Veera

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nimeä. Veera-myrskystä 4.8.2010 on eri artikkeli.
Veera, Vera
Nimipäivä  
– suomenkielinen Veera: 4. elokuuta
– ruotsinkielinen Vera: 4. elokuuta
– ortodoksinen 17. syyskuuta
Muunnelmia
Ulkomaisia vastineita Verá, Věra, Vira, Wera
Nimen alkuperä usko venäjäksi

Veera on suomalainen naisen etunimi. Se on muunnos kansainvälisestä nimestä Vera, jota myös käytetään Suomessa.[1]

Vera on alkujaan slaavilainen nimi ja merkitsee venäjäksi uskoa. Nimi liittyy myös latinan sanaan verus, joka merkitsee totuutta.[2] Ortodoksisessa kirkossa tunnetaan uskoa symboloiva Veera-marttyyri, jonka kahdella sisaruksella oli toivoa ja rakkautta merkitsevät nimet[3].

Veeraa käytetään joskus myös Veronikan lempinimenä. Albaniassa Vera liittyy kesää merkitsevään sanaan[4].

Heinäkuun 2016 loppuun mennessä Suomessa on Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan ollut 13 155 Veera-nimen saanutta naista ja 11 miestä. Vastaavasti Vera-nimi on annettu 4 087 naiselle ja muutamalle miehelle.[5] Vuonna 1997 Veera oli yksi kolmesta suosituimmasta tyttöjen ensimmäisestä etunimestälähde?. Veera on ollut yleinen nimi etenkin Karjalassa.[6].

Veeran suosituin lempinimi on Veeruska. Tuntemattomassa sotilaassa Rokka kutsuu erästä itäkarjalaista Veeraa nimellä Veerukka.

Tunnettuja Veera-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelon Veerat ovat suomalaisia.

Tunnettuja Vera-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Veera-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Vera-nimisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mike Campbell: Veera Behind the Name. Viitattu 11. helmikuuta 2008.
  2. Mike Campbell: Vera (1) Behind the Name. Viitattu 11. helmikuuta 2008.
  3. Marttyyrit Pistis, Elpis ja Agape ja heidän äitinsä Sofia (17.9.) Ortodoksi.net. Viitattu 11. helmikuuta 2008.
  4. Mike Campbell: Vera (2) Behind the Name. Viitattu 11. helmikuuta 2008.
  5. Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 4. elokuuta 2016.
  6. Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 214. Otava, 1969.