Vihtori Kosonen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. marraskuuta 2018 kello 11.41 käyttäjän Kospo75 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihtori Kosonen vuonna 1907.

Vihtori Kosonen (1873–1934)[1][2] oli suomalainen toimittaja, kirjankustantaja ja vapaa-ajattelija. Hän oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosina yksi amerikansuomalaisen työväenliikkeen keskeisimmistä vaikuttajista, joka myöhemmin toimi Suomessa muun muassa sosialidemokraattisessa puolueessa. Kosonen tunnettiin myös aktiivisena ja uraauurtavana vapaa-ajattelijana.

Suomessa Kosonen työskenteli vuonna 1895 perustetun Työmies-sanomalehden taloudenhoitajana,[3] kunnes muutti Yhdysvaltoihin 1898 käynnistyneen ensimmäisen sortokauden johdosta. Samaan aikaan Pohjois-Amerikkaan pakeni myös lukuisia muita Suomen työväenliikkeen varhaisia sosialisteja, kuten Alfred F. Tanner, Taavi Tainio sekä Eetu Salin.[4] Pohjois-Amerikassa hänestä tuli Tannerin, Tainion, Martin Hendricksonin, A. B. Mäkelän ja Alex Halosen tavoin amerikansuomalaisen työväenliikeen ensimmäisiä merkittäviä hahmoja ja toiminnan organisoijia.[5] Kosonen ehti muutaman Pohjois-Amerikassa viettämänsä vuoden aikana toimimaan muun muassa agitaattorina sekä vuonna 1903 ilmestymisensä aloittaneen Amerikan Suomalaisen Työmiehen ensimmäisenä päätoimittajana.[6]

Elämä

Pohjois-Amerikassa

Työmiehen toimittajat J. A. Harpet ja Vihtori Kosonen vuonna 1904.

Heinäkuussa 1903 Kosonen valittiin Massachusettsin Worcesterissa vastaperustetun Amerikan Suomalaisen Työmiehen päätoimittajaksi, mutta hän kuitenkin erosi tehtävästä jo syyskuussa. Syynä olivat kansainvälisen sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen edustaman suuntauksen kannattajien ja Matti Kurikan johtamien utopiasosialistien välille syntyneet erimielisyydet lehden linjasta. Marraskuussa pidetyssä yhtiökokouksessa päätettiin jatkaa sosiaalidemokraattisella linjalla, ja samalla Kosonen valittiin uudelleen päätoimittajaksi. Kiistojen aikana Kurikka hyökkäsi usein omilla kirjoituksillaan ankarasti Kososta vastaan. Hänen puolustajiaan taas olivat muun muassa Hendrickson, Tainio sekä F. J. Syrjälä.[3]

Päätoimittajana työskennellessään Kosonen kiersi myös ahkerasti puhujamatkoilla eri puolilla Yhdysvaltoja, erityisesti keskilännessä, jossa oli suuria amerikansuomalaisten kaivos- ja metsätyömiesten yhteisöjä. Vastaanotto ei aina ollut suopeata, ja esimerkiksi Minnesotan Elyssa hänet ilmiannettiin viranomaisille anarkistina. Kososen kirkonvastaiset puheet saivat usein myös amerikansuomalaisten parissa toimineen papiston raivoihinsa. Kesällä 1904 Amerikan Suomalainen Työmies siirtyi Kososen ehdotuksesta keskilänteen, jossa sen taloudelliset mahdollisuudet olivat huomattavasti itärannikkoa paremmat ja myös sijainti oli lukijakunnan kannalta keskeisempi. Uudeksi toimipaikaksi tuli Michiganin Hancock, ja samalla lehden nimi vaihtui lyhyesti Työmieheksi. Joulukuussa 1904 lehteen palkattiin kokenut toimittaja Kaapo Murros, josta johtokunta teki pian myös päätoimittajan Kososen ollessa samaan aikaan puhujamatkalla. Johtokunnan omavaltainen menettely ei kuitenkaan johtanut jatkotoimiin, kun Kosonen päätti vuoden 1905 puolella palata takaisin Suomeen.[3]

Varsinaisen toimittajantyönsä ohella Kosonen toimi Yhdysvalloista käsin myös Alfred Bernhard Sarlinin vuosina 1902–1904 Suomessa julkaiseman kaunokirjallisen viikkolehden Työmiehen Illanvieton avustajana.[7]

Paluu Suomeen

Suomeen palattuaan Kosonen oli mukana SDP:n toiminnassa ja työskenteli aluksi Tampereella ilmestyneen Kansan Lehden taloudenhoitajana.[8] Vuoden 1905 suurlakon yhteydessä hän kuului paikallisen suurlakkokomitean valiokuntaan ja oli yksi Tampereen raatihuoneen parvekkeelta luetun ns. Punaisen julistuksen laatijoista.[9] Samaan aikaan käynnissä olleen Venäjän vallankumouksen aikana Kosonen järjesti turvapaikkoja Baltian maista tulleille pakolaisille. Helmikuussa 1906 hän avusti latvialaista Jan Tshokkea, joka kuitenkin paljastui Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstöön osallistuneeksi bolševikiksi. Ryöstäjiin kuuluneen Petter Salinin Kosonen puolestaan ilmiantoi poliisille, ja tämä pidätettiin Kansan Lehden toimituksesta.[8] Kosonen myös kiersi Pohjanmaalla ostelemassa bolševikeille uponneesta SS John Grafton -laivasta pelastettuja aseita. Hän lienee ollut myös bolševikkien joulukuun 1905 Tampereen puoluekonferenssin suomalainen järjestäjä.[2]

Suurlakkokomitean valiokunta Tampereella. Siiri Lemberg (vas.), Heikki Lindroos, Yrjö Mäkelin, Vihtori Kosonen ja Eetu Salin.

Suurlakon innoittamana sosialidemokraattiseen puolueeseen liittyi nuoria akateemisesti koulutettuja radikaaleja, joita kutsuttiin nimellä "marraskuun sosialistit". Maltillista linjaa edustanut Kosonen erosi syksyllä 1906 Kansan Lehden palveluksesta yhdessä Yrjö Mäkelinin sekä Kössi Kaatran kanssa, kun lehden päätoimittajaksi nimettiin radikaaleihin lukeutunut Timo Korpimaa.[9] Tämän jälkeen joulukuussa 1906 Kosonen, Mäkelin, Kaatra sekä Reino Drockila perustivat lyhytikäiseksi jääneen Oikeus-nimisen lehden, joka vastusti myös puolueen pää-äänenkannattajan Työmiehen linjaa.[10] Ryhdyttyään vastustamaan aseelliseen toimintaan valmistautumista Kosonen menetti äkisti suosionsa ja häntä vaadittiin lokakuussa 1906 jopa erotettavaksi Tampereen työväenyhdistyksestä.[2]

Vuosina 1915–1918 Kosonen toimi kirjailija Eino Leinon perustaman Sunnuntai-nimisen kulttuurilehden taloudenhoitajana. Muita lehden taustavaikuttajia olivat sen toimitussihteerinä työskennellyt L. Onerva sekä teosofina tunnettu liikemies Fredrik Heliö. Sunnuntain toimitus sijoitettiin Helsinkiin muuttaneen Kososen luokse Isolle Roobertinkadulle, jonne myös Leino myöhemmin asettui.[11] Vuosina 1918–1919 Kosonen julkaisi Työn Valta -nimistä sanomalehteä, joka vastusti sosialidemokraattisen puolueen radikalisoitumista ja aseellista vallankumousta. Se jatkoi ilmestymistään vuoteen 1919 saakka, mutta oli sisällissodan ajan punaisten lakkauttama.[12] Historioitsija Eino I. Parmanen haastatteli Kososta 1930-luvulla kerätessään tietoja Taistelujen kirjaansa.[2]

Vapaa-ajattelija ja kirjankustantaja

Kosonen tunnettiin myös vapaa-ajattelijana, joka toimi Tampereen Vapaa-ajattelijayhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1910 hän alkoi julkaisemaan Vapaa Ajatus -nimistä lehteä, josta tuli nopeasti eri puolilla maata vaikuttaneiden vapaa-ajattelijoiden ja ateistien yhdysside. Siihen kirjoittivat muun muassa kirjailija Ilmari Kianto sekä toimittaja Ernst Lampén. Kososen linja oli erittäin jyrkkä ja kirkonvastainen, mikä aiheutti lukuisia painokanteita ja jumalanpilkkasyytteitä. Hän pystyi kuitenkin julkaisemaan lehteä kahdeksan vuoden ajan tekemällä jatkuvasti valituksia saamistaan tuomioista ja lakkautuspäätöksistä. Lehden ansiosta perustettiin myös Vapaa-ajattelijain liitto vuonna 1911, mutta senaatti ei kuitenkaan hyväksynyt sen sääntöjä.[13]

Kustannustoimintaa Kosonen harjoitti omalla nimellään vuosina 1906–1910.[14] Häntä on luonnehdittu kunnianhimoiseksi pienkustantajaksi,[15] joka julkaisi laadukasta kaunokirjallisuutta, runsaasti työväenkirjallisuutta sekä ateistisia ja teosofisia teoksia. Kosonen kustansi muun muassa lukusia Arvid Järnefeltin ja Ilmari Kiannon teoksia, muita tunnettuja kotimaisia nimiä olivat esimerkiksi Larin Kyösti, L. Onerva sekä Jalmari Finne.[14] Vuonna 1907 Kosonen otti kustannettavakseen runsaasti Eino Leinon tuotantoa ja hänen katsotaan jopa pelastaneen jälkipolville muun muassa Leinon kirjoittamat näytelmät.[16] Ulkomaisista Kosonen julkaisi muun muassa Friedrich Nietzschen, Karl Kautskyn sekä Henry Georgen teoksia.[14]

Lähteet

  1. ↑ Kansan Lehti 27.6.1934, s. 2.
  2. ↑ a b c d Kujala, Antti: ”Suomi vallankumouksen punaisena selustana”, s. 131–133 teoksessa Lenin ja Suomi – osa I. Opetusministeriö ja Valtion painatuskeskus, Helsinki 1987.
  3. ↑ a b c Työmies kymmenvuotias, s. 8–13. Hancock, Michigan: Työmies Kustannusyhtiö, 1913. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Kolehmainen, John I.: The Inimitable Marxists: The Finnish Immigrant Socialists Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 9.11.2015.
  5. ↑ Kostiainen, Auvo: Finnish-American Workmen's Associations Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 9.11.2015.
  6. ↑ Hoerder, Dirk: The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography: Volume 2: Migrants from Eastern and Southeastern Europe, s. 234–235. Westport, Conncticut: Greenwood Press, 1987. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Sundström, Kimmo: Alfred Bernhard Sarlin – agronomi, kirjailija, anarkisti, s. 7. Helsinki: Pääkaupunkiseudun ateistit ry, 2009. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ a b Tshokken veljet pakenivat Keravalle – suurkonna itse Tampereelle 22.5.2015. Tampereen historiaa. Viitattu 9.11.2015.
  9. ↑ a b Suodenjoki, Sami & Peltola, Jarmo: Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Luokka, liike ja yhteiskunta 1880–1918: Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla I, s. 95, 115. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44689-3-3. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Aalto, Eeva-Liisa & Ekman-Salokangas, Ulla & Salokangas, Raimo & Tommila, Päiviö: Suomen lehdistön historia 6, Kotokulma – Savon Lehti. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-240-5.
  11. ↑ Pollari, Mikko: Kansan parhaaksi. Eino Leinon Sunnuntai-lehden sivistyneistö- ja kansakuva 1915 -­ 1918, s. 1. Tampere: Tampereen yliopiston Historiatieteen laitos, 2006. Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Aalto, Eeva-Liisa & Ekman-Salokangas, Ulla & Salokangas, Raimo & Tommila, Päiviö: Suomen lehdistön historia 7, Savonlinna – Övermarks Tidning. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-241-3.
  13. ↑ Tiukkanen, Arto: Siviilirekisteriyhdistykset oman liiton suojiin 1/2007. Vapaa ajattelija. Viitattu 9.11.2015.
  14. ↑ a b c Vihtori Kosonen Suomen kansallisbibliografia Fennica. Viitattu 9.11.2015.
  15. ↑ Kirjailija, jolla on eniten kustantajia 21.9.2013. Julkaisemattomia. Viitattu 9.11.2015.
  16. ↑ Eino Leino kronologia Kainuun Eino Leino -seura ry. Viitattu 9.11.2015.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vihtori_Kosonen&oldid=17692779”