Ero sivun ”Keidassuo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Kirjallisuutta, sen perusteella lisää tekstiä, rakenne |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Suomen metsien kasvupaikkatyypit}} |
{{Suomen metsien kasvupaikkatyypit}} |
||
'''Keidassuo''' eli '''kohosuo''' on [[suo]]yhdistymätyyppi, jossa suon keskusta on sen reunaosia (laiteita) ja ympäröivää kivennäismaata korkeammalla. Suomessa keidassoita on pääasiassa Etelä-Suomessa ja |
'''Keidassuo''' eli '''kohosuo''' on [[suo]]yhdistymätyyppi, jossa suon keskusta on sen reunaosia (laiteita) ja ympäröivää kivennäismaata korkeammalla. Suomessa keidassoita on pääasiassa [[Etelä-Suomi|Etelä-Suomessa]] ja [[Pohjanmaa]]n rannikolla. |
||
==Keidassuon tyypit ja suon rakenne== |
|||
Keidassuot jaetaan pinnanmuotojensa perusteella kolmeen tyyppiin |
Keidassuot jaetaan pinnanmuotojensa perusteella kolmeen tyyppiin: laakiokeitaittein keskiosa on tasainen ja reunaluisu jyrkempi kuin kilpikeitailla, jotka ovat enemmän kuperia. Keidassuon suurmuotoihin kuuluu myös laide, vaikkakin keskusta on keitaan pääosa. |
||
Keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa [[neva (suotyyppi)|nevaa]]. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa [[räme]]ttä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja [[korpi]]a. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään ''kuljuiksi'' ja niihin saattaa muodostua pieniä [[lampi]]a. Rämemättäät eli ''kermit'' erottavat kuljut toisistaan. ''Allikko'' on kohosuolla oleva |
Keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa [[neva (suotyyppi)|nevaa]]. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa [[räme]]ttä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja [[korpi]]a. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään ''kuljuiksi'' ja niihin saattaa muodostua pieniä [[lampi]]a. Rämemättäät eli ''kermit'' erottavat kuljut toisistaan. Kermit ja kuljut esiintyvät kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Kilpikeitaissa ne ovat siksi yleensä kosentrisesti eli suon korkeimman kohdan ympärillä. Eksentrisessä eli maastonmyötäisessä keidassuossa ne taas ovat yhdensuuntaisia. ''Allikko'' on kohosuolla oleva avovetinen vesiallas, kooltaan muutamasta metristä aina sataan metriin. Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain [[sade|sateesta]], mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on siksi olemukseltaan [[ombrotrofinen]]. Viljavammat suotyypit, esimerkiksi [[letto|letot]] ja korvet, ovat taas [[minerotrofinen suo| minerotrofisia]] eli saavat vetensä suota ympäröiviltä alueilta. |
||
==Kasvit ja eläimet== |
|||
Keidassuon ombrotrofisuus näkyy runsaasti elektrolyyttejä tarvitsevien kasvien vähäisyytenä, vaatimattomampia lajeja on sen sijaan runsaasti. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset varvut, jotkut [[sarat]], [[suopursu]] sekä [[rahkasammal]]. Keidassoiden mättäillä saattaa kasvaa [[jäkälä]]ä. Kermeillä voi kasvaa puita ja rämekasvillisuutta, kuljuja peittää rahkasammal ja niillä kasvaa saraa. Ns. ruoppakuljuja peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa. |
|||
Keidassuon [[linnut|pesimälinnusto]] on tavallisesti niukka. Tavallisimmat lajit ovat [[niittykirvinen]], [[keltavästäräkki]], [[kiuru]], [[metsäkirvinen]], [[liro]], [[kapustarinta]] ja [[kurki]]. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat muun muassa [[isolepinkäinen]], [[riekko]], [[tavi]] ja joillakin soilla yhdyskunnissa pesivät pesivät [[lokit]]. |
Keidassuon [[linnut|pesimälinnusto]] on tavallisesti niukka. Tavallisimmat lajit ovat [[niittykirvinen]], [[keltavästäräkki]], [[kiuru]], [[metsäkirvinen]], [[liro]], [[kapustarinta]] ja [[kurki]]. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat muun muassa [[isolepinkäinen]], [[riekko]], [[tavi]] ja joillakin soilla yhdyskunnissa pesivät pesivät [[lokit]]. |
||
| Rivi 17: | Rivi 21: | ||
* [[Valkmusan kansallispuisto]] |
* [[Valkmusan kansallispuisto]] |
||
== |
== Kirjallisuutta == |
||
* Ojala, |
* Ojala, P. 1986. Elämää keidassuolla. Julkaisija: Weilin+Göös. ISBN 951-35-3702-1. |
||
* Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 30-36. |
|||
{{Suomen suot}} |
{{Suomen suot}} |
||
Versio 5. huhtikuuta 2009 kello 22.16
| Suomen metsien kasvupaikkatyypit |
| lehtometsätyypit |
| kangasmetsätyypit |
| lehtomainen kangasmetsä |
| tuore kangasmetsä |
| kuivahko kangasmetsä |
| kuiva kangasmetsä |
| karukkokangasmetsä |
| Suomen suotyypit |
| suometsät: korpi, räme |
| avosuot: neva, letto |
| Suomen suoyhdistymätyypit |
| keidassuo |
| aapasuo |
| palsasuo |
Keidassuo eli kohosuo on suoyhdistymätyyppi, jossa suon keskusta on sen reunaosia (laiteita) ja ympäröivää kivennäismaata korkeammalla. Suomessa keidassoita on pääasiassa Etelä-Suomessa ja Pohjanmaan rannikolla.
Keidassuon tyypit ja suon rakenne
Keidassuot jaetaan pinnanmuotojensa perusteella kolmeen tyyppiin: laakiokeitaittein keskiosa on tasainen ja reunaluisu jyrkempi kuin kilpikeitailla, jotka ovat enemmän kuperia. Keidassuon suurmuotoihin kuuluu myös laide, vaikkakin keskusta on keitaan pääosa.
Keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa nevaa. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa rämettä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja korpia. Keidassuon märkiä painanteita nimitetään kuljuiksi ja niihin saattaa muodostua pieniä lampia. Rämemättäät eli kermit erottavat kuljut toisistaan. Kermit ja kuljut esiintyvät kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Kilpikeitaissa ne ovat siksi yleensä kosentrisesti eli suon korkeimman kohdan ympärillä. Eksentrisessä eli maastonmyötäisessä keidassuossa ne taas ovat yhdensuuntaisia. Allikko on kohosuolla oleva avovetinen vesiallas, kooltaan muutamasta metristä aina sataan metriin. Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain sateesta, mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on siksi olemukseltaan ombrotrofinen. Viljavammat suotyypit, esimerkiksi letot ja korvet, ovat taas minerotrofisia eli saavat vetensä suota ympäröiviltä alueilta.
Kasvit ja eläimet
Keidassuon ombrotrofisuus näkyy runsaasti elektrolyyttejä tarvitsevien kasvien vähäisyytenä, vaatimattomampia lajeja on sen sijaan runsaasti. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset varvut, jotkut sarat, suopursu sekä rahkasammal. Keidassoiden mättäillä saattaa kasvaa jäkälää. Kermeillä voi kasvaa puita ja rämekasvillisuutta, kuljuja peittää rahkasammal ja niillä kasvaa saraa. Ns. ruoppakuljuja peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa.
Keidassuon pesimälinnusto on tavallisesti niukka. Tavallisimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, metsäkirvinen, liro, kapustarinta ja kurki. Tyypillisiä mutta harvalukuisia ovat muun muassa isolepinkäinen, riekko, tavi ja joillakin soilla yhdyskunnissa pesivät pesivät lokit.
Lähteet
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
Katso myös
Kirjallisuutta
- Ojala, P. 1986. Elämää keidassuolla. Julkaisija: Weilin+Göös. ISBN 951-35-3702-1.
- Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 30-36.
| Suometsät: korvet: lehtokorpi (LhK) | ruoho- ja heinäkorpi (RhK) | kangaskorpi (KgK) | varsinainen korpi (VK) alatyyppeineen: mustikkakorpi (MK), metsäkortekorpi (MkK), puolukkakorpi (PK) ja muurainkorpi, rämeet: kangasräme (KgR), isovarpuinen räme (IR), korpiräme (KR), sararäme (SR) alatyyppeineen varsinainen sararäme (VSR) ja lyhytkortinen räme (LkR), tupasvillaräme (TR), lettoräme (LR), rahkaräme (RR) |
| Avosuot: nevat: ruohoneva, varsinainen saraneva, lyhytkortinen neva ja rahkaneva | letto |
| Suoyhdistymätyypit: aapasuo | keidassuo | palsasuo |
| Ojitetut suot: ojikot, muuttumat, turvekankaat: ruohoturvekangas (Rhtkg) | mustikkaturvekangas (Mtkg) | puolukkaturvekangas (Ptkg) |