Tyko Brahe
| Tyko Brahe | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1546 Knudstrupin linna, Svalöv, Skåne Tanska-Norja |
| Kuollut | 24. lokakuuta 1601 Praha, Böömi, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Ei suorittanut |
| Instituutti |
Kööpenhaminan yliopisto Leipzigin yliopisto Wittenbergin yliopisto Rostockin yliopisto |
| Opettaja | Valentin Thau ja Caspar Peucer |
| Oppilaat | Simon Marius, Ambrosius Rhode, Johannes Kepler ja Adriaan Metius (käännä suomeksi) |
| Tutkimusalue | Tähtitiede |
 Nimikirjoitus |
|
Tyko Brahe (oikealta nimeltään Tyge Ottesen Brahe; 14. joulukuuta 1546 Knudstrup – 24. lokakuuta 1601 Praha) oli tanskalainen tähtitieteilijä. Hän oli omana aikanaan myös tunnettu astrologi ja alkemisti. Hän rakennutti Venin saarelle kaksikin observatoriota, ensin Stjerneborgin ja hiukan myöhemmin isomman ja paremmin varustetun Uranienborgin, mistä tuli varhainen "tutkimusinstituutti". Kummastakaan rakennuksesta ei ole edes peruskiviä jäljellä. Rakennusten ulkonäkö tunnetaan vain niistä tehtyjen piirrosten ja maalausten perusteella.
Julkaisutoiminnan takia hän omisti kirjapainon ja paperimyllyn. Brahen tunnetuin apulainen oli Johannes Kepler.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyko Brahe, jonka etunimestä on olemassa useita muotoja (Tyge tanskaksi ja Tycho latinaksi), syntyi 14. joulukuuta 1546 Tanskassa Otto ja Beata Brahen perheeseen. Hän aloitti opintonsa vuonna 1559 Kööpenhaminan yliopistossa, ollen silloin vain 12 vuoden ikäinen, opiskellen ajan hengen mukaisesti retoriikkaa ja filosofiaa. Kolme vuotta myöhemmin Brahe siirtyi Leipzigin yliopistoon opiskelemaan lakia. Näinä vuosina hän myös itse opiskeli tähtitiedettä. Kemiaa hän opiskeli Augsburgissa vuosina 1570–1572. Tyko myös taivutteli setänsä rakentamaan hänelle oma kemian laboratorion Herritzwadin linnaansa. Näinä vuosina Tyko joutui miekkataisteluun, jossa hän menetti nenänsä. Hänelle valmistettiin nenäproteesi, kertomusten mukaan hopeasta tai kullasta. Vuonna 2010 tehty tutkimus osoitti, että proteesi oli messinkinen.[1]
Vuonna 1572 Brahe havaitsi Kassiopeian tähdistössä uuden tähden. Hän tarkkaili sitä tiiviisti ja tuli siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli uusi taivaalla paikallaan pysyvä tähti. Seuraavana vuonna hän julkaisi teoksen De Stella Nova (lat. uudesta tähdestä). Nyt tiedetään, että kyse oli supernovaräjähdyksestä, ja tätä "uutta tähteä" sanotaan nykyisin Tykon novaksi (SN 1572). Kirja herätti tyrmistystä papiston keskuudessa. Siihen aikaan nimittäin uskottiin vakaasti, että tähdet olisivat jumalaista alkuperää, eikä maailmankaikkeuteen ollut syntynyt mitään uutta sen jälkeen kun Jumala oli lopettanut luomistyönsä. Tuohon aikaan lähes kaikki tähtitietous oli peräisin Aristoteleen ja Ptolemaioksen ajatuksiin perustuvista kirjoista.
Vuonna 1575 Tanskan kuningas Fredrik II antoi hänelle pienen eläkkeen ja elinikäiseksi lahjaksi Juutinraumassa Landskronan lähistöllä sijaitsevan Venin saaren. Brahe rakensi saarelle observatorion ja aloitti tähtitaivaan tarkkailun. Vuonna 1588 hänen suojelijansa Fredrik II kuoli. Hänen seuraajansa Kristian IV lopetti hänen eläkkeensä ja rahavaikeuksien takia Brahen oli pakko lähteä saareltaan vuonna 1597 21 tuloksellisen vuoden jälkeen. Hän jatkoi vähän aikaa työtään Hampurissa, mutta jatkoi sitten Benatkyn linnaan, Böömiin jonne hän asettui 1599 Rudolf II:n suojelukseen. Praha oli tuolloin erittäin merkittävä tieteen keskus ja Brahe löysi jatkajan elämäntyölleen. Vuonna 1600 hän tapasi tuolloin varsin tuntemattoman Johannes Keplerin.
Tyko Brahe kuoli seuraavana vuonna (24. lokakuuta 1601). Kepler viimeisteli hänen elämäntyönsä ja julkaisi Brahen tähtiluettelon Astronomiae Instauratae Progymnasmata, joka sisälsi 777 tähden sijaintitiedot. Tyko Brahe oli ensimmäisiä jotka tajusivat järjestelmällisen havaitsemisen tärkeyden tähtitieteessä. Tätä saavutusta voisi hyvin verrata Galileo Galileihin, joka alkoi ensimmäisenä soveltaa empiiristä tutkimusta. Ilman hänen tutkimustuloksiaan Kepler ei välttämättä olisi keksinyt lakejaan planeettojen radoista.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinan mukaan tähtitieteilijä kuoli virtsarakon pullistumaan juotuaan liikaa viiniä päivällisellä Rosenbergin paronin kanssa. Brahe pelkäsi etikettirikettä niin paljon, ettei poistunut pöydästä.lähde?
Brahen kuolemansyy on yhä epäselvä, mutta vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan kyse ei ollut akuutista myrkytyksestä.[2] Brahe saattoi kuolla virtsarakon tulehdukseen. Hänen epäillään yrittäneen hoitaa itseään elohopeaa sisältäneillä lääkkeillä, joka selittää korkean elohopeamäärän hänen elimistössään. Brahe kuoli aamulla yhdeksän ja kymmenen välillä.[3]
On myös esitetty epäilyjä siitä, että Brahen olisi murhannut Kepler.[4] Väite perustuu 1990-luvulla tehtyihin oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka perustuivat vuonna 1901 haudasta otettuihin hiusnäytteisiin. Vertaamalla hiusten kasvunopeutta Brahen hiuksista löytyneisiin elohopeamääriin on pystytty päättelemään, milloin ja minkä kokoisina annoksina Brahe oli elohopeaa saanut. Koska Brahen elämän loppuvaiheista on tarkat päiväkirjat, on voitu osoittaa, että Kepler oli käytännössä ainut mahdollinen henkilö, joka olisi voinut myrkyttää Brahen. Vuonna 2010 hauta avattiin uudelleen, jotta kuolinsyy pystyttäisiin määrittelemään tarkemmin.[5][6]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brahen mukaan on nimetty pikkuplaneetta 1677 Tycho Brahe. Kohteen löysi suomalainen tähtitieteilijä Yrjö Väisälä vuonna 1940.[7]
Brahen kuva on ollut maalattuna yhden Norwegian Air Shuttlen sittemmin käytöstä poistetun Boeing 737-800 -koneen pyrstöön.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tycho Brahe Died from Pee, Not Poison Live Science. Viitattu 1.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Tiede osoitti italialaisluostarin pyhimysmyytin todeksi. Yle uutiset 26.9.2017 (jutun lopussa)
- ↑ Curriculum vitae of Tycho Brahe Rundetaarn.dk (Rundetårn). Arkistoitu 15.1.2008. Viitattu 5.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Joshua Gilder and Anne-Lee Gilder (2005). Heavenly Intrigue: Johannes Kepler, Tycho Brahe, and the Murder Behind One of History's Greatest Scientific Discoveries. Anchor. ISBN 978-1-4000-3176-4 (ISBN 1-4000-3176-1)
- ↑ Satoja vuosia vanha kuolintapaus uuteen tutkintaan Iltalehti. 15.11.2010. Viitattu 23.10.2018.
- ↑ Wallius, Anniina: Tyko Brahen kuolinsyy selvinnee hänen viiksistään Yle - Radio - Kulttuuriuutiset. 19.11.2010. Viitattu 23.10.2018.
- ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan. Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 72–73. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.
- ↑ EI-FHG Norwegian Air International Boeing 737-86N(WL) Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Thoren, Victor E.: The Lord of Uraniborg: a biography of Tycho Brahe (Cambridge University Press, 1990) (ISBN 0-521-35158-8) (520 sivua)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tyko Brahe Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Mosley, Adam : Tycho Brahe University of Cambridge . 1999 . Arkistoitu 20.10.2018 . Viitattu 23.10.2018 (englanniksi) .
- Mäkinen, Jari: Todella outoa tanskanmaalla: Tyko Brahen sekava maailmankuva Tiedetuubi. 12.02.2016. Arkistoitu 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
- Opas: Ven - Tyko Brahen saari oli tutkimuskeskus Historianet.fi. 20.5.2010. Viitattu 23.10.2018.
- Eggen, Olin Jeuck : Tycho Brahe Encyclopædia Britannica. 20.10.2018 . Viitattu 23.10.2018 (englanniksi).
- Tycho Brahe, Scientist, Astronomer (1546–1601) Biography . Arkistoitu 23.10.2018 . Viitattu 23.10.2018 (englanniksi) .
- O'Connor, John : Tycho Brahe School of Mathematics and Statistics , University of St Andrews, Scotland . huhtikuu 2003 . Arkistoitu 23.10.2018 . Viitattu 23.10.2018 (englanniksi) .
- Biography of Tyge (Tycho) Brahe Cseligman.com . Arkistoitu 9.8.2018 . Viitattu 23.10.2018 (englanniksi) .
- Järvi, Matti : Tiedemies Tyko Brahe oli varsinainen vappusankari: hirvi joi liikaa olutta ja nenä putoili lattialle Ilta-sanomat . 30.4.2015 . Arkistoitu 23.10.2018 . Viitattu 23.10.2018 .
- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 401–403. "Tyko Brahe (1546–1601)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.
| ||||||||||||||||||||||||||
