Viinin historia
Viinin historia sai alkunsa varhaisimpien tunnettujen todisteiden mukaan Iransta ja Kaukasuksen seuduilta noin 7000 vuotta sitten. Eurooppaan viinin viljely levisi antiikin aikoina. Euroopan ulkopuolelle, kuten Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan, viininviljely alkoi levitä löytöretkien myötä 1500-luvulta alkaen.
Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhimmat todisteet viinistä ovat löytyneet Zagrosvuorten pohjoisrinteiltä nykyisen Iranin alueelta yli 7 000 vuoden takaa. Vuosien 5400–5000 eaa. välille ajoitetusta kylästä löytyneessä keramiikka-astiassa oli punaista viinirypäleen ja pihkan sekoitusta, joka oli fermentoitu nopeasti ja nautittu tuoreena. Kaukasukselta Kaspianmeren rannalta on tehty sitäkin vanhempia löytöjä, mutta niissä on voinut olla kyse luonnonvaraisesta eikä viljellystä viinirypäleestä.[1] Maailman varhaisimman tunnetun viininvalmistamon jäännökset on löydetty syrjäisestä luolasta Armenian eteläosasta. Kansainvälinen arkeologiryhmä kaivoi luolasta esiin rypäleiden puristamiseen käytetyn altaan, käymisaltaan, säilytysruukkuja ja juoma-astioita. Radiohiiliajoituksen perusteella astioiden ikä on noin 6 100 vuotta.[2]
Kaksoisvirtainmaan ensimmäiset korkeakulttuurit toivat hallitsijoidensa ja papiston nautittavaksi Kaukasukselta viinejä, sillä Kaksoisvirtainmaassa oli liian kuuma ja kuiva ilmasto viininviljelyyn. Uusassyrialaisen valtakunnan aikana viininviljely oli jo levinnyt maassa laajalle, ja etenkin Ninive tunnettiin viinintuotannostaan. Myös muinaisessa Egyptissä viljeltiin jonkin verran viiniä, etenkin uskonnollisiin menoihin, vaikka olut olikin sitä tärkeämpi juoma. Koko Lähi-idässä käytettiin tuolloin lähinnä punaviiniä.[3] Anatolian viininviljely oli kehittynyt etenkin heettien myötä laaja-alaiseksi.[4] Viininviljely levisi myös itään ja saavutti Kiinan viimeistään 100-luvulla eaa.[5]
Vanhassa testamentissa viini mainitaan useita kertoja, joskaan maininnoista ei selviä viinistä muuta kuin että se oli ilmeisesti punaviiniä. Myös Jeesus käyttää Uudessa testamentissa viiniä vertauskuvana.[6]
Eurooppaan viini levisi etenkin foinikialaisten ansiosta, jotka kävivät syyrialaisella viinillä merikauppaa koko Välimeren alueella. Kreetan saaren minolainen kulttuuri tunsi viinin jo vuoden 1700 eaa. tienoilla, ja Faistoksen palatsin kaivauksista on löydetty vähän myöhemmälle ajalle ajoitettuja viiniviljelmiä. Kreetan valloittaneet mykeneläiset omaksuivat 1400-luvulla eaa. viinin ja antoivat sille sen nykyisen nimen.[7]
Kreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Viini antiikin Kreikassa
Kreikassa viini tuli suosituksi arkeologisen ja kirjallisen todistuksen perusteella jo mykeneläisenä aikana. Viiniuhrit ja viinijuhlat mainitaan muun muassa Homeroksen Ilias- ja Odysseia-eepoksissa, jotka kuvaavat tapahtumia jo toiselta vuosituhannelta eaa. Myöhemmin Kreikassa syntyi viinin jumalan Dionysoksen suosittu kultti, ja viiniviljelmät olivat koko maassa yleisiä jo viimeistään 700-luvulla eaa.[8]
Rooman valtakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viini tuli Italiaan luultavasti foinikialaisten ja kreikkalaisten siirtokuntien mukana, ja jo etruskit saattoivat käyttää viiniä uskonnollisissa yhteyksissä. Roomalaisen perimätiedon mukaan viinikulttuuri tuli Roomaan 600-luvun alussa eaa. kuningas Numa Pompiliuksen myötä. Vanhimmat säilyneet viininviljelyä kuvaavat oppaat ovat 100-luvun alusta eaa., jolloin Cato vanhemman Herrasmiesmaanviljelijän käsikirjassa kuvattiin yksityiskohtaisesti rypälelaatuja, kaikkea viininviljelyyn liittyvää ja viinin käyttöä sairauksiin.[9] Viini oli oleellinen osa Rooman elämää, ja sitä nautittiin etenkin kaupungin monina juhlapäivinä. Keskimääräinen roomalainen joi viiniä yli 150 litraa vuodessa, ja maustetut viinit olivat erityisen suosittuja.[10] Roomalaiset kehittivät pohjoisempia alueitaan kuten Galliaa varten uusia lajikkeita, ja ajanlaskun alun jälkeen viininviljely oli levinnyt jo Lyonin seudulle saakka.[11] Idän Daakiaan ja Pannoniaan roomalaiset toivat viiniköynnöksen viimeistään 200-luvulla, ja Reinin ja Moselin seudulle ilmeisesti vähän myöhemmin.[12]
Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rooman valtakunnan kukistumisen jälkeen viinin arvostus Euroopassa väheni. Kristinuskon leviäminen Keski-Eurooppaan piristi viinikulttuuria, sillä kristinusko pyhittää ehtoollisviinin. Kristus nähtiin varhaiskristillisessä taiteessa joskus uutena viinin jumalana, ja olutkin kiellettiin osissa Saksaa, kun viinin katsottiin edustavan kristinuskoa. Toisaalta Itä-Euroopan kirkkoisät saarnasivat viiniä vastaan, ja vuoden 692 kirkolliskokouksessa Dionysoksen kultti kiellettiin. Keskiajalla viininviljelyksen tuntemus siirtyi ennen kaikkea luostareille, jotka hallinnoivat viininviljelymaita. Talonpojat hoitivat maita ja maksoivat vuokransa luostareille viininä. Munkit joivat itsekin paljon viiniä: joissain luostareissa keskimäärin 1½ litraa päivässä.[13] Myös aateliston viiniharrastus oli tärkeä tekijä viinikulttuurin säilymisen kannalta.[14]
Keskiajalla viinit juotiin yleensä nuorina, sillä viini ei säilynyt hyvin. Viinin säilyvyyttä parannettiin usein kiehauttamalla mäski ennen käymistä ja lisäämällä näin saatua keitettyä viiniä tavalliseen viiniin. Makeat viinit olivat keskiajalla suosituimpia, ja valkoviini oli punaviiniä kalliimpaa.[15] Viiniä käytettiin keskiajalla usein sairaanhoidossa, ja viinin oli myös havaittu olevan hygieenisempää kuin vesi. Toisaalta liiallisen viininjuonnin haitat tunnettiin, ja niistä varoiteltiin kirjallisuudessa.[16]
1200-luvulta alkaen vahvistuneet Italian kaupunkivaltiot olivat tärkeitä viinin viljelijöitä ja myyjiä. Firenzestä vietiin 1300-luvulla suuria määriä viiniä Englantiin. Uusia rypälelaatuja jalostettiin ja viljelysmaan käyttö tehostui vastaamaan kasvavan kaupunkiväestön kysyntään, kun Euroopan väkiluku kaksinkertaistui vuosien 1000–1300 aikana. Viiniä juotiinkin keskiajalla paljon: Firenzessä 250–300 litraa ja Sienassa 419 litraa vuodessa henkeä kohti. Pohjoisimmillaan viiniä viljeltiin toisen vuosituhannen alussa Pohjois-Ranskassa ja Englannissa, sillä ilmasto oli silloin nykyistä lämpimämpi. Itäisellä Välimerellä islamin nousu tyrehdytti viinintuotannon lähes kokonaan joissain maissa, mutta ainakin Kreikassa, Turkissa, Syyriassa ja Palestiinassa viljely jatkui, samoin kuin Persiassa ja islamilaisessa Espanjassa.[17]
Viininviljelyn leviäminen löytöretkien myötä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viininviljely levisi 1500-luvulla Amerikan löytämisen jälkeen eurooppalaisten, etenkin jesuiittojen mukana Amerikkaan, ja jo vuosisadan puolivälissä viiniä viljeltiin Meksikossa, Perussa ja Chilessä. Amerikassa kasvoi omiakin viinirypäleitä, mutta intiaanit eivät tehneet niistä viiniä. Espanjalaiset toivat omat lajikkeensa ja aloittivat paikalliseen kulutukseen tarkoitetun viininviljelyn. 1500-luvun loppuun mennessä amerikkalaista viiniä tuotiin jo Eurooppaankin. Perun viinintuotanto lähes lakkasi 1800-luvun viinikirvaepidemiaan, mutta Chilen viinintuotanto kukoisti. Erityisen suosittua oli makea muskatelliviini. Argentiinan Mendozan alueesta tuli merkittävä viinintuottaja 1800-luvun loppupuolella.[18] Pohjois-Amerikassa viinintuotanto alkoi varsinaisesti 1800-luvulla Kaliforniassa.[19]
Espanjalaiset ja portugalilaiset aloittivat viininviljelyn hallitsemillaan Atlantin saarilla 1600-luvulla. Espanjalaiset viljelivät viiniä Kanariansaarilla, joista Teneriffa tuotti valkoista malmsey-viiniä, ja portugalilaiset Azoreilla ja Madeiralla, joista saatiin väkeviä ja makeita viinejä.[20]
Etelä-Afrikassa alettiin viljellä viiniä vuonna 1658, kun lääkäri Jan van Riebeeck istutti Kapkaupungin alueelle 1 200 Ranskasta tuotua köynnöstä. Etelä-Afrikasta tuli tärkeä viinilastin täydennyssatama Euroopasta Kaukoitään matkaaville laivoille.[21]
Viinikulttuuri levisi Australiaan ja Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopussa englantilaisten rangaistussiirtoloiden kautta; jo ensimmäisessä vankikuljetuksessa 1788 oli mukana eteläafrikkalaisia viinintaimia.[22]
Kiinassa viini oli tunnettu ja kauan, mutta nykyaikainen viininviljely aloitettiin Shandongissa 1892. Maan viinintuotanto alkoi laajeta voimakkaasti 1980-luvulla.[23]
Uusi aika ja viininviljelyn kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viinin viljely ja säilytys kehittyivät 1600-luvun lopulta alkaen nopeasti. Rypälelaaduista jalostettiin entistä kestävämpiä, ja esimerkiksi Pohjois-Italian rypäleitä korvattiin ranskalaisilla vuoden 1709 tuhoisan talven jälkeen. Viiniä alettiin laajemmassa määrin pullottaa luonnonkorkilla suljettuihin lasipulloihin. 1700-luvulla sokerin käytön yleistymisen myötä myös viineihin alettiin lisätä suoraan sokeria. Ajan viiniuutuuksia olivat samppanja, portviini, marsala, sherry ja vermutti sekä Bordeaux’n alueen viinit.[24] Kalliit merkkiviinit nousivat 1700-luvulla aateliston ja porvariston suosioon. 1500-luvun lopulla kehitetty unkarilainen makea tokajiviini oli yksi aikakauden muotiviineistä Keski-Euroopassa, ja portviini oli erityisen suosittua Englannissa.[25] Ranskan vallankumous 1789 jälkeen viinintuotanto laajeni, kun viininviljely vapautettiin vanhoista rajoituksista ja veroista.[26]
1700- ja 1800-lukujen vaihteessa kehitettiin niin sanottu Chaptalin menetelmä, jossa mäskiin lisätään sokeria käymisprosessin alussa. Näin viinistä saatiin alkoholipitoisempaa ja paremmin säilyvää, mikä hyödytti etenkin pohjoisimpia viinintuotantoalueita. Italian Toscanassa kehitettiin governo-menetelmä, jossa juuri käyneeseen mehuun lisätään käymättömiä kuivatettuja rypäleitä.[27] Viinien teollinen tuotanto ja mainonta syntyivät 1800-luvulla, ja viinejä markkinoitiin valistuneelle keskiluokalle muun muassa maailmannäyttelyissä.[28] Suomessa viini alkoi Zachris Topeliuksen mukaan tulla yleisempään käyttöön 1840-luvulla.[29]
1800-luvun viiniepidemiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1800-luvulla maailman viinitarhat kärsivät useista epidemioista. 1840-luvulla ilmestynyt tuholaissieni Oidium tuckerii tuhosi Ranskan ja Välimeren viiniviljelmiä, ja 1860-luvulla Amerikasta Ranskaan tullut viinikirva (Phylloxera vastatrix) tuhosi vuosisadan loppuun mennessä suurimman osan eurooppalaisista viiniviljelmistä. Viinikirvaepidemian seurauksena Ranskan viininviljelyala supistui, mutta samalla viinin tuotanto tehostui ja laajeni uusille alueille kuten Australiaan ja Algeriaan. Viinikirva voitettiin varttamalla eurooppalaiset viiniköynnökset amerikkalaisiin juuriin.[30]
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viljelymenetelmät ovat kehittyneet 1900-luvulla muun muassa koneellistumisen myötä.[31] 1900-luvun merkittävimpiä viiniuutuuksia on ollut uuden sadon viini, vin nouveau, joista tunnetuin on Beaujolais Nouveau. Myös pakkausmenetelmissä on tapahtunut muutosta, kun lasipullojen rinnalle ovat tulleet muovipakkaukset ja tammikorkin rinnalle kierrekorkki ja muovikorkki.[32]
Toisen maailmansodan jälkeen viinistä on ollut ylituotantoa, joka johtuu viininviljelyn tehostumisesta ja viininkulutuksen vähentymisestä. Ranskassa viinin kulutus henkeä kohti laski 1930-luvun 170 litrasta 2000-luvun alle 60 litraan, ja Italiassa kehitys on ollut samanlaista. Toisaalta monissa pienissä viinimaissa kulutus on lisääntynyt. Ylituotannon vuoksi viininviljelmien määrää vähennettiin Euroopassa ja Australiassa 1980-luvun alussa 10 prosentilla.[33]
Suurimmat viinimaat ottivat 1900-luvulla käyttöön yksi kerrallaan omat alkuperäluokituksensa, joilla on pyritty takaamaan viinin alkuperä, valmistustapa ja käytetyt lajikkeet: AOC (Ranska), DOC ja DOCG (Italia), D.O. ja DOC (Espanja), DOC (Portugali), AVA (Yhdysvallat) ja LIP (Australia).[34]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Örmä, Simo: Viinin kulttuurihistoria. Tampere: Pilot-kustannus, 2008. ISBN 978-952-464-829-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Örmä 2007, s. 6–7.
- ↑ Viini maistui jo 6 000 vuotta sitten 19.05.2011. Tieteen kuvalehti. Viitattu 31.7.2013.
- ↑ Örmä 2007, s. 7–10.
- ↑ Örmä 2007, s. 12.
- ↑ Örmä 2007, s. 14.
- ↑ Örmä 2007, s. 13.
- ↑ Örmä 2007, s. 14–15.
- ↑ Örmä 2007, s. 16–19.
- ↑ Örmä 2007, s. 26–29.
- ↑ Örmä 2007, s. 31–32.
- ↑ Örmä 2007, s. 33.
- ↑ Örmä 2007, s. 35.
- ↑ Örmä 2007, s. 46–48.
- ↑ Örmä 2007, s. 51.
- ↑ Örmä 2007, s. 58.
- ↑ Örmä 2007, s. 50–51.
- ↑ Örmä 2007, s. 52–56.
- ↑ Örmä 2007, s. 68–69.
- ↑ Örmä 2007, s. 80.
- ↑ Örmä 2007, s. 69–71.
- ↑ Örmä 2007, s. 79.
- ↑ Örmä 2007, s. 98.
- ↑ Chinese Wine Culture & History China Fine Wines. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ Örmä 2007, s. 80–81, 86–87, 92.
- ↑ Örmä 2007, s. 83–84.
- ↑ Örmä 2007, s. 88.
- ↑ Örmä 2007, s. 101–102.
- ↑ Örmä 2007, s. 105.
- ↑ Monet pitävät viiniä yhä herraskaisena 13.11.1998. Verkkouutiset. Arkistoitu 11.6.2003. Viitattu 5.7.2015.
- ↑ Örmä 2007, s. 107–110.
- ↑ Örmä 2007, s. 119–120.
- ↑ Örmä 2007, s. 120–121.
- ↑ Örmä 2007, s. 118–119.
- ↑ Örmä 2007, s. 122–135.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viinin historia Wikimedia Commonsissa
