Pühtitsan nunnaluostari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pühtitsan nunnaluostari
Luostari ilmakuvassa.
Luostari ilmakuvassa.
Sijainti Illuka, Viro
Koordinaatit 59°12′09″N, 27°32′11″E
Rakennustyyppi luostari
Valmistumisvuosi 1891–1910
Suunnittelija Mihhail Preobraženski
Rakennuttaja Sergei Šahovskoi
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pühtitsan nunnaluostari (viroksi Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster) on luostari Koillis-Virossa Illukan kunnan Kuremäen kylässä. Luostarin peruisti vuonna 1891 Vironmaan kuvernööri Sergei Šahovskoi ja sen yleissuunnitelman laati arkkitehti Mihhail Preobraženski. Luostarin perustaminen liittyi tuolloin harjoitettuun venäläistämispolitiikkaan. Nykyisin luostari on turistikohde, jossa on noin 160 nunnaa. Paikalliset pitävät läheisen lähteen vettä pyhänä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostarialuetta ympäröivä muuri.

leksanteri Nevskin katedraalin rakennuttaminen liittyi 1800-luvun lopun venäläistämispolitiikkaan. Aleksanteri III:n valtakauden luterilaissuuden vastaiseen politiikkaan vaikutti etenkin pyhän synodin yliprokuraattori Konstantin Pobedonostsev, jonka mielestä vain ortodoksit olivat todellisuudessa uskollisia valtiovallalle ja luterilainen kirkko muodosti näin hidasteen Baltian sulauttamisessa muuhun valtakuntaan. Vironmaan kuvernööri Sergei Šahovskoi oli erityisen aktiivinen venäläistämisen kannattaja ja myös hän piti uskonnon roolia oleellisena venäläistämisprosessin kannalta. Nykyisen nunnaluostarin paikalla lienee ollut ortodoksinen kappeli jo 1600-luvulla, mutta Šahovskoi perusti varsinaisen luostarin vasta vuonna 1891, jonne hänet myös myöhemmin haudattiin. Samana vuonna aloitettiin luostarialueen suuret rakennustyöt.[1] Alueen yleissuunnitelman laati arkkitehti Mihhail Preobraženski.[2] Luostarin pääkirkko valmistui vuosina 1908–1910. Luostari menetti suuren osan maistaan vuoden 1919 maareformin yhteydessä, jolloin se myös alistettiin Viron ortodoksiselle kirkolle.[1] Nykyisin luostarissa asuu noin 160 nunnaa, jotka vastaavat luostarin restauroinnista, peltotöistä, puiden hakkuusta ja ikonimaalauksesta.[3] Luostari kuuluu Moskovan patriarkan alaisuuteen.[1]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä lähde.

LUostarialueen ytimen muodostaa kirkko, johon mahtuu 1 200 henkilöä. Ortodoksisille kirkoille tyypillisesti sen sisätilat on koristeltu kullalla. Kirkossa on Jumalanäidin ikoni, jonka löysi tarinan mukaan eräs paimen tammen alta läheisen lähteen viereltä. Lähteen vettä pidetään pyhänä.[3] Pääkirkon lisäksi alkuperäiseen luostariin kuului viisi puista asuinrakennusta ja puukirkko.[2] Rakennuksia ympäröi kivimuuri, jossa on vanhavenäläiseen tyyliin rakennettuja torneja.[1] Toisen maailmansodan jälkeen alueelle on rakennetu myös uusia puisia ja tiilistä rakennettuja rakennuksia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 454-456. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
  2. a b c 13849 Kuremäe kloostri hooned, territoorium, piirdemüür, 1892-1910 Kultuurimälestiste register. Muinsuskaitseamet. Viitattu 2.3.2018. (viroksi)
  3. a b Kuremäen luostari henkii mystiikkaa Yle uutiset. Yleisradio. Viitattu 2.3.2018.