Viiltely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viiltelyllä tarkoitetaan oman tai toisen ruumiin tarkoituksellista vahingoittamista sitä viiltelemällä. Siihen ei välttämättä liity tappamis- tai itsemurha -tarkoitusta. Itselleen tehtynä se on haastavaa käytöstä ja viestii stressistä. Noin kolmasosa itseään vahingoittaneista uusii tekonsa vuoden sisällä, ellei heitä auteta.[1] Selvästi itsetuhoinen henkilö tulisikin ohjata psykiatriseen hoitoyksikköön.[2]

Viiltelyn syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustatekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiltelyn mahdollisia syitä ja seurauksia

Joskus viiltely voi olla silkkaa kokeilunhalua ja ohimenevää.[3]lähde tarkemmin?[4]

Useimmiten sen taustalla on kuitenkin jokin mielenterveyden häiriö, kuten masennus, ahdistuneisuushäiriö tai psykoositila, jonka oire se on.[5] Toiminta voi myös olla seurausta esimerkiksi kriisistä läheisessä ihmissuhteessa.[6]

Viiltelyn motiivit voivat olla niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin.[7]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysisen vahingon aiheuttama kipuaistimus saa aivot vapauttamaan stressihormoneita, ja siirtää kehon valmiustilaan.[8] Tästä tilasta palautuakseen keho tuottaa morfiinin kaltaista endorfiinia, joka aiheuttaa mielihyvää ja lievittää kipua.[9] Prosessin tuottaman psyykkisen mielihyvän lisäksi endorfiini stimuloi aivojen palkkiokeskusta samalla tavoin kuin mm. nikotiini, alkoholi ja huumausaineet. Voimakas kipuaistimus voidaan myös mieltää elämyksenomaiseksi tavaksi poistaa "henkistä turtuutta" tai se voi olla keino rankaista itseään.[10]

Viiltelyn yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiltelyn esiintyvyyden tarkka arviointi on vaikeaa, sillä suurin osa siitä tapahtuu yksityisesti.[11] Itsetuhoinen käyttäytyminen alkaa yleensä noin 14 vuoden iässä,[4] ja sen esiintyvyys alkaa laskea 19 ikävuoden jälkeen.[12]lähde tarkemmin? 568:lle keskimäärin 15,4-vuotiaalle henkilölle tehdyssä kyselyssä nuorista noin 14 prosenttia ilmoitti vahingoittaneensa joskus itseään ilman itsemurhatarkoitusta.[13] Viiltelevä henkilö yrittää usein peittää itsetuhoisen käyttäytymisensä joko häpeästä tai väärinkäsitysten pelosta.[11]

Viiltelyn esiintyvyydeksi Yhdysvaltain väestössä vuonna 1985 arvioitiin 14/100 000 aikuisilla ja 600/100 000 nuorilla. Kanadalaisten koulupsykologien vuonna 1995 tekemän arvion mukaan jokaisessa koulussa on keskimäärin 2-3 viiltelevää oppilasta.[11]

Viiltelystä paraneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiltelevä henkilö tarvitsee tukea ja huolenpitoa, eikä asiaa missään nimessä kannata jättää sikseen, vaikka henkilö sanoisikin, ettei tarvitse apua, tai ettei enää viiltele. Henkilöltä tulisi myös kysyä, mikä on viiltelyn syy.

Jos asian jättää sikseen, pahimmassa tapauksessa henkilö voi tehdä Itsemurhan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punainen- Itseään vahingoittavien vertaistukifoorumi