65–72 cm, narttu 62–68 cm
Väritys kellanruskehtava, sudenharmaa ja keltainen yksivärisinä tai laikullisina ovat sallittuja.

Estrelanvuoristokoira on vanhastaan Portugalin Estrelanvuoriston talojen ja karjalaumojen vahtikoira. Rodun lyhyt- ja pitkäkarvaisilla muunnoksilla on yhteinen rotumääritelmä. Suomessa syntyy vuodessa noin 50 pentua ja koko kanta on noin 300 koiraa.lähde?

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo vuosisatojen ajan syrjäisen Estrelanvuoriston rinteillä on käytetty tämäntyyppisiä koiria laumojen vartiointiin, suojeluun ja jopa vetokoirina. Rotua pidetään yhtenä Pyreneiden niemimaan vanhimmista. Kun lampaiden paimennus luonnonlaitumilla oli vielä yleistä, estrelat seurasivat keväisin laumoja viheriöiviltä alemmilta rinteiltä yhä ylemmäs vuoristoon. Lampaat kiipesivät kohti huippua sitä mukaa, kun laitumet kuivuivat. Koirien maine levisi Portugalissa, ja estreloja ostettiin innokkaasti muuallekin maahan.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrelanvuoristokoira on ruumiinrakenteeltaan melko suuri, pitkänomainen ja kaarevalinjainen. Sen kaartuva rintakehä ei ole kovin leveä. Rotu liikkuu sujuvasti, mahdollisimman vähällä vaivalla. Sillä on vahva raajaluusto, melko niukat kinnerkulmaukset ja soikeahkot käpälät. Lisäksi monilla estrelanvuoristokoirilla on kannukset. Rodulla on ominaista pitkä riippuva häntä, jonka päässä on J-koukku ja koiran seistessä häntä kohoaa melko korkealle.

Estrelanvuoristokoiralla on lyhyt kaula ja jykevä, lievästi kupera pää, jossa on loiva otsapenger. Rodulla on pitkä kuono ja sen huulet eivät riipu. Sillä on keskikokoiset, soikeat silmät ja tiiviit luomet. Estrelanvuoristokoiralla on pienet, riippuvat, kolmiomaiset korvat, jotka taipuvat taaksepäin vasten päätä niin, että korvan tyvestä näkyy hieman korvan sisäpintaa.

Karva ja väri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrelanvuoristokoiran karva on suoraa ja kevyesti laineikasta. Turkin vahvuus vaihtelee rungon eri osissa. Karva on lyhyempää raajoissa kintereiden alapuolella, samoin päässä. Korvientyvessä on pitempää karvaa, samoin hännässä, joka pitkäkarvaisella on hapsuinen. Pitkäkarvaisella estrelanvuoristokoiralla on pieni karvakaulus ja selvät hapsut raajojen takana. Pitkäkarvaisen estrelan runsas pohjavilla on peitinkarvaa vaaleampaa. Väri on useimmiten kellanruskea tai keltainen ja harvemmin sudenharmaa tai laikukas keltainen.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrelanvuoristokoira on luonteeltaan tyypillinen vuoristokoira, joka on rohkea ja omatoiminen mutta samanaikaisesti epäluuloinen vieraita kohtaan. Rotu on karaistunut ankarissa luonnonoloissa. Luonne on valpas ja tarkkaavainen, vahtimisvietti on voimakas. Omistajalla on hyvä olla kokemusta koirista, vaikka rotu onkin viime vuosikymmeninä muuttunut enemmän seurakoiramaiseksi.lähde? Tämän seurauksena yksilöiden määrä on kasvanut.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]