Wikiprojekti:Mediataide/Mediataiteen aikajana/1960-luku
navigaatio
1960-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960 – Bengt Johansson
toteuttaa YLEssä
Suomen ensimmäisen elektronisen nauhamusiikkiteoksen
Kolme elektronista harjoitelmaa
, jonka synteettinen äänimateriaali on generoitu oskillaattoreilla
. Teos esitetään Pohjoismaisilla musiikkipäivillä
Tukholmassa.[1]
1960 – YLE järjestää Suomen ensimmäisen nelikanavaisen elektronimusiikin
konsertin Helsingin yliopistolla
.[1]
1960 – Kesällä YLEn televisiostudioon
saapuu kaksi Ampex VR-1000 -videotallenninta
, joiden myötä televisio siirtyy käyttämään tallentavaa videotekniikkaa. Ensimmäisten kuukausien aikana videonauhoille tallennetaan taide- ja musiikkiesityksiä myöhempää lähetystä varten.[1]
1961 – Ensimmäinen ASCII-taiteen
tapaan tietokoneella suunniteltu muotokuva tulostetaan IBM-koneella Amerikka tänään -näyttelyssä
, kuva-aiheena on presidentti Kekkonen
.[1]
1961 – Seppo Mustonen valmistaa Suomen Kaapelitehtaan
elektroniikkaosastolla
tietokoneohjelman, joka tuottaa ja soittaa reaaliajassa generatiivista tietokonemusiikkia
.[1]
1961 – Suomalaistaustainen Wayne Wiitanen ideoi MIT:ssa
Spacewar!-pelin
, joka on merkittävimpiä digitaaliselle tietokoneelle suunniteltuja varhaisia interaktiivisia videopelejä
.[1]
1962 – Riitta Vainio tanssii Yleisradion Studio 1 -ohjelman
suorassa lähetyksessä
Kotka-teoksen
, joka on varhaisin suomalainen modernin tanssin esitys televisiossa. Myöhemmin Eino Ruutsalo
toteuttaa Vainion esityksiin taustaprojisointeja
ja valmistaa Kotka-lyhytelokuvan
. Vainio jatkaa taiteidenvälistä
yhteistyötä kuvataiteilijoiden
ja muusikoiden
kanssa läpi 1960-luvun.[1]
1963 – Eino Ruutsalon lyhytelokuva Kaksi kanaa, musiikki Otto Donner
.[1]
1963 – Erkki Salmenhaaran ääniteos ja veistos Sävellys ferrofonille
perustuu isoon metallilevyyn, jota soitetaan.[1]
1963 – Erkki Kurenniemi piirtää tietokonegrafiikkaa katodisädeputkelle
Helsingin yliopiston ydinfysiikan laitoksen
EAI Pace TR-48 -analogikoneella
ja julkaisee kirjoituksen Kokeita analogialaskijalla
.[1]
1963 – Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion toiminta käynnistyy musiikkitieteen professori Erik Tawaststjernan
päätöksellä. Toiminnasta vastaa voluntääriassistentti Erkki Kurenniemi
.[1]
1963 – Stockholms Elektroniska Festspelissa Kurenniemi esittelee Helsingin yliopiston studiota ja Iannis Xenakis
kertoo tietokoneen mahdollisuuksista musiikissa.[1]
1963 – Ken Dewey ohjaa Helsingissä happeningejä
joihin osallistuu muun muassa Terry Riley
, Jan Bark
ja suomalaisia taiteilijoita. YLE TV1
lähettää studiolla kuvatun TV-happeningin
The Pasila Piece
.[1]
1963 – Liisa Tenkku antaa Suomalaisessa yhteiskoulussa
ääniin perustuvaa musiikkiopetusta ja koululaiset valmistavat nauhoittamistaan äänistä kelanauhurilla ääniteoksia. 1970-luvulla Tenkku ja Ellen Urho
kehittävät ääniopetusmetodia
ja julkaisevat oppikirjoissaan ohjeita ääniteoksien tuottamiseksi.[1]
1964 – Ensio Suominen ja Olli Hämäläinen
toteuttavat ensimmäisen elektronimusiikin visualisoinnin
. Reijo Jyrkiäisen
elektroniteoksiin pohjautuva ohjelma lähetetään 3.5.1964 TV2:n
Musiikin maailmasta
-ohjelmassa.[1]
1964 – Merce Cunninghamin tanssiryhmä esiintyy Helsingissä ja Turussa. Helsingin esityksestä julkaistaan filmitallenne. Ryhmän säveltäjä-muusikot John Cage
ja David Tudor
äänittävät YLEn Kasarmikadun studiossa
Cagen teoksen Atlas Eclipticalis
. Viimeistely jää äänittäjä Reijo Jyrkiäiselle
, joka miksaa
moniraitaäänitykset
yhteen.[1]
1964 – Kurenniemi kokeilee digitaalisia piirejä ja tekee äänityksiä itse rakennetulla, digitaalista ja analogista teknologiaa yhdistävällä, Integroidulla syntetisaattorilla
.[1]
1964 – Henrik Otto Donner ja Ismo Kajander
valmistavat soivan Musiikkikone-installaation
.[1]
1965 – Eino Ruutsalon lyhytelokuva Hyppy
, musiikki Erkki Kurenniemi ja Otto Donner.[1]
1965 – Jyväskylän Kesässä järjestetään Algoritmisen musiikin seminaari
, jossa Erkki Kurenniemi esittelee Integroitua syntetisaattoria.[1]
1965 – Katri Nirosen kokeellisessa puhekuoroteoksessa
Agadir
esittäjäryhmä tutkii ihmisäänen rajoja esittävän taiteen, fyysisen liikkeen ja sähköisen vahvistuksen keinoin.[1]
1965 – Väinö Kirstinän runo Luonnollinen tanssi
radioidaan Runostudio
-ohjelmassa. Tytti Paavolaisen
lausuntaan liitetään elektronisia ääniä ja puheääntä jota manipuloidaan studiossa.[1]
1966 – Turun Ylioppilaiden taidetapahtumassa äänitaide
saa oman ohjelmapaikan. Tapahtumassa esitetään myös Ulla Huttusen (Pursiheimo)
kaksi tietokonesävellystä ja tietokonegrafiikkaa.[1]
1966 – Antero Takalan Juopunut pursi
on Erkki Salmenhaaran
musiikkiin ja Arthur Rimbaud’n
runoon perustuva videoteos, jonka kokeellinen visualisointi kuvataan monikameratekniikalla videonauhalle YLEn studiossa. Kuvatrikkejä, erikoistehosteita, savua ja epätarkkaa kuvaa sisältävä teos merkitsi suomalaisen videotaiteen alkua.[1]
1966 – Jan Barkin (SE) ja Erkki Kurenniemen Spindrift
on Pohjoismaiden ensimmäinen kokeellinen tietokoneanimaatio, teos esitetään Dipolin tietokonemusiikin seminaarissa
1967 ja Ruotsin SVT:ssä
1968.[1]
1966 – Helsingin kaupunginteatteri ottaa käyttöön tietokonepohjaisen näyttämövalaistuksen
.[1]
1967 – Katri Nironen perustaa Collegium Artiumin
. Fyysistä liikettä, ääntä, elektronimusiikkia ja projisointia yhdistävä ryhmä tulee tunnetuksi Euroopassa. Kansainvälinen jury valitsee Strontium-esityksen
Venetsian Biennaalissa
1970 kolmen parhaan esityksen joukkoon.[1]
1967 – Erkki Salmenhaaran Information Explosion
on Suomen ensimmäinen nauhamusiikin äänitejulkaisu
.[1]
1967 – Kirjallisuuslehti Parnasso aloittaa elokuva
- ja televisiokritiikin
ja julkaisee suomeksi Hans Magnus Enzenbergerin
ja Marshall McLuhanin
tekstejä sekä Keith Allsopin
esseen Muzak
.
1968 – Eino Ruutsalo rakentaa Valo ja liike
-näyttelyn. Amos Andersonin museon
näyttelytilasta tulee valon ja äänen kineettinen
kokonaisuus, jossa on myös kokeellisia elokuvia.[1]
1968 – Osmo Valtonen toteuttaa ensimmäiset kineettiset teoksensa joita esittelee yksityisnäyttelyssä galleria Pinxissä
.[1]
1968 – J. O. Mallander julkaisee Extended play -levyn, jolla toistuu vain yksi sana, “Kekkonen”.[1]
1968 – Vanhan ylioppilastalon Sähköshokki-illassa Erkki Kurenniemi moduloi Claes Anderssonin
ja Kalevi Seilosen
runoesityksiä rakentamallaan syntetisaattorilla.[1]
1968 – Peter Widénin Taiteen kuolema -elokuvaa esitetään Sperm
-yhtyeen keikoilla. Elokuvan ronski seksikuvaus johtaa Widénin vankilatuomioon, ja viranomaiset tuhoavat filmikelan.[1]
1968 – Dipolissa Ylioppilaiden taidetapahtumassa
keskustellaan taiteen suhteesta tekniikkaan. Taideteoksia, performansseja ja kokeellista elokuvaa esittelevä tapahtuma on yleisömenestys. Seminaarissa Erkki Kurenniemi esittelee verkossa toimivien tietokoneiden musiikkiterminaalin ja M. A. Numminen
Sähkökvartetin
Melodiakoneen
. Markku Nurminen
kertoo tietokonetangosta
, Jaakko Malmivuon
elektroninen rytmikone
säestää Surprise
-yhtyettä, ja Otto Donner
luuppaa nauhurilla yhtyeensä livesoittoa konsertissa. Timo Aarniala toteuttaa tapahtumaan psykedeelisen
valoshown preparoidulla diaheittimellä, öljyllä ja väriaineilla.[1]
1968 – Dipolissa presidentti Kekkonen käynnistää Suomen suurimman akustis-kineettisen veistoksen. Reijo Perkon, Heikki Koivikon
ja Philip Donnerin
seitsemän metriä korkea Käpy
avautuu, sulkeutuu ja tuottaa Donnerin suunnitteleman äänitapahtuman
.[1]
1968 – YLEn radioimassa ohjelmassa ovat vastakkain Tampereen yliopiston tietokone ja asiantuntijaryhmä, jotka yrittävät arvata kirjailijaa tekstinäytteiden perusteella.[1]
1969 – Nuorten näyttelyssä Veikko Eskolinin, Esa Laureman
, Aimo Talevan
ja Aloha-ryhmän
valokineettisiä teoksia.[1]
1969 – Strömberg Oy:n laboratorio alkaa valmistaa koskettimilla ohjattavia värimusiikkilaitteistoja eli valourkuja
.[1]
1969 – Osmo Lindeman perustaa elektronimusiikin kotistudion ja tilaa Erkki Kurenniemeltä sekvensseri
-oskillaattori
Dicon
.[1]