Yttergrundin majakka

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. elokuuta 2017 kello 03.05 käyttäjän 2001:14ba:26f4:1100:c1c8:e5c8:376a:8ebe (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yttergrundin majakka
Yttergrundin majakka ja henkilökunnan rakennuksia vanhassa valokuvassa.
Yttergrundin majakka ja henkilökunnan rakennuksia vanhassa valokuvassa.
Sijainti Södra Yttergrund
Kunta Kristiinankaupunki
Valtio Suomi
Koordinaatit 61°58.76′N, 021°17.68′E
Valmistumisvuosi 1892[1]
Automatisoitu 1963[1]
Suunnittelija Kone- ja Siltarakennus[1]
Korkeus 41 m
Valon korkeus 43,6 m
Valon kanto 30,6 km (16,5 mpk)
Lisää majakka-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Yttergrundin majakka on Selkämerellä Siipyyn niemen ja Kristiinankaupungin edustalla, Yttergrundin saarella sijaitseva majakka. Se on valmistunut 1892, ja 41 metrin korkuinen majakkatorni on nykyisin Suomen kolmanneksi korkein majakka. Valmistuessaan majakka oli Pohjoismaiden korkein[1]. Majakan rinnalla sijaitsevat samaan aikaan valmistuneet puiset majakanvartijoiden asuinrakennukset.

Vuonna 1880 Yttergrundille päätettiin rakentaa valomajakka helpottamaan navigointia. Tuolloin Selkämeren rannikolla Porin ja Kaskisten välillä oli 50 meripeninkulman pituinen kaistale, jolla ei ollut ainoatakaan loistoa tai majakkaa. Rakennustyöt annettiin helsinkiläiselle Kone- ja Siltarakennus -yhtiölle. Ylöspäin kapeneva majakkatorni rakennettiin kokonaan muotoonleikatuista metallilevyistä yhtiön verstaan pihalle Sörnäisissä vuonna 1891, jonka jälkeen Luotsilaitoksen tarkastajat tarkastivat ja hyväksyivät tornirakenteet. Osat numeroitiin ja torni siirrettiin osina Yttergrundin saarelle.

Saaren korkeimmalle kohdalle muuratun ja pultatun majakkatornin kivijalan ympärysmitaksi tuli 31 metriä. Kivijalan päälle kiinnitettiin peruskallioon asti poratut tornin tukirangan pystypalkkien kymmensenttiset kiilapultit, ja tornin seitsenmilliset seinälevyt niitattiin tukirankoihin. Tornissa on kymmenen välikerrosta ja kierreportaissa 230 askelmaa. Tornin rakenne herätti kiinnostusta myös ulkomailla, ja sen piirustukset olivat esillä Suomen suuriruhtinaskunnan osastolla vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä.

Valolaitteeksi majakkaan hankittiin Pohjoismaissa ainutlaatuiset Fresnelin järjestelmän mukaiset valolaitteet, joissa petrooliliekkiä ympäröi kaksi päällekkäistä linssistöä. Linssistöistä molempia käytettiin huonossa säässä. Alun perin majakan valon kantomatka oli 14 meripeninkulmaa eli 26 kilometriä.[1]

Majakan petroolikäyttöinen valolaite muutettiin myöhemmin kaasukäyttöiseksi. Vuonna 1963 majakka automatisoitiin ja sen miehitys lopetettiin. Majakan kaasuvarastot ovat niin suuret, että ne riittävät vuodeksi kerrallaan.[1]


Kansainvälinen majakka- ja majakkalaivaviikonloppu

Kansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloppuun on osallistuttu Yttergrundin majakalta 2001-2007, jolloin amatööriradioasemaa on ylläpitänyt Lapuan Radiokerho, OH6AC, ja 2011-2012 Pekka Ritamäki, OH3GDO. Majakka- ja majakkalaivaviikonloppuna 19.8. kello 03:00 EEST - 21.8.2017 kello 03:00 EEST välisenä aikana Pekka Ritamäki, OH3GDO, avustajinaan Mikko Lusa OH3KR sekä Martti Lipasti, OH6MYZ, menevät Yttergrundin majakalle. [2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 141-143. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.
  2. ↑ https://illw.net/index.php/entrants-list-2017

Aiheesta muualla

Suomen majakat
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yttergrundin_majakka&oldid=16698856”