Veijo Meri

Veijo Meri
Henkilötiedot
Syntynyt	31. joulukuuta 1928 Viipuri
Kansalaisuus	Suomi
Kirjailija
Aikakausi	1954–1991
Tyylilajit	modernismi
Esikoisteos	Novellikokoelma: Ettei maa viheriöisi (1954) Romaani: Manillaköysi (1957)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Veijo Väinö Valvo Meri (s. 31. joulukuuta 1928 Viipuri) on suomalainen kirjailija, jota on luonnehdittu suomalaisen modernismin merkittävimpiin kuuluvaksi kirjailijaksi. Hänen tuotantonsa käsittää novelleja, romaaneja, lyriikkaa, kuunnelmia, näytelmiä, esseitä, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Hän on myös suomentanut maailmankirjallisuutta. Meren tuotantoa on käännetty 24 kielelle. Hänet tunnetaan myös sota-aiheiden kuvaajana. Meren ihmiskuvaustapaa on kiitetty.

Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1948 ja opiskeli historiaa yliopistossa. Hän toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957–1959 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Merelle myönnettiin taiteilijaprofessuuri vuosiksi 1975–1980, ja Suomen Kirjallisuuden liiton puheenjohtajana hän on ollut vuodesta 1988 lähtien.

Meri on ehkä selvemmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija noudattanut omaa linjaansa ja aloittanut tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka on etäännyttänyt hänet perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Hänen tuotantonsa on laaja ja käsittää romaanien lisäksi myös novelleja, kuunnelmia, runoja, esseitä ja tutkielmia. Meri on myös kääntänyt muun muassa François Villonin Testamentin, Strindbergin Mestari Olavin ja William Shakespearen Hamletin.

Meri on kirjoittanut runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3. heinäkuuta 1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.

Meri vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18. toukokuuta 1990. Tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998.

Teokset

Proosa

• Ettei maa viheriöisi, 1954, novelleja.
• Manillaköysi, 1957, romaani.
• Irralliset, 1959, romaani.
• Vuoden 1918 tapahtumat, 1960, romaani.
• Sujut, 1961, romaani.
• Tilanteita, 1962, novelleja.
• Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä, 1962.
• Peiliin piirretty nainen, 1963, romaani.
• Tukikohta, 1964, romaani.
• Veijo Meren novellit, 1965.
• Everstin autonkuljettaja, 1966, romaani.
• Veijo Meren sotaromaanit 1–2, 1966.
• Yhden yön tarinat, 1967, romaani.
• Suku, 1968, romaani.
• Veijo Meren romaanit 1, 1968.
• Sata metriä korkeat kirjaimet, 1969, novelleja.
• Valitut teokset, 1969.
• Kersantin poika, 1971, romaani.
• Morsiamen sisar ja muita novelleja, 1972.
• Leiri, 1972, novelleja.
• Keskeiset teokset 1–4, 1975.
• Valitut novellit, 1979.
• Jääkiekkoilijan kesä, 1980, romaani.
• Novellit, 1985.

Runoja

• Mielen lähtölaskenta, 1976.
• Toinen sydän, 1978.
• Ylimpänä pieni höyhen, 1980.
• Runoilijan kuolema, 1985, runoelma.
• Yhdessä ja yksin, 1986, kootut runot.
• Kevät kuin aamu, 1987.
• Lasiankeriaat, 1990.
• Kun, 1991.

Esseitä ja tutkielmia ja muuta asiaproosaa

• Kaksitoista artikkelia, 1967, esseitä.
• Aleksis Stenvallin elämä, 1973, tutkielma.
• Kuviteltu kuolema, 1974, esseitä.
• Goethen tammi, 1978, esseitä.
• Tuusulan rantatie, 1981, tutkielma.
• Sanojen synty, 1982, etymologinen sanakirja.
• Elon saarel tääl: Aleksis Kiven taustoja. Helsingissä: Otava, 1984. ISBN 951-1-07994-8.
• Julma prinsessa ja kosijat: esseet 1961–1986. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08998-6.
• C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka, 1988.
• Tätä mieltä: esseitä ja monologeja. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10489-6.
• Olavi Paavolainen, 1990, dokumenttikuunnelma.
• Suurmiehen luonne, 1992, teoksessa Mannerheim: sotilas ja ihminen.
• Amleth ja muita Hamletteja: esseitä, puheenvuoroja ja pakinoita. Helsingissä: Otava, 1992. ISBN 951-1-12324-6.
• Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12927-9.
• Huonot tiet, hyvät hevoset: Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13403-5.
• Ei tule vaivatta vapaus: Suomi 1870–1920. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13785-9.
• Suurta olla pieni kansa: itsenäinen Suomi 1920–1940. Helsingissä: Otava, 1996. ISBN 951-1-14397-2.
• Pohjantähden alla: kirjoituksia Suomen historiasta. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-16077-X.

Näytelmiä ja kuunnelmia

• Suomen paras näyttelijä, 1964, kuunnelma.
• Vapaa iltapäivä, 1965, tv-dramatiikkaa.
• Sotamies Jokisen vihkiloma, 1965, näytelmä.
• Taksikuski, 1967, kuunnelma.
• Uhkapeli, 1968, näytelmä.
• Maaottelussa, 1969, kuunnelma.
• Kaupungin valtaus, 1969, tv-dramatiikkaa.
• Näytelmiä, 1970, näytelmiä.
• Nuorempi veli, 1970, näytelmä.
• Hyvää yötä, tohtori Bergbom, 1973, kuunnelma.
• Vääpeli Sadon tapaus, 1973, kuunnelma Pentti Haanpään romaanin pohjalta.
• Aleksis Kivi, 1974, näytelmä.
• Kaksi komediaa: Sano Oili vaan, Syksy 1939, 1978, kaksi näytelmää.
• Veitsi, 1989, libretto Paavo Heinisen oopperaan.

Palkinnot

• Kirjallisuuden valtionpalkinto 1958, 1961, 1962, 1964, 1969, 1974, 1976.
• Sillanpää-palkinto 1963.
• Bergbom-palkinto 1966.
• Aleksis Kiven palkinto 1972.
• Otavan juhlavuoden kunniapalkinto 1980.
• Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1973 romaanista Kersantin poika.
• SKS:n Rosendahlin draamapalkinto 1966.
• Yleisradion kuunnelmapalkinto 1964.
• Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1989.
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1995.
• Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto 1996.
• Ruotsin huumoriliiton palkinto 1997.
• Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2005.

Aiheesta muualla

• Elävä arkisto
• Opettajan verkkopalvelu
• Otava kustannusyhtiön kirjailijaesittely
• Kirjasampo
• Hannes Sihvo: Meri, Veijo (1928–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Veijo Meri - sukupolvensa sotatulkki ja matkakuvaaja. Vetus Et Nova 28.8.2012.