Satakuntatalo

Satakuntatalo

Satakuntatalo sijaitsee Kampissa, Helsingin keskustassa osoitteessa Lapinrinne 1. Rakennus on Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan keskuspaikka. Satakuntalainen Osakunta on satakuntalaistaustaisten opiskelijoiden Helsingin yliopiston alainen opiskelijajärjestö, joka käyttää Satakuntataloa toimitiloinaan ja opiskelija-asuntolana. Osakunnan taustaorganisaationa toimii Satalinnan Säätiö, joka omistaa rakennuksen tontteineen. Opiskelijatilojen lisäksi talossa on vuokrattavia liiketiloja. Satakuntatalo on ainoa osakuntatalo, joka toimii tänä päivänäkin alkuperäisessä asuntola- ja järjestökäytössään.

Idea opiskelijoille tarkoitetusta asuntolasta

Helsinkiläisten yliopisto-opiskelijoiden asuntotilanne oli 1900-luvun alussa vaikea. Ylioppilaskunnan piirissä liikkui ajatuksia yhteisestä asuntolasta, ja eri osakunnat alkoivat suunnitella yhteistä osakuntataloa järjestötoimintaa varten. Uusi Ylioppilastalo valmistui vuonna 1910 ja SatO sai sieltä kokoontumistilat, joita käytettiin Satakuntatalon valmistumiseen 1952 saakka. Satakuntalaiselle osakunnalle alettiin toivoa kokoontumistilojen lisäksi omaa asuntolaa syksyllä 1919 osakunnan silloisen kuraattorin, Toivo Viherheimon aloitteesta. ”Satakuntalainen ylioppilas-koti” ei onnistunut keräämään rahoitusta tuolloin, ja jossain määrin käynnistetty hanke haudattiin sillä erää.

Juuri itsenäistyneen Suomen ilmapiiriä leimasivat 1910-luvulla kurjuus ja sodan uhka. Epävakaassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa opiskelija-asuminen ei ollut prioriteetti. Satakuntalaisen Osakunnan jäsenistö ja esimerkiksi osakuntataustaiset poliitikot työskentelivät sen sijaan keuhkotautiparantolan saamiseksi Satakuntaan, sillä keuhkotauti levisi kotimaakunnassa laajasti. Satalinnan keuhkotautiparantola valmistuikin Harjavaltaan vuonna 1925. Sen johtokunnassa istuivat SatO:n kasvatit Väinö Horelli, Juuse Mikkola sekä Maila Talvio. Satakuntalainen osakunta oli sairaalan merkittävä osakkeenomistaja.

Kun keuhkotaudin uhka väheni ja sairaalan käyttö muuttui, sairaalan omistus haluttiin siirtää yksityisiltä omistajilta valtiolle ja osakunta halusi saada osuutensa realisoitua omaan käyttöönsä. Nyt päätettiin perustaa asuntola Helsinkiin. 1940-luvun lopussa osakunnassa käytiin keskustelua siitä, millaiseen kiinteistöön Satalinnan sairaalan osuudesta odotetut myyntitulot olisi järkevintä sijoittaa. Päädyttiin uudisrakennukseen, sillä vanhan rakennuksen pohjaratkaisu olisi ollut hankala muuttaa opiskelija-asuntolalle sopivaksi. Satakuntatalo-nimi tuli käyttöön työnimenä jo 1949, ensin väliviivalla.

Uudisrakennukselta edellytettiin monia toimintoja. Sen tuli käsittää asuntolan ja osakunnan järjestötilojen lisäksi niiden toimintaa rahoittavia ulosvuokrattavia liiketiloja. Hanke oli edistyksellinen, sillä mallia vastaavasta liiketoimintakonseptista ei Helsingissä ollut. Muiden osakuntien rakennuksista saatiin kuitenkin ideoita mahdollisuuksista. Karjalainen osakunta oli rakennuttanut jo vuosisadan alussa opiskelija-asuntolaksi aiotun talon Liisankadulle, mutta asunnot vuokrattiin suoraan ulkopuolisille paremman tuoton tarpeessa. Pohjalaisten osakuntien talossa, Etu-Töölön Ostrobotniassa (valm. 1912), majoitettiin opiskelijoita enemmänkin hätäapuna muuhun tarkoitukseen suunnitelluissa tiloissa.

Hämäläis-osakunnan 1931 valmistunut Hämäläisten talo Urho Kekkosen kadulla toimii nykyäänkin osakuntatilana, jossa on osakuntaravintola. Tavastian yökerho on osakunnan vuokralaisena. Hämäläisten talo oli Satakuntatalon esikuva: Satakuntataloon haluttiin samanlaista toimintaa. Hämäläisten taloa pidettiin SatO:ssa esimerkkinä siitä, että opiskelijatalo voi olla kannattava ja jopa voitollinen. ”Hämiksen” asunnot oli kuitenkin vuokrattu ulkopuolisille, kuten Karjalaisen talonkin asunnot. Hämäläisosakunta myös velkaantui merkittävästi talohankkeensa yhteydessä.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta toteutti Etu-Töölön Leppäsuolle 1945-1952 kolmen rakennuksen asuntolan, Domus Academican. Arkkitehti Pauli Salomaan suunnittelema ”Domma” oli merkittävä esimerkki Satakuntatalo-projektille, sillä Satakuntalaisen Osakunnan jäseniä oli mukana Domuksen hankkeessa. Satolaisia oli mukana rahoituksen keräämisessä, toteutuksen eri rooleissa, kuten myös sittemmin asukkaina. Domus Academican hankkeesta lienee saatu paljon oppia niin tuottajana, kuin käyttäjänä Satakuntatalon osittain samanaikaiseen toteutukseen. Domuksen urakan suunnittelussa ja toteutuksessa oli mukana erityisesti SatO:lainen ylioppilas Jaakko Kihlberg, joka oli sittemmin mukana suunnittelemassa ja rakentamassa myös Satakuntataloa.

Opiskelijaryhmä ryhtyi rakentamaan kokonaista kerrostaloa majapaikakseen sotienjälkeisinä pulavuosina, epävarmassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa. Osakunta-aktiivit toimivat maakunnan ja yliopiston politiikassa opiskelijoiden asuntopulan auttamiseksi. Satakuntatalon perustamisen ideoinnissa ja rahoituksen hankinnassa on ollut suuressa roolissa esimerkiksi raumalainen Helsingin yliopiston professori ja pääministeri, Edwin Linkomies. Hän toimi SatO:n inspehtorina, eli toimintaa valvovana professorina Satakuntatalon suunnittelun ja rakentamisen aikana. Satakuntalaisten opiskelojoiden asuntotilanne helpottui, kun opiskelijat pääsivät muuttamaan uuteen yhteiseen kotiin, Satakuntataloon.

Talon valmistuminen

Rakentaminen 1950-1952 edellytti mittava panostuksia myös kotimaakunnan yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Rakennusrakka oli kunnianhimoinen yksityiskohtiin asti viedyn uniikin arkkitehtuurin, sekä monimuotoisen toiminnan asettamien vaatimusten vuoksi.

Satakuntatalo valmistui olympiavuonna 1952. Ennen, kuin opiskelijat saivat muuttaa taloon, se toimi olympialaisten ajan lehdistöhotellina. Maailman urheilutoimittajat majoittuivat asuntolassa, josta vielä purettiin viimeisiä rakennustelineitä. Olympialaisten edellyttämä käyttö lienee asettanut paineita rakennustöiden valmistumiselle. Satakuntatalo Press Hotel -nimellä esitellystä majoituksesta löytyy kansainvälisille vieraille kirjoitettu esite, sekä lehtileikkeitä Satalinnan Säätiön arkistosta.

Olympialaisten jälkeen syyskuussa 1952 Satakuntataloon muutti 105 ylioppilasta, jotka jakoivat huoneet kahden tai kolmen opiskelijan kesken. Ensimmäiset liikevuokralaiset saatiin helposti ja myös arkkitehti Einari Teräsvirta muutti toimistonsa Satakuntataloon.

Satakuntatalon opiskelija-asuntola toimi alusta vuoteen 2006 asti kesähotellina, joka tuotti opiskelija-asuntolaa paremmin tuloja Satalinnan Säätiölle. Opiskelijat muuttivat kolmen kesäkuukauden ajaksi pois talolta omine tavaroineen. Asuntola oli siksi alun perin täysin kalustettu. Kevät- ja syysmuuttoina tunnetut päivät edellyttivät huoltomiehiltä kovaa ponnistelua sen yhden vuorokauden aikana, jolloin opiskelijoiden vuokrasopimukset päättyivät, sillä hotellivieraat muuttivat huoneisiin seuraavana aamuna. Hotellikäytön vuoksi jouduttiin esimerkiksi rakentamaan ja purkamaan väliaikaisia seiniä.

Satakuntatalon juhlatilojen ravintola toimi aluksi opiskelijaruokalana. Juhlasali oli myös osakunnan käytössä. Omasta ravintolasta jouduttiin luopumaan taloudellisista syistä, ja juhlatilat vuokrattiin jo varhain ulkopuoliselle yrittäjälle. Ravintola toimi myös kesähotellin palveluna. Juhlatiloissa järjestetään nykyisin vain merkittävimpiä osakuntajuhlia pari kertaa vuodessa.

Aiheesta muualla

• Satalinnan säätiö
• Satakuntalainen Osakunta