Vasknarva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vasknarva elokuussa v. 2008

Vasknarva

Vasknarva, ensi alkuun Vastne-Narva, myös Sõrenets tai Sõrinets (ven. Сырене́ц[1] t. Сыринец), kirjoitusasu Syrenets; myös "Gorod Sõrensk" (Sõrentskin kaupunki)[2], myöhemmin kauppala "Sõrenets" (ven. Сыренск, Сыреньск, Сырейск, Сыренеск[3]; myös saks. Neuschloß, uuden linnoituksen rakentamisen myötä vuodesta 1427 Nyslott (alasaksaksi Nyslot t. Nyschlott)[4][5], alkaen v. 1630 Wassanarua ja v. 1726 Wasknarw on kylä Peipsin suurjärvestä alkavan Narvanjoen yläjuoksun vasemmalla rannalla Itä-Virumaan maakunnassa, Virossa.

Vasknarva historiallisine rajalinnoituksineen sijaitsee lähellä Viron ja Venäjän välistä rajaa, joka kulkee joen keskellä. Kylä kuului Alajõen kuntaan vuoteen 2017, jolloin se Viron kuntauudistuksien yhteydessä liitettiin Alutagusen kuntaan.[6]

Joidenkin lähteiden mukaan Pietari I:n hallituskautena tämä oli ujesti- eli kihlakunnan kaupunki[7] ja jossain vaiheessa Viron ensimmäisen tasavallan aikana Vasknarva oli sen verran iso taajama, että se oli saada kaupunginoikeudet takaisin.[8] Venäläisamerikkalainen kirjallisuustieteilijä Temira Pachmuss on syntynyt Vasknarvassa.[9]

Nykyisin kylässä on arvioltaan 100 taloutta[10] ja paikallisten ihmisten elinkeino on suurelta osin riippuvainen kalastuksesta. Säilynyt on noin 100 yksikerroksista taloa, jotka talvisin ovat tyhjillään. Kesäisin kylän asukasmäärä nousee yli kahteensataan, koska silloin Vasknarvassa asuu paljon Itä-Virumaan kaupungeista saapuneita asukkaita, jotka jossain vaiheessa ovat joutuneet lähtemään töihin muille paikkakunnille.[10] Nähtävyyksistä kylässä on vielä pyhän profeetan Elia Tisbeläisen muistolle pyhitetty ortodoksinen skiitta, joka kuuluu Kuremäellä sijaitsevaan Pühtitsan nunnaluostariin, monumentti-muistomerkki suuren isänmaallisen sodan sankareille, teutonien ritarikunnan linnoituksen eli Neuschlossin rauniot, rajavartiosto, kauppa ja kätevä venelaituri.[11]

Pinta-alaltaan joko 17,47[6] tai 54 km²:n kokoinen[12] Vasknarva sijaitsee Alutagusen kansallispuistoon kuuluvien Agusalun luonnon-, Smolnitsan ja Struugan maisema- ja Narvanjoen yläjuoksun suojelualueilla.[13]

Kylän synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asukkaiden lukumäärät
v. 1782
tai v. 1783[13]
400[3]
v. 1858 570[3]
v. 1873 870[13]
v. 1913 980[3]
v. 1930 1400[3]
v. 1934 830[14][15]
v. 1995 20[16]
v. 2000 69[13][17][6]
v. 2011 40[3][6]
v. 2013 34[18]
v. 2019 50[19] t. 99[20]
v. 2020 86[21]
v. 2021 44[22] tai 70[23]

Pyhän Yrjön yön kansannousun jälkeen ostettuaan Tanskan kuninkaalta Valdemar IV Atterdagilta sekä Harju- että Virumaan, ritarikunnan ristiretkeläiset päättivät linnoittaa siirtokuntansa itärajat. Ensin vuonna 1345 Liivinmaan ritarikunta teki Narvan vähälinnan pienestä kastellista voimakkaan konventtirakennuksen eli esilinnan. Muutamaa vuotta sen jälkeen vuonna 1349 ritarimestari Goswin von Guericke rakennutti ensimmäisen, oletettavasti puisen linnan Liivinmaan koillisrajalle Narvanjoen yläjuoksun korkealle hiekkarannalle. Näin estettiin laivaliikenne Narvanjoella sekä meren puolelta että Peipsijärveltä. Tämän alkuperäisen linnan tuhosi samana vuonna pihkovalaisten armeija tai toisen version mukaan, sen polttivat vastarannan kalastajat. Tallinnan käsityöläisten sanottiin kunnostaneensa linnoitusta vuosisadan ajan venäläisten joukkojen ei pelkästään jatkuvasti estäessä rakennustöiden valmistumista, vaan silloin tällöin valloittaessa paikkakunnan itselleen.

”Ja tämä (Narvan) joki täällä jakaa Liivinmaan ja Venäjän maat, jotka kuuluvat Suur-Novgorodin herroille. Ja Riiasta Narvaan etäisyyttä on kahdeksankymmentä mailia. Ja tällä tavalla voit tavata ihmisiä, jotka puhuvat neljää eri mm. liiviläisten, semgallien, aestien ja krivitšien kieltä. Ja he matkustivat Weissensteinistä Narvaan vasemmalla puolella pitkin Liivin ja Venäjän välistä merta. Nämä maat näet kaikki yhdessä, kun purjehdit merellä mainittuun Narvan kaupunkiin. Kuuden mailin päässä Narvasta sijaitsi venäläinen linnoitus Nizlot (Neishloss). Sieltä ylitin Narva-joen ja tulin Venäjän maahan. Siellä istuin kelkkaan suuren lumen ja pakkasen takia. Ja Nizlotista kuljin koko ajan Venäjän halki ohittaen kyliä ja linnoja, jotka sijaitsevat autiomaalla, täynnä metsiä, järviä, jokia … kuljin koko ajan pitkin Venäjää … ja josta matkaa Novgorodiin on 24 mailia.”[22][24]

Kuten käy ilmi flaamilaisen diplomaatin Guillebert de Lannoyn talvella vuonna 1413 muistiinpanoihinsa kirjoitetusta:

Vasknarvan linnoituksen ympärille syntyi 1500-luvulla Peipsijärven venäläisten asuttama[25] tienvarsi- ja kalastajakylä, joka hallinnollisesti oli noina vuosisatoina valtion omistuksessa olevan Jaaman kartanon sivukartano.[26] Nimellä Sõrenets tai Serenez kylää mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1416.[13][21][27] Väestö koostui pääosin ulkopuolelta muuttaneista, jotka jäivät asumaan kylään pelastuakseen venäläisten maanomistajien orjuudesta tai he olivat venäläisiä toisinajattelijoita ja asepalveluksesta kieltäytyjiä.[28] Täällä he piiloutuivat kutsunnoilta asepalvelukseen hyödyntäen tosiasiaa, että vuoteen 1797 asti laki vapautti Prinarovskyn eli Narvan lähialueella oleskelijat maanpuolustusvelvoitteesta.[29] Väestö harjoitti pääasiassa maataloutta. Poikkeuksen muodostivat maattomat mm. Sõrenetsin ja Skamjan kylien asukkaat, jotka joutuivat harjoittelemaan muuta työtä: ompelemaan saappaita, kalastamaan, käymään kaupungeissa rakennustöissä ja harjoittamaan puutarhanhoitoa.[30]

"... otettiin toinen kaupunki, saksalainen Sõrensk, joka sijaitsee Narovajoella, joka alkaa suuresta Peipsi-järvestä ..., niin että järven ja joen rannat sen yläjuoksusta mereen asti ovat omistuksessamme"[22]
"Pian tämän jälkeen, kun tsaari otti toisen kaupungin tai linnoituksen, Neishlosin (Sõrenskin), hän käski pystyttää sinne ortodoksisia kirkkoja elämää antavan pyhän kolminaisuuden, Pyhän Nikolauksen ja pyhän ankkorin Hilarion Suuren nimeen, jonka muistopäivänä antautui tämä linnoitus” [22]

Joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1558 alkaneen Liivinmaan sodan osana käydyn Narvan valtauksen jälkeen "Moskovan suurruhtinaan historiakirjoituksiin” merkittiin:

Kaupungissa eli tuolloin niin saksalaisia kuin latvialaisia asukkaita, jotka tunnustivat Venäjän hallituksen maan lailliseksi hallitsijaksi.

Vasknarvan linnoitus v. 2014

Tämän jälkeen metropoliitta Makari on kirjoittanut Venäjän kirkon historiaan:

Sõrensk kuului Moskovan suuriruhtinaalle ja Venäjän hallitsijalle Iivana Julmalle 23 vuotta. Vaikka Liivin sodan päättäneen Yam-Zapolskyn t. Jam Zapolskin aseleposopimuksen yhteydessä Venäjän tsaari omassa 29. kesäkuuta 1581 kirjoitetussa kirjeessään Puolan kuninkaalle Stefan Batorylle oli vaatinut, että neljä linnaa, sh. Neishlos (Vasknarva) jää venäläisten käsiin, silti se siirtyi ruotsalaisille. Vuonna 1656 tsaari Aleksei Mihailovitš valtasi Vasknarvan ja joulukuussa 1658 tehty Vallisaaren aselepo antoi Vasknarvan vielä kolmeksi vuodeksi venäläisille.[31] Vuonna 1661 aselevon päätyttyään linnoitus palautui entisille omistajille. Itse Venäjän keisarin Pietari I:n väitetään pistäytyneensä Vasknarvassa vuonna 1704[27], jolloin hän lähti leiristä Narvassa päästäkseen Dorpatiin. Hänen päiväkirjansa (sivun 90) mukaan hän ratsasti tuolloin pitkin ns. kuivaa reittiä Sõrenskiin ja Peipsijärven yli ruotsalaisella huviveneellä, joka oli linnoituksen lähellä sijaitsevassa satamassa. Vuonna 1704 Sõrenets (Vasknarva) siirtyi Venäjälle ja Pietari I:n asetuksella se julistettiin Ingermanlandijan kuvernementin kihlakuntakaupungiksi, joka kuului jälkikirjoituksella Šlisselburgin voivodikuntaan. Kaupunkina Sõrenets pysyi vuoteen 1780 asti, jolloin Katariina Suuri toteutti Venäjän valtakunnan uuden jaon provinsseihin, Sõrenets menetti kaupunkioikeutensa ja siitä tuli kylä.[32] Asukkaita kylässä oli 1700-luvulla mm. vuonna 1783 noin 400 ja sata vuotta myöhemmin v. 1873 noin 870. Vaivaran kihlakunnan Vasknarvan kunta (myös Sõrenetsin kunta; saks. Gemeinde Syrenetz) perustettiin vuonna 1892. 1800-luvun lopulla Sõrenetsissä oli noin 200 taloa, joissa asui yli 1000 ihmistä.[33] Sotien välisenä aikana vuonna 1934 kylässä eli n. 830 asukasta ja v. 1939 kunnallisuudistuksella perustettiin uusi Vasknarvan kunta, joka pysyi vuoteen 1950 asti. Kylä oli tyypillinen Peipsirannan kylä, jossa järvi on ns. ”pääkatu”, jossa vierivieressä seisoi sata puista yksikerroksista taloa. Lähes kaikki kylän tämänhetkiset noin 40 vakituista asuntoa kuuluvat venäläisväestölle.[14]

Sijainti ja nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narvanjoen yläjuoksulle jää maantieteellisesti Itä-Virumaan Struugan luhta-alue, jossa on kolme kylää, Vasknarva, Jaama ja Karoli[34], jossa kasvaa Vasknarvan dyynimännikköä ja esiintyy runsaasti suoaluetta. Muinaisina aikoina sanotaan "Sõrenskin kaupungin" olleen saarella. Narvanjoen yläjuoksu Peipsistä sijaitsi tuolloin nykyisestä paikasta 5 km:n verran lännempänä ja nykyisellä paikalla virtasi vain kapea puro nimeltä "Ankeriasvirta". Myöhemmin Peipsi valtasi kuitenkin osan rannasta, Narvanjoki muutti uomaansa ja alkoi virrata "Ankeriasvirran" entisellä pohjalla. Vanhan reitin tukki hiekka ja ajan myöten alue muuttui soisemmaksi. Tästä syystä Vasknarvaa ympäröivät useat suot. Narvanjoen vanhaa sänkyä voi tarkkailla vielä tänäkin päivänä. Koska lähellä Narvaa on joskus ollut Vepsküla, nimeä Vasknarva on yhdistetty myös vepsänkielisiin sanoihin ”vaśkmaińe” eli 'uusi' ja ”narva” eli putoava vesi, koski tai vesiputous.[27]

Vastakkaiset Sõrenetsin ja Skamjan kylät v. 1863

Joissakin lähteissä kerrotaan, että yhden vahvistamattoman version mukaan kylän vironkielinen nimi lienee sanasta "vastakkainen” tai "vastapäätä" tai että virolaisten historioitsijoiden tutkimuksen mukaan Syrenetsia kutsuttiin ennen vanhaan Vastne-Narvaksi, mikä tarkoitti toisessa päässä olevaa.[11] Tämä versio johtunee siitä, että historiallisen jaon mukaan Tarton rauhan jälkeen vuosina 1920–1944 Virumaan Vaivaran pitäjälle (vir. Vaivara kihelkond ritarikunnan linnakartanon[26] lisäksi kuului vielä vastarannan Skamjan kylä.[35] Kylää pidetään hyvin vanhana, koska 1900-luvun alussa arkeologit löysivät jälkiä ihmisistä, jotka ovat asuneet siinä 1300-luvulta lähtien. Se oli alun perin kalastajakylä. Samanaikaisesti Vtroja-joen suun oikealle puolelle rakennettavan puisen venäläisen linnoituksen kanssa vastapäätä Syrenetsiin nousi Liivin linnoitus Neishloss (Vask-Narva).[36] Kylien nimet eivät olleet sattumaa. Kaukaisessa menneisyydessä venekalastus kukoisti tällä järvellä ja Pihkovasta purjehti monia suuria järvialuksia-purjelaivoja, jotka jossain vaiheessa korvattiin jokilaivoilla. Venemiehet rakastivat istua ja lepäillä joen rannoilla valtavilla penkeillä (ven. скамья́ e. skamja eli penkki), ihaillen joen kauneutta ja vastarannan Syrenetsin linnoitusta.[36] Skamja on kuulunut myös Skarjatinan kuntaan, Narvatagusen pitäjälle[37][38] ja Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan vuoteen 1940 saakka. Jossain vaiheessa Vasknarva kuului Itä-Virumaan Alajõen kunnan alueelle ja joen toisella puolella vastakkaisella rannalla oleva Skamjan kylä Slantsevskyn kuntaan, Leningradin alueella.[39][40]

Vasknarvan venesatama ja Skamjan kylä Narvanjoen toisella puolella v. 2013

Sekä Vasknarva että Skamja olivat strategista seutua Pihkovan, Jurjevin ja Narvan välillä[29] kulkeneelle laivaliikenteelle ja siksi oli jatkuvaa tarvetta maiden välisen rajan turvaamiseen Narvanjoen yläjuoksulla niin Vanha-Liivinmaan kuin Ruotsin kuningaskunnan aikana. Täällä saattoivat tavata saksalainen ritari ja venäläinen, joka etsi turvaa Virosta, ja saksalaisia maanomistajia paenneet virolaiset maatyöläiset, jolla ei ollut varaa ostaa hedelmällistä maata ja joutui asettumaan tulva-alueelle. Täällä löysivät suojan myös useat rikollisen menneisyyden omaavat henkilöt.[29] Koska täällä Viron suurin järvi ja joki kohtaavat, joita pitkin kulki tuolloin huomattava määrä tavaraa, alueen asukkaat rikastuivat kaupankäynnissä. Peipsin suurimmat proomut puutavaran kuljetukseen kuuluivat Vasknarvan venäläisille.[27] Paikkakunta siirtyikin useita kertoja Liivinmaan ritarikunnalta venäläisille ja sitten ruotsalaisille, taas venäläisille ja jälleen ruotsalaisille ja sitten taas venäläisille ja sen mukaan vaihtui myös nimi. Kun rautatien avaamisen myötä vesiliikenne alkoi vähentyä, Sõrenetsin asukkaiden piti etsiä uusia tulonlähteitä muualta.[29]

Vasknarva v. 1925

Vasknarvan linnoituksen viereen asettuneet ensimmäiset venäläiset nimittivät paikkaa Sõrenetsiksi. On mahdollista, että tämä venäjänkielinen kylän nimi Sõrenets eli ven. Сырене́ц on yhtynyt luonnon antamaan kuvaukseen alueesta ja johtunut venäjänkielisestä sanasta "сыреть" tai ”сырость”[13], joka tarkoittaa ympäröivien laajojen soiden aiheuttamaa kosteutta tai jatkuvista kevättulvista kastumista. Nimellä Sõrenets tai Serenez kyseessä oli Viron ensimmäinen kylä, jolla oli venäjänkielinen nimi.[27] Muinaisista ajoista lähtien Moskovan kronikoihin väitetään kuuluneen sellaisten kaupunkien kuin Jurjev (Derpt ja nykyisin Tartto), Kolõvan (Revel, Tallinna), Rugodiv (Narva) ja Syrensk (Sõrensk), saksalaisten alaisuudessa nimeltään Neishlos. Tässä Syrenskiä ei saisi sekoittaa muinaisten vjatitšien kaupunkiin Serenskiin.[41] Vuonna 1427 alkoi uuden ampuma-aseiden käyttöön soveltuvan linnoituksen rakentaminen, jolloin linnoitus sai lempinimen New Narva, saksalaisella murteella Nyslot(t)[22] ja kylän uskotaan saaneen virolaisen nimensä juuri näistä vaikutteista johtuvasti. Väitetään, että virolainen nimi Vasknarva osoittaa, että linnoitus rakennettiin myöhemmin kuin v. 1276 rakennettu Narvan linnoitus, joka oli näin verrattuna jo ”vanha linnoitus” ja siitä johtui nimi Uusi-Narva. Myöhemmin nimen muotoa Vasknarva on luultavasti muokattu aikaisemmasta nimestä Vastne-Narva, jossa alkuosaa on lyhennetty ja äänne -tne on korvattu k-kirjaimella. Nimessä on tuotu esille vironkielinen ”vaśkne”, ”vahtse” tai ”vastne” (eli ’uusi’ tai `’tuore’), jolloin selityksen oletetaan perustuvan siihen, että tämä etelävirolainen sana oli aiemmin yleinen sana myös Peipsijärven pohjoisrannikolla, ja josta luultavasti paikan nimeksi koitui Vaśkne-Narva tai Vahtse-Narva. Joidenkin lähteiden mukaan ”vahtsea” voi vertailla vatjankielisen sanan ”vahtši” tai ”vazgē” (‹kuparin) kanssa, koska suomalais-ugrilaisista heimoista vatjalaiset asettuivat ensimmäisinä pysyvästi Vasknarvan alueelle ja 1400- ja 1500-luvuilla heitä asui siinä rinnakkain venäläisten ja virolaisten kanssa.[4] Itse asiassa ei tiedetä, oliko vironkielisiä asutusnimiä olemassa ennen 1600-lukua. Legendan mukaan, kun Kiovan ruhtinatar Olga oli 1000-luvulla käymässä paikkakunnalla, asukkaat toivat hänelle syreenikimpun. Siksi kylää kutsutaan Syrenetsiksi.[33] Vuoden 1667 kartalla Sõrenetsin väitettään olleen nimellä Wasknarfen, myöhemmin Wasnarfuen, West Narva ja Wasknarwa.[42] Suuren Pohjan sodan jälkeiset myöhemmät maininnat kylästä ovat vuodelta 1796 Serinez (ven. Серинецъ), v. 1844 Serenitz (ven. Сереницъ), v. 1871 Serenits, noin v. 1900 Sõrenets (ven. Сыренецъ) ja v. 1919 Vasknarva[4], joissakin Sõrenets vuoteen 1923 saakka[14][11] ja joissakin, että vuonna 1934 Sõrenetsista tuli Vasknarvan kunta.[1] Jotkut lähteet kertovat taas, että nimi Vasknarva johtui ritarikunnan linnan kuparikatosta.[11][43]

Kylässä tapahtunutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulvat olivat Sõrenetsissä yleisiä ja etenkin keväällä, jolloin Peipsijärven pinta nousi merkittävästi. Vuonna 1923 Narvanjoki ylitti kaikkialla tulvarajansa ja peitti alleen monia rannikkokyliä. Tuona vuonna Sõrenetsissä karja evakuoitiin virolaisille tiloille. Järven vesi tulvi kylän hautausmaalle ja paikkakunnan asukkaat katselivat kauhuissaan, kuinka arkut kuolleiden kanssa kelluivat rikkoutuneina vesien nopeassa juoksussa.[29] Vuonna 1929 Narvanjoen yläjuoksun länsirannalle rakennettiin noin 660, 570 ja 220 metriä pitkät aallonmurtajat ja itärannalle 1420 metriä pitkä pato. Tämän vesirakennusjärjestelmän tavoitteena oli estää rannikkoa pitkin kulkevan hiekan valuminen lähteellä sijaitsevalle hiekkamatalikolle ja keskittää veden virtaus joen sisään kaventamalla ja syventämällä sen uomaa. Näitä Peipsijärven pohjoisosaan rakennettuja aallonmurtajia ja patoa pidetään Viron suurimpina sisävesirakennelmina.[44] Alue on nykyään soinen, järviruokovaltainen ja heinäkasvivarannon peittämää luhtaa avovesialueineen. Ensimmäisen aallonmurtajan eteen on kertynyt kolmion muotoinen sedimenttialue, jossa on dyynejä. Dyynialue on suosittu lomakohde paikallisten keskuudessa. Itse täytepenkereet ovat melko hyvässä kunnossa, mutta monin paikoin ne ovat hautautuneita hiekkaan tai ovat kasvillisuuden peitossa. Ensimmäisen aallonmurtajan viereisen uuteen venesatamaan liittyy sataman vesialueen ruoppaustyöt, satama-alueen laiturin, veneluiskan ja rantojen tulvavallien rakentaminen, satamayhteyden parantaminen Narvanjokeen ja kelluvien laiturien asennustyöt ja alueen elämän odotetaan vilkaistuvan.[45][46]

Myös toistuvat tulipalot aiheuttivat Sõrenetsille paljon haittaa. Vuonna 1832 paloi 46 taloa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tai joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1892[47] kylässä syttyi tuhoisampi tulipalo, jossa paloi 64 taloa. Vuonna 1901 tapahtuneen tulipalon seurauksena yli 400 ihmistä menetti kotinsa ja 82 taloa paloi, mukaan lukien vuonna 1864 rakennettu seurakuntakoulurakennus, kuoli kotieläimiä ja loukkaantui monia asukkaita. Sõrenetsissa iltapäivällä 24. toukokuuta 1939[29] tapahtuneesta tulipalosta Päewaleht kirjoitti pari päivää myöhemmin kuin äärimmäisestä huolimattomuudesta alkunsa saaneesta palo-onnettomuudesta, jolloin varttitunnissa 30 rakennusta oli liekeissä.[47]

Prinarovje- eli Narvan viereisten alueiden vanhin alakoulu oli vuonna 1905 rakennettu kuusiluokkainen Sõrenetsin koulu.[29][48]

Ritarikunnan linna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vasknarvan ritarilinna

Vasknarvan profeetta Elia Tisbeläisen skiitta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Под Эстонией (Lähellä Viroa) 18.01.2011. Internet Archive WayBack Machine. Arkistoitu 18.1.2011. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  2. Ida-Virumaa kultuurilooline kaart. ERA II 215, 265/6 (7). Vasknarva (Itä-Virumaan kulttuurishistoriallinen kartta. ERA II 215, 265/6 (7) Vaskanarva) folklore.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  3. a b c d e f Leonid Mihhailov: Vasknarva 600 27.10.2016. leonidmihhailov.eu. Arkistoitu 26.11.2021. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  4. a b c Словарь эстонских топонимов (Sõnaraamat. Kohanimed) (Viron toponyymien sanakirja (Sanakirja.Paikannimet)) Eesti Keele Instituut. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  5. Graham Rhind: Vasknarva → Wichtisby or Serenitz or Nyslott or Neuschloss (Vasknarva → Wichtisby tai Serenitz tai Nyslott tai Neuschloss) Global Sourcebook for International Data. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  6. a b c d Vasknarva in Alutaguse (Ida-Viru) (Vasknarva Alutagusella (Ida-Viru)) citypopulation. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  7. Sergei Mudrov: Васкнарва: молитва веры в эстонской глубинке (Vasknarva: uskon rukous Viron sisämaassa) 22.1.2014. pravoslavie.ru. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  8. Eesti lõpeb Vasknarvas (Viro päättyy Vasknarvaan) loodusajakiri.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  9. Temira Pachmuss russianlife.com. Viitattu 25.11.2021. (englanniksi)
  10. a b Jevgeni Ašihmin: Васкнарва: на границе тучи ходят (Vasknarva: pilvet kävelevät rajalla) inforing.net. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  11. a b c d Васкнарва, также Васькнарва (эст. Vasknarva — буквально «Медная Нарва») (Vasknarva, myös Vasknarva (esim. Vasknarva - kirjaimellisesti "Kupari Narva")) http://kuremae.com. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  12. Почтовые Индексы в Васкнарва (Postinumerot Vasknarvassa) почтовые-индексы.cybo.com. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  13. a b c d e f Vasknarva 2003. http://entsyklopeedia.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  14. a b c Jarosław Swajdo: Estonia monografia krajoznawcza (Viron kiertoajelumonografia) Internet archive. Viitattu 25.11.2021. (puolaksi)
  15. Vasknarva küla (Vasknarvan kylä) 23.8.2016. Põhjarannik, nr. 135. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  16. Kärt Karpa: Salapärane kindlus-kirik Vasknarvas (Salaperäinen linnoituskirkko Vasknarvassa) 25.11.1995. Eesti Päevaleht. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  17. Vasknarva küla (Vasknarvan kylä) eestigiid.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  18. Vasknarva prohvet Eeliase kirik ja Kuremäe kloostri erakla (Vasknarvan profeetta Eliaan kirkko ja Kuremäen luostarin erakkola) 26.10.2013. Eestimaa mõisad, kirikud, linnused ja majad. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  19. Urmas Uri, Teele Nigola, Priit Paalo, Reet Lehtla: Vasknarva kujundusprojekt. Eskiis (Vasknarvan suunnitteluprojekti. Luonnos) 2019. alutagusevald.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  20. Kylli Kriis: У Васкнарвы будет оформительский проект (Vasknarvalle tulee suunnitteluprojekti) 01.3.2019. severnojepoberezhje.postimees.ee. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  21. a b деревня Васкнарва (Vasknarvan kylä) yandex.ru. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  22. a b c d e Развалины орденского замка (Васкнарва) (Ritarilinnan rauniot (Vasknarva)) wikimapia.org. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  23. Martti Puukko: Toimittajia Peipsi-järven rantamailla 15.10.2021. Suomen tiedetoimittajain liitto ry. Viitattu 25.11.2021.
  24. Гильбер де Ланноа. Путешествия и посольства. (1413) (Gilber de Lannoa. Matkat ja suurlähetystöt. (1413)) vostlit.info. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  25. Peipsijärven venäläisen talo Viron ulkomuseo. Arkistoitu 5.11.2021. Viitattu 25.11.2021.
  26. a b Vasknarva ordulinnus (mõis). Nyslott (Syrenetz) in Kirchspiel Waiwara, Wierland (Vasknarvan ritarilinnoitus (kartano). Nyslott (Syrenetz) Waiwaran kihlakunnassa Wierlandissa) mois.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  27. a b c d e Raivo Kalle: Looduse pärand Narva jõe lähtes (Luonnonperintöä Narvanjoen lähteeltä) c. Arkistoitu 12.8.2013. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  28. Ida-Virumaa kultuurilooline kaart. KKI 20, 105 (2); KKI 20, 110 (19). Vasknarva (Itä-Virumaan kulttuurishistoriallinen kartta. KKI 20, 105 (2); KKI 20, 110 (19). Vasknarva) folklore.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  29. a b c d e f g 55. Cыренец. (55. Sõrenets) albion-4.sitecity.ru. Arkistoitu 26.11.2021. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  30. Принаровье. (Prinarovye (Narvan lähistö)) albion-4.sitecity.ru. Arkistoitu 26.11.2021. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  31. Развалины орденского замка Васкнарва (Vasknarvan ritarilinnan rauniot) Информационный портал путешественника. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  32. Развалины орденского замка Васкнарва (Vasknarvan ritarilinnan rauniot) Информационный портал путешественника. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  33. a b I.G. Faronov: Деревни у истока реки (Kylät joen yläjuoksulla) narova.eu. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  34. Rahvusvahelise tähtsusega ala andmete kuvamine. Rahvusvaheline ala: Struuga luht EE082 (Kansainvälisen tärkeän alueen tietojen kuvaus. Kansainvälinen alue: Struugan luhta EE082) Keskkonnaagentuuri infoleht Eelis. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  35. Skamja küla (Skamjan kylä) vanadpildid.net. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  36. a b I.G. Faronov: Скамья, часть 1 (Skamja, osa 1) narova.eu. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  37. Vilbaste, Gustav: Skamja küla (lõunast) 1929. Narvatagune khk, Skarjatina v, Skanja k (Skamjan kylä (etelästä) 1929. Narvatagusen kihlakunta, Skarjatinan kunta, Skanja k.) Eesti Rahva Muuseum. Arkistoitu 26.11.2021. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  38. Vilbaste, Gustav: Vaade Skamjast üle Narva jõe Vasknarvale 1938. Narvatagune khk, Skarjatina v, Skamja k (Näkymä Skamjan kylästä Narvanjoen yli Vasknarvalle vuonna 1938. Narvatagusen kihlakunta, Skarjatinan kunta, Skamja k) Eesti Rahva Muuseum. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  39. Vovus: Скамья. Церковь Илии Пророка, 1929 (Profeetta Elian kirkko. Skamja v. 1929) pastvu.com. 17.9.2016. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  40. Vovus: Вид на Васкнарву, 1934 (Näkymä Vasknarvalle, v. 1934) 13.2.2017. pastvu.com. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  41. Развалины орденского замка Васкнарва (Vasknarvan ritarilinnan rauniot) Информационный портал путешественника. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  42. Leonid Aleksejevitš Mihailov: К 600-летию деревни Сыренец (Васкнарва) (Syrenetsin (Vasknarva) kylän 600-vuotisjuhlaan) 27.10.2016. leonidmihhailov.eu/. Arkistoitu 26.11.2021. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  43. Замок Нейшлот (Nyslotin linna) esosedi.org. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  44. Vasknarva buunid ja tamm – Eesti suurimad sisemaised hüdroehitised (Vasknarvan aallonmurtajat ja pato - Viron suurimmat sisävesirakennukset) NaviCup. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  45. Kaurits OÜ: Vasknarva paadisadama ehitustööde I etapp (Vasknarvan venesataman rakennustöiden I vaihe) kaurits.ee. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  46. Külli Kriis: Vasknarva sadam toob piirkonda elu juurde (Vasknarvan satama tuo elämää alueelle) 13.8.2019. Põhjarannik, AS Postimees Grupp Äriinfo. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  47. a b Tuul päästis Vasknarva küla (Tuuli pelasti Vasknarvan kylän) 26.5.1939. Päewaleht, nr. 142. Viitattu 25.11.2021. (viroksi)
  48. Замок Васкнарва (Нейшлосс - Neuschloss) (1349 г.) (Vasknarvan linna (Neuschloss) (1349)) www.castle.lv. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasknarva.