Ero sivun ”Mikko Laaksonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
p ajatusviivat ym. merkit AWB |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Laaksosen vanhemmat olivat veturinkuljettaja ''Mikko Johannes Laaksonen'' ja ''Henriika Hintikka''. Laaksonen pääsi ylioppilaaksi [[1947]], suoritti ylemmän oikeustutkinnon [[1952]] ja sai [[varatuomari]]n arvon [[1955]]. |
Laaksosen vanhemmat olivat veturinkuljettaja ''Mikko Johannes Laaksonen'' ja ''Henriika Hintikka''. Laaksonen pääsi ylioppilaaksi [[1947]], suoritti ylemmän oikeustutkinnon [[1952]] ja sai [[varatuomari]]n arvon [[1955]]. |
||
Opiskeluvuosinaan Laaksonen työskenteli samalla Helsingin kaupungin palokunnassa palomiehenä [[1947]] |
Opiskeluvuosinaan Laaksonen työskenteli samalla Helsingin kaupungin palokunnassa palomiehenä [[1947]]–[[1952]]. Suoritettuaan oikeustutkinnon hän toimi [[Pielavesi|Pielaveden]], [[Keitele]]en ja [[Maaninka|Maaningan]] kuntien veropiirin verojohtajana [[1953]]–[[1955]] ja [[SAK]]:n lainopillisena sihteerinä sekä ''Valtionvirkailijain yhteisjärjestön'' sihteerinä [[1955]]–[[1961]]. |
||
1960-luvulla Laaksonen oli [[Virkamiesten ja työntekijäin yhteisjärjestö]]n pääsihteerinä [[1961]] |
1960-luvulla Laaksonen oli [[Virkamiesten ja työntekijäin yhteisjärjestö]]n pääsihteerinä [[1961]]–[[1971]] ja SAK:n 3. puheenjohtajana [[1969]]–[[1971]]. Hän oli myös [[Espoo]]n kunnallispormestari ja järjestysoikeuden vt. puheenjohtaja [[1963]]–[[1965]]. |
||
Mikko Laaksonen oli SDP:n kansanedustajana vuosina [[1966]] |
Mikko Laaksonen oli SDP:n kansanedustajana vuosina [[1966]]–[[1971]]. Hän oli oikeusministerinä ja II sisäasianministerinä [[Karjalaisen II hallitus|Ahti Karjalaisen II hallituksessa]] [[1971]]. Laaksonen siirtyi [[1971]] verohallituksen pääjohtajaksi ja tässä virassa hän oli vuoteen [[1978]] saakka. Laaksonen menetti virkansa ns. [[Salora-juttu|Salora-jutun]] yhteydessä ja hänet tuomittiin sakkoihin ja vahingonkorvauksiin lahjoman vastaanotosta. Laaksonen oli ollut [[Salora|Saloran]] tarjoamilla kalastus- ja ulkomaanmatkoilla samaan aikaan kun yhtiön asiat olivat jo viranomaisten tutkittavina. |
||
Viimeksi Laaksonen oli [[Suomen Työväen Säästöpankki|Suomen Työväen Säästöpankin]] erityistehtävissä [[1978]] |
Viimeksi Laaksonen oli [[Suomen Työväen Säästöpankki|Suomen Työväen Säästöpankin]] erityistehtävissä [[1978]]–[[1979]] ja vuodesta [[1979]] lähtien ''Luottorengas Oy'':n toimitusjohtajana. Viimeiset parikymmentä vuotta elämästään Laaksonen asui Espanjassa. Eläkevuosinaan Laaksonen julkaisi useita muistelmateoksia. Kirjassaan ''Punanatsi'' hän kuvasi sitä kuinka oli liittynyt 17-vuotiaana [[Saksa]]n sotajoukkoihin ja palvellut niissä [[1944]]–[[1945]] Suomen [[Lappi|Lapissa]] ja [[Norja]]ssa. |
||
==Teokset== |
==Teokset== |
||
Versio 6. heinäkuuta 2007 kello 18.20
Mikko Olavi Laaksonen (27. elokuuta 1927, Helsinki – 11. tammikuuta 2006, Fuengirola, Espanja) oli sosialidemokraattinen poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja, ministeri ja verohallituksen pääjohtaja.
Laaksosen vanhemmat olivat veturinkuljettaja Mikko Johannes Laaksonen ja Henriika Hintikka. Laaksonen pääsi ylioppilaaksi 1947, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1952 ja sai varatuomarin arvon 1955.
Opiskeluvuosinaan Laaksonen työskenteli samalla Helsingin kaupungin palokunnassa palomiehenä 1947–1952. Suoritettuaan oikeustutkinnon hän toimi Pielaveden, Keiteleen ja Maaningan kuntien veropiirin verojohtajana 1953–1955 ja SAK:n lainopillisena sihteerinä sekä Valtionvirkailijain yhteisjärjestön sihteerinä 1955–1961.
1960-luvulla Laaksonen oli Virkamiesten ja työntekijäin yhteisjärjestön pääsihteerinä 1961–1971 ja SAK:n 3. puheenjohtajana 1969–1971. Hän oli myös Espoon kunnallispormestari ja järjestysoikeuden vt. puheenjohtaja 1963–1965.
Mikko Laaksonen oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1966–1971. Hän oli oikeusministerinä ja II sisäasianministerinä Ahti Karjalaisen II hallituksessa 1971. Laaksonen siirtyi 1971 verohallituksen pääjohtajaksi ja tässä virassa hän oli vuoteen 1978 saakka. Laaksonen menetti virkansa ns. Salora-jutun yhteydessä ja hänet tuomittiin sakkoihin ja vahingonkorvauksiin lahjoman vastaanotosta. Laaksonen oli ollut Saloran tarjoamilla kalastus- ja ulkomaanmatkoilla samaan aikaan kun yhtiön asiat olivat jo viranomaisten tutkittavina.
Viimeksi Laaksonen oli Suomen Työväen Säästöpankin erityistehtävissä 1978–1979 ja vuodesta 1979 lähtien Luottorengas Oy:n toimitusjohtajana. Viimeiset parikymmentä vuotta elämästään Laaksonen asui Espanjassa. Eläkevuosinaan Laaksonen julkaisi useita muistelmateoksia. Kirjassaan Punanatsi hän kuvasi sitä kuinka oli liittynyt 17-vuotiaana Saksan sotajoukkoihin ja palvellut niissä 1944–1945 Suomen Lapissa ja Norjassa.
Teokset
- Yleisen edun niin vaatiessa. Tammi 1979
- Punanatsi. Tammi 1988
- Näytön paikka. Tammi 1991
- Kekäle kourassa. Omakustanne 1993 (yhdessä Jorma Hyvösen kanssa)