Estrelanvuoristokoira

Estrelanvuoristokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Portugali
Alkuperäinen käyttö	karjan vartiointi
Nykyinen käyttö	seura- ja vahtikoira
Muita nimityksiä	Cão da Serra de Estrela, Berger da Serra De Estrela, Estrela Mountain Dog, Portuguese Mountain Dog, estrela
FCI-luokitus	Ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino	uros 40–50 kg, narttu 30–40 kg
Säkäkorkeus	uros 65–72 cm, narttu 62–68 cm
Väritys	kellanruskehtava, sudenharmaa ja keltainen yksivärisinä tai laikullisina ovat sallittuja.

Estrelanvuoristokoira on vanhastaan Portugalin Estrelanvuoriston talojen ja karjalaumojen vahtikoira. Rodun lyhyt- ja pitkäkarvaisilla muunnoksilla on yhteinen rotumääritelmä. Suomessa syntyy vuodessa noin 50 pentua ja koko kanta on noin 300 koiraa.^lähde?

Alkuperä

Jo vuosisatojen ajan syrjäisen Estrelanvuoriston rinteillä on käytetty tämäntyyppisiä koiria laumojen vartiointiin, suojeluun ja jopa vetokoirina. Rotua pidetään yhtenä Pyreneiden niemimaan vanhimmista. Kun lampaiden paimennus luonnonlaitumilla oli vielä yleistä, estrelat seurasivat keväisin laumoja viheriöiviltä alemmilta rinteiltä yhä ylemmäs vuoristoon. Lampaat kiipesivät kohti huippua sitä mukaa, kun laitumet kuivuivat. Koirien maine levisi Portugalissa, ja estreloja ostettiin innokkaasti muuallekin maahan.

Ulkonäkö

Estrelanvuoristokoira on ruumiinrakenteeltaan melko suuri, pitkänomainen ja kaarevalinjainen. Sen kaartuva rintakehä ei ole kovin leveä. Rotu liikkuu sujuvasti, mahdollisimman vähällä vaivalla. Sillä on vahva raajaluusto, melko niukat kinnerkulmaukset ja soikeahkot käpälät. Lisäksi monilla estrelanvuoristokoirilla on kannukset. Rodulla on ominaista pitkä riippuva häntä, jonka päässä on J-koukku ja koiran seistessä häntä kohoaa melko korkealle.

Estrelanvuoristokoiralla on lyhyt kaula ja jykevä, lievästi kupera pää, jossa on loiva otsapenger. Rodulla on pitkä kuono ja sen huulet eivät riipu. Sillä on keskikokoiset, soikeat silmät ja tiiviit luomet. Estrelanvuoristokoiralla on pienet, riippuvat, kolmiomaiset korvat, jotka taipuvat taaksepäin vasten päätä niin, että korvan tyvestä näkyy hieman korvan sisäpintaa.

Karva ja väri

Estrelanvuoristokoiran karva on suoraa ja kevyesti laineikasta. Turkin vahvuus vaihtelee rungon eri osissa. Karva on lyhyempää raajoissa kintereiden alapuolella, samoin päässä. Korvientyvessä on pitempää karvaa, samoin hännässä, joka pitkäkarvaisella on hapsuinen. Pitkäkarvaisella estrelanvuoristokoiralla on pieni karvakaulus ja selvät hapsut raajojen takana. Pitkäkarvaisen estrelan runsas pohjavilla on peitinkarvaa vaaleampaa. Väri on useimmiten kellanruskea tai keltainen ja harvemmin sudenharmaa tai laikukas keltainen.

Luonne

Estrelanvuoristokoira on luonteeltaan tyypillinen vuoristokoira, joka on rohkea ja omatoiminen mutta samanaikaisesti epäluuloinen vieraita kohtaan. Rotu on karaistunut ankarissa luonnonoloissa. Luonne on valpas ja tarkkaavainen, vahtimisvietti on voimakas. Omistajalla on hyvä olla kokemusta koirista, vaikka rotu onkin viime vuosikymmeninä muuttunut enemmän seurakoiramaiseksi.^lähde? Tämän seurauksena yksilöiden määrä on kasvanut.

Lähteet

• Estrelanvuoristokoirat Ry.

Aiheesta muualla

• Kennelliitto: Estrelanvuoristokoira

Portugalilaiset koirarodut

Alentejonkoira | Cão de castro laboreiro | Estrelanvuoristokoira | Portugalinpodengo | Portugalinseisoja | Portugalinvesikoira | São miguelinfila
Serra de airesinpaimenkoira