Tämä on lupaava artikkeli.

Kenny Dalglish

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kenny Dalglish
Kenny Dalglish vuonna 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Kenneth Mathieson Dalglish
Syntymäaika 4. maaliskuuta 1951 (ikä 73)
Syntymäpaikka Glasgow, Skotlanti
Lempinimi King Kenny[1]
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1969–1977 Skotlanti Celtic FC 204 (112)
1977–1990 Englanti Liverpool FC 355 (172)
Maajoukkue
1971–1990 Skotlanti 102 (30)
Valmennusura
1985–1991 Englanti Liverpool FC
1991–1995 Englanti Blackburn Rovers
1997–1998 Englanti Newcastle United
2000 Skotlanti Celtic FC
2011–2012 Englanti Liverpool FC

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Kenneth Mathieson "Kenny" Dalglish (s. 4. maaliskuuta 1951 Glasgow, Skotlanti) on skotlantilainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Viimeksi hän on toiminut päävalmentajana kaudella 2011–2012 Liverpoolissa.

Hyökkääjänä pelannut Dalglish edusti urallaan Celticiä ja Liverpoolia. Hän voitti Celticissä muun muassa neljä mestaruutta ja Liverpoolissa kuusi mestaruutta sekä Euroopan Cupin kolmesti. Dalglish edusti Skotlannin maajoukkuetta kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa ja on maan eniten maaotteluita pelannut ja maaleja tehnyt (yhdessä Denis Law'n kanssa) pelaaja.

Valmentajana Dalglish on voittanut useita mestaruuksia Liverpoolissa ja Blackburnissa.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Celtic[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalglish oli nuorena Rangersin intohimoinen kannattaja. Muun muassa Liverpool tarjosi hänelle sopimusta, mutta Dalglish halusi pysyä Glasgow'ssa. Rangers ei kuitenkaan pyytänyt Dalglishia kokeelle. Lopulta hän siirtyi Rangersin paikallisvastustaja Celticiin, jonka valmentaja Jock Stein halusi Dalglishin.[1][2]

Dalglish allekirjoitti sopimuksen heinäkuussa 1967. Aluksi hän pelasi farmijoukkue Cumbernauld Unitedissa, jossa hän teki kauden aikana 37 maalia. Seuraavana vuonna hän teki ammattilaissopimuksen. Hän debytoi edustusjoukkueessa syyskuussa 1968 ja ensimmäisen liigaottelunsa Dalglish pelasi kaudella 1969–1970. Kausi 1971–1972 oli Dalglishin läpimurtokausi. Hän nousi vakiokokoonpanoon ja teki keskikentältä 17 maalia 31 liigaottelussa. Siitä lähtien Dalglish oli yksi Celticin tähdistä ja nousi seuran kapteeniksi 1975. Dalglish pelasi Celticissä vuoteen 1977 asti ja tuona aikana hän voitti neljä Skotlannin mestaruutta vuosina 1972–1974 ja 1977 sekä neljä Skotlannin cupia ja liigacupin kerran. Kaikkiaan hän pelasi Celticissä 322 ottelua, joissa hän teki 167 maalia.[1][2][3]

Liverpool[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1977 Dalglish päätti lähteä Celticistä. Hän halusi menestyä myös eurocupeissa, ja toisaalta Celtic oli hiipumassa.[2] Bob Paisleyn valmentama Liverpool osti Dalglishin ennätyksellisellä 440 000 punnan siirtosummalla korvaamaan Hamburger SV:iin siirtyneen Kevin Keeganin.[1]

Dalglish pelasi alusta lähtien hyvin ja voitti siirtoa epäilleet kannattajat puolelleen. Liverpoolissa hän pelasi ylempänä kuin Celticissä ja ensimmäisellä kaudellaan hän viimeisteli kaikissa kilpailuissa 62 ottelussa yhteensä 31 maalia, joista viimeinen oli Euroopan Cupin finaalin voittomaali.[1]

Seuraavalla kaudella Liverpool voitti mestaruuden ja Dalglish valittiin lehdistön vuoden pelaajaksi. Dalglish muodosti Ian Rushin kanssa tehokkaan kärkikaksikon ja viiden seuraavan kauden aikana Dalglish voitti neljä mestaruutta sekä Euroopan Cupin kahdesti. Kauden 1982–1983 päätteeksi hänet valittiin sekä lehdistön että pelaajien vuoden pelaajaksi. Kesällä 1985 Liverpoolin päävalmentaja Joe Fagan lopetti ja Dalglish valittiin pelaajavalmentajaksi hänen tilalleen.[1]

Dalglishin pelasi kahdella ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan vielä melko paljon. Ensimmäinen kausi päättyi heti mestaruuteen.[1] Vuosina 1987–1990 Dalglish pelasi vielä satunnaisesti mutta keskittyi pääasiassa valmentamiseen. Dalglish pelasi Liverpoolissa kaikkiaan 515 ottelua, joissa hän teki 172 maalia.[4]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalglish pelasi ensimmäisen kerran Skotlannin maajoukkueessa marraskuussa 1971 Belgiaa vastaan. Hän edusti Skotlantia MM-kisoissa vuosina 1974, 1978 ja 1982. Dalglishin piti osallistua myös 1986 MM-kisoihin, mutta joutui lopulta jäämään pois polvivamman vuoksi.[1][5]

Dalglishin maajoukkueura päättyi marraskuussa 1986.[5] Hän on Skotlannin eniten maaotteluita pelannut ja eniten maaleja (yhdessä Denis Law'n kanssa) tehnyt pelaaja.[6]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalglish Liverpoolin valmentajana ottelussa Boltonia vastaan 2011.

Dalglish aloitti valmennusuransa Liverpoolin pelaajavalmentajana 1985 Joe Faganin erottua. Hän onnistui johdattamaan seuran Heyselin tragedian häpeän jälkeen mestaruuteen heti ensimmäisellä kaudellaan valmentajana. Dalglish onnistui saavuttamaan vielä kaksi mestaruutta lisää vuosina 1988 ja 1990.[1]

15. huhtikuuta 1989 tapahtunut Hillsborough’n onnettomuus, jossa 96 seuran kannattajaa menehtyi FA Cupin välierässä Nottingham Forestia, vaikutti Dalglishiin syvästi. Hän jatkoi seuran valmentamista menestyksekkäästi onnettomuuden jälkeen, mutta sen aiheuttama stressi painoi Dalglishia. Helmikuussa 1991 hän erosi kaikkien yllätykseksi tehtävistään Evertonia vastaan FA Cupissa lukemiin 4–4 päättyneen paikallisottelun jälkeen. Liverpool menetti ottelussa johtonsa neljästi mutta johti vielä liigaa. Dalglish kertoi myöhemmin kokeneensa stressin liian kovaksi. Hän katui myöhemmin eropäätöstään, mutta seura oli jo palkannut Graeme Sounessin uudeksi päävalmentajaksi.[7]

Lokakuussa 1991 Dalglish palasi valmennustehtäviin Blackburn Roversin päävalmentajana. Hän nosti seuran Valioliigaan 1992. Dalglishin johdolla Rovers nousi Englannin jalkapalloeliittiin ollen liigahopealla 1994 ja voittaen mestaruuden 1995. Dalglish valittiin vuoden valmentajaksi. Hän jätti kuitenkin seuran mestaruuskauden jälkeen jatkaen seuran teknisenä johtajana.[1]

Tammikuussa 1997 Dalglish palasi valmentajaksi korvaten eronneen Kevin Keeganin Newcastle Unitedin päävalmentajana. Dalglish johdatti seuran liigassa hopealle kaudella 1996–1997 ja FA Cupin finaaliin 1998. Kausi 1997–1998 ei mennyt kuitenkaan kovin hyvin Newcastlen oltua sarjassa kolmastoista, ja Dalglish sai potkut seuraavankin kauden alettua heikosti.[1]

Dalglish palasi vanhaan seuraansa Celticiin tekniseksi johtajaksi kesällä 1999. Hän palkkasi päävalmentajaksi John Barnesin, mutta hyvästä alusta huolimatta Celtic menestyi heikosti, ja helmikuussa 2000 Barnes sai potkut. Dalglishista tuli väliaikainen päävalmentaja, mutta hänkään ei saanut kurssia käännettyä liigassa vaikka johdattikin Celticin liigacupin voittoon. Kesällä 2000 Dalglishkin sai lähteä seurasta.[1]

Tammikuun alussa 2011 Dalglish palasi Liverpoolin päävalmentajaksi lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Hänen sopimuksensa kattaa loppukauden.[8] Dalglishin debyyttiottelussa Liverpool hävisi FA Cupin 3. kierroksella Manchester Unitedille 1–0.[9] Helmikuussa 2012 Dalglish johdatti Liverpoolin Englannin liigacupin mestariksi. Loppuottelussa Liverpool kaatoi Cardiff Cityn rangaistuspotkukilpailussa tuoden seuralle pokaalin kuuden vuoden tauon jälkeen.[10] Dalglishilla oli mahdollisuus voittaa myös toinen cup-pokaali kehnosti sujuneen liigakauden vastineeksi, mutta Chelsea oli parempi FA Cupin loppuottelussa maalein 2–1. Liverpool jäi lopulta sarjassa kahdeksanneksi ja Dalglish erotettiin kauden päätyttyä.[11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenny Dalglish My Liverpool Home -kirjansa esittelytilaisuudessa syyskuussa 2010.

Dalglish on naimisissa Marina Dalglishin kanssa. Heillä on neljä lasta; tytöt Kelly, Lynsey ja Lauren sekä poika Paul, joka on pelasi jalkapalloa ammattilaisena muun muassa Houston Dynamossa, MLS-liigassa. Marina Dalglishilla diagnosoitiin 2003 rintasyöpä, josta hän on kuitenkin toipunut. Dalglish perusti 2004 puolisoineen Marinan nimeä kantavan yhdistyksen, joka kerää rahaa rintasyöpätutkimukseen.[12]

Dalglish on nimitetty Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäseneksi (MBE). Myös hänen vaimonsa sai tunnustuksen 2009.[12]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkuetilastot Sarja Kansallinen cup Liigacup Eurocupit
Kausi Seura Sarja Pelit Maalit Pelit Maalit Pelit Maalit Pelit Maalit
1968–69 Celtic FC Valioliiga 0 0 0 0 1 0 0 0
1969–70 2 0 0 0 2 0 0 0
1970–71 3 0 1 0 0 0 1 0
1971–72 31 17 4 1 8 5 7 0
1972–73 32 23 6 5 11 10 4 3
1973–74 33 18 6 1 10 3 7 2
1974–75 33 16 5 2 8 3 2 0
1975–76 35 24 1 1 10 4 5 3
1976–77 35 14 7 1 10 10 2 1
Celtic yhteensä 204 112 30 11 60 35 28 9
1977–78 Liverpool FC 1. divisioona 42 20 1 1 9 6 9 4
1978–79 42 21 7 4 1 0 4 0
1979–80 42 16 8 2 7 4 2 0
1980–81 34 8 2 2 8 7 9 1
1981–82 42 13 3 2 10 5 6 2
1982–83 42 18 3 1 7 0 5 1
1983–84 33 7 0 0 8 2 9 3
1984–85 36 6 7 0 1 0 7 0
1985–86 21 3 6 1 2 1 0 0
1986–87 18 6 0 9 5 2 0 0
1987–88 2 0 0 0 0 0 0 0
1988–89 0 0 0 0 1 0 0 0
1989–90 1 0 0 0 0 0 0 0
Liverpool yhteensä 355 118 37 13 59 27 51 11

[3][4]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue Vuodet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot Voitto-%
Liverpool 1985–1991 297 180 76 41 60,6
Blackburn Rovers 1991–1995 195 102 46 47 52,3
Newcastle United 1997–1998 78 30 22 26 38,5
Celtic 2000 18 10 4 4 55,6
Liverpool 2011–2012 74 35 17 22 47,3

Päivitetty 16. toukokuuta 2012[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Hackett, Robin: King Kenny's key moments 12.1.2011. ESPN Soccernet. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Kenny Dalglish International Football Hall of Fame. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b c The Kenny Dalglish story - Raised by Celtic LFChistory.net. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Kenny Dalglishin profiili LFChistory.net. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Mamrud, Roberto: Scotland - Record International Players 16.12.2010. RSSSF. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b Mamrud, Roberto: Kenneth Mathieson "Kenny" Dalglish - Century of International Appearances 26.5.2001. RSSSF. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b Adams, Tom: King Kenny's Anfield abdication 12.1.2011. ESPN Soccernet. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  8. ↑ a b Dalglish korvaa Hodgsonin Liverpoolin peräsimessä 8.1.2011. Kaleva. Viitattu 13.1.2011.
  9. ↑ a b Kenny Dalglishin urakka Liverpoolin valmentajana alkoi synkästi 9.1.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 13.1.2011.
  10. ↑ Serkun epäonnistuminen aloitti Steven Gerrardin juhlat 26.2.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.5.2012.
  11. ↑ Dalglish sacked by Liverpool 16.5.2012. ESPN Soccernet. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Kenny Dalglish's pride as Queen honours brave wife Marina 31.10.2009. Daily Record. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  13. ↑ a b History of Liverpool FC - Individual honours Liverpool FC. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  14. ↑ a b Galvin, Robert: Kenny Dalglish National Football Museum. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  15. ↑ a b Hall of Fame Dinner 2004 Scottish Football Museum. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  16. ↑ a b Pele's list of the greatest 4.3.2004. BBS Sport. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  17. ↑ a b 100 Players Who Shook The Kop zimbio.com. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Dalglishin valmennustilastot Soccerbase. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
Edeltäjä:
Joe Fagan
Roy Hodgson 		Liverpool FC:n päävalmentaja
5/1985–2/1991
1/2011–5/2012 		Seuraaja:
Graeme Souness
Brendan Rodgers
Edeltäjä:
Tony Parkes 		Blackburn Roversin päävalmentaja
10/1991–6/1995 		Seuraaja:
Ray Harford
Edeltäjä:
Kevin Keegan 		Newcastle Unitedin päävalmentaja
1/1997–8/1998 		Seuraaja:
Ruud Gullit
Edeltäjä:
John Barnes 		Celtic FC:n päävalmentaja
2/2000–6/2000 		Seuraaja:
Martin O'Neill
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kenny_Dalglish&oldid=21482971”