Vera Inber
Vera Mihailovna Inber (ven. Ве́ра Миха́йловна И́нбер, 10. heinäkuuta (J: 28. kesäkuuta) 1890 Odessa – 11. marraskuuta 1972 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija ja runoilija.
Vera Inber syntyi kirjankustantajan perheeseen. Hän opiskeli Odessan naisten korkeakoulussa ja asui jonkin aikaa Pariisissa, jossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Petšalnoje vino (”Surullista viiniä”, 1914). Venäjän kansalaissodan aikana Inber oli Odessassa, josta hän vuonna 1922 muutti Moskovaan. Hän liittyi konstruktivisteina tunnettuun kirjailijaryhmään ja työskenteli journalistina. Toisen maailmansodan aikana Inber asui piiritetyssä Leningradissa.[1] Vuonna 1943 hän liittyi NKP:n jäseneksi[2].
Inberin runous on taiteellisesti vähäarvoista. Hänet tunnetaan parhaiten Leningradin piirityksestä kertovasta runoelmasta Pulkovski meridian (”Pulkovon meridiaani”, 1943) ja esseekokoelmasta ”Melkein kolme vuotta: Leningradin päiväkirja” (Potšti tri goda. Leningradski dnevnik, 1946), jotka saivat Stalin-palkinnon vuonna 1946.[1] Omaelämäkerrallinen romaani ”Paikka auringossa” (Mesto pod solntsem, 1928) kuvaa 1920-luvun sivistyneistöä[3].
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Melkein kolme vuotta: Leningradin päiväkirja. Suom. Osk. Niemi. Helsinki: Tammi, 1946.
- Paikka auringossa: romaani. Suom. Johannes Kokkonen. Porvoo: WSOY, 1946.
- Runoja teoksessa Venäjän runotar: valikoima venäläistä lyriikkaa. Suom. Lauri Viljanen ja Sirkka Selja. Helsinki: Otava, 1946[4]
- Viisi yötä ja päivää: Leninin kuoleman johdosta, suom. Lauri Viljanen
- Pulkovan meridiaani: Valo ja lämpö, suom. Sirkka Selja
- Runoja teoksessa: Neuvostorunoutta, suom. Armas Äikiä, Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike 1947[4]
- Leningradin sielu
- Naisen käsi huolekas
- Pulkovon meridiaani: Me humanistit: 1–2, 4–15, 17–24
- Voitto
- Runoja teoksessa 20 Neuvostoliiton runoilijaa. Suom. Armas Äikiä. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1960.[4]
- Heikkouden hetki
- Leningradin sielu
- Naisen käsi huolekas
- Pulkovon meridiaani: Me humanistit: 3
- Tuleville menneestä
- Runoja teoksessa: Neuvostolyriikkaa 3, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen, Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1978 ISBN 951-30-3972-2[4]
- Pulkovon meridiaani: Me humanistit: 16.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 325. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 10, s. 172. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.
- ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 6.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Lähde runoille: Linkki maailman runouteen Lahden kaupunginkirjasto. 19.3.2021. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 9.5.2021.
| ||||||||||||||||||||||
