Ero sivun ”Metsätalous” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
37 257 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
'''Metsätaloudella''' tarkoitetaan ensisijaisesti puuston [[Metsänhoito|kasvatusta]], [[Metsänkorjuu|korjuuta]] ja myyntiä. Laajemmassa merkityksessä metsätaloudella tarkoitetaan myös [[Metsäteollisuus|puunjalostusteollisuuden]] toimintaa.<ref>Suomen kielen perussanakirja 1992</ref> Ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen varattua [[metsä]]ä kutsutaan [[talousmetsä]]ksi. Metsähallitus käyttää talousmetsistä nimitystä monikäyttömetsä, koska ekosysteemipalveluihin lukeutuvat kaikki metsästä saatavat hyödyt, kuten esimerkiksi puut, marjat, riista ja virkistäytyminen.
'''Metsätaloudella''' tarkoitetaan ensisijaisesti puuston [[Metsänhoito|kasvatusta]], [[Metsänkorjuu|korjuuta]] ja myyntiä. Laajemmassa merkityksessä metsätaloudella tarkoitetaan myös [[Metsäteollisuus|puunjalostusteollisuuden]] toimintaa.<ref>Suomen kielen perussanakirja 1992</ref> Ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen varattua [[metsä]]ä kutsutaan [[talousmetsä]]ksi. Metsähallitus käyttää talousmetsistä nimitystä monikäyttömetsä, koska ekosysteemipalveluihin lukeutuvat kaikki metsästä saatavat hyödyt, kuten esimerkiksi puut, marjat, riista ja virkistäytyminen.


== Metsätalous Suomessa ==
⚫
==Katso myös==
⚫
*[[Metsänhoito]]
*[[Maatalous]]
*[[Suomen metsätalous]]


Kasvaneet puut myydään puunostajille, joita ovat muun muassa metsäyhtiöt. Puuta käytetään yleisimmin [[sellu]]n- ja [[paperi]]nvalmistuksen raaka-aineena sekä [[puutavara]]n tuotannossa. Puusta voi tehdä myös [[puupolttoaine]]ita, kuten polttopuita ja [[pelletti|pellettejä]]. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä puuta, joka ei käy teollisuuden käyttöön esimerkiksi pienen läpimitan tai huonon runkomuodon vuoksi. Myös hakkuutähteet, eli oksat ja kapeat latvukset, kannot kootaan usein energiakäyttöön.
⚫
==Lähteet==

{{viitteet}}
=== Rahatalous ===
Metsätalous on sanansa mukaisesti taloudellista toimintaa, jolla tuotetaan taloudellista hyötyä metsänomistajalle ja uusiutuvaa raaka-ainetta metsäteollisuuden ja energiateollisuuden käyttöön. Hyvä metsänhoito takaa omistajalle parhaan puunmyyntitulon, koska sen ansiosta taloudellinen tulos on paras mahdollinen. Investointien kannattavuuslaskennassa käytetään yleisesti investointikustannusten [[Diskonttaus|diskonttausta]] eli tulevaisuudessa saatavien tulojen siirtämistä nykyaikaan. Metsätalous ja siihen kiinteästi liittyvä metsäsektori tuottaa arvonnousua nopin 64 miljardia euroa vuodessa Suomen kansantalouteen{{lähde|23.3.2018}}.

=== Suunnittelu ===
Metsänhoidon järjestelmällisyyttä helpottaa [[metsäsuunnitelma]]. Se sisältää kartan metsäalueesta, metsäalueen jaon kuvioihin, käsittelyehdotukset kullekin kuviolle sekä ennusteen metsikön tulevasta kasvusta, kehityksestä sekä tuotoksesta. Kuviolla tarkoitetaan metsikköä, joka on iältään, puulajiltaan ja kasvupaikkatyypiltään samankaltaista, eli jolle voidaan ehdottaa yhtä ja samaa käsittelyvaihtoehtoa. Kuviot on numeroitu. Metsänhoidolliset toimenpiteet tehdään aina koko kuviolle ja kuvioittain. Metsäsuunnitelma ei ole pakollinen. Se tehdään yleensä noin kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, mutta suositellaan päivitettäväksi tätä lyhyemmällä aikavälillä.

=== Uudistaminen ===
[[Metsänhoito]]on kuuluu maanmuokkaus ja puiden istutus, kylvö tai luontaisen uudistumisen odottaminen, taimikon perkaus ja hoito, ensiharvennus, harvennus ja lopuksi [[päätehakkuu]]. Päätehakkuun jälkeen huolehditaan uuden puuston syntymisestä joko istuttamalla ''taimia'' tai jättämällä ''siemenpuita'' hakkuualueelle. Uusien taimien nousu siemenistä tehostuu, jos metsämaan pintarakenne rikotaan, jotta siemenpuiksi jätetyistä puista karisevat siemenet päätyisivät suoraan kivennäismaahan. Metsälaki (1093/1996) määrittelee, kuinka tiheäksi taimikko tulee perustaa ja missä ajassa uusi metsä on saatava kasvamaan hakkuun jälkeen.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä = |Osoite = https://www.finlex.fi/fi/laki//ajantasa/1996/19961093|Julkaisija = Edita Publishing Oy|Julkaisu = Finlex|Nimike = Metsälaki|Viitattu = 12.9.2014|Ajankohta = 12.12.2014 }}</ref>

=== Ojitus ja metsäautotiet ===
Metsätalouteen kuuluvat myös [[suo|soistuvien]] metsien ja soiden [[oja|ojitus]] ja kunnostusojitus, sekä metsäautoteiden rakentaminen ja niiden kunnossapito. Metsäautotieverkosto on Suomessa maailman tiheimpiä, ja sen rakentamista on tuettu ja tuetaan verovaroin metsätalouden kannattavuuden parantamiseksi. Ojituksia Suomessa on tehty runsaimmin 1970-luvulla. Suometsien kasvatuksen ekologinen kestävyys on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi, sillä turpeen ravinnevarat hiipuvat karuimmilla suotyypeillä nopeasti.

=== Neuvonta ===
Metsänomistajan neuvojaksi ja toimenpiteiden tekijäksi on perustettu [[metsänhoitoyhdistys|metsänhoitoyhdistyksiä]]. Samoja tehtäviä suorittavat myös monet yritykset. Valtion viranomaisina toimivat alueelliset metsäkeskukset ohjaavat ja valvovat metsissä tapahtuvaa taloudellista toimintaa.

== Metsän rinnakkaiskäyttö ==

Suomessa on yleisenä tavoitteena, että metsätalouden harjoittaminen ei estäisi metsien rinnakkaiskäyttöä. Metsän rinnakkaiskäyttö tarkoittaa sitä, että metsää voidaan hyödyntää yhtä aikaa monella eri tavalla. Samaa metsää voi olla mahdollista hyödyntää yhtä aikaa esimerkiksi puuntuotantoon, marjastukseen ja virkistykseen.

Nykyinen [[avohakkuu|avohakkuisiin]] perustuva metsätalous haittaa kuitenkin käytännössä suuresti esimerkiksi marjastusta.<ref name="Tapio_Klen">MMT Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10</ref>

== Metsätalouden kestävä kehitys ==

Metsätaloudella on haitallisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi mustikka kuolee avohakkuiden seurauksena palaten metsään vasta 40 vuoden kuluttua. Nettomääräisesti puolet mustikkametsistä onkin kadonnut metsänhoidon seurauksena viimeisen 50 vuoden aikana.<ref name="Tapio_Klen" /> Mustikan elvyttyä metsää voi käyttää marjastukseen tyypillisesti vain parin vuosikymmenen ajan, koska metsä hakataan usein jo 60 vuoden ikäisenä.

=== Ekologinen kestävyys ===
Nykyaikaisessa metsätaloudessa otetaan ekologinen kestävyys huomioon monella tavalla toiminnassa. Vuonna 2019 julkaistu uhanalaisten aljien punainen kirja osoitti, että metsätalouden luonnonhoitotyö on ollut tuloksekasta. Uhanalaisarvioinnissa todettiin, että kaikkien arvioitujen uahnalaisten lajien määrä on kasvussa. Myös metsälajien. Kuitenkin arviointi osoitti myös, että talousmetsissä elävien lajien kohdalta uhanalaistumiskehitys on pysähtynyt. Uhanalaisille lajeille tärkeiden seka- ja lahopuun määrä on kasvanut. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä = |Osoite = https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096|Julkaisija = Edita Publishing Oy|Julkaisu = Finlex|Nimike = Luonnonsuojelulaki|Viitattu = 12.9.2014|Ajankohta = 20.12.1996}}</ref>

=== Taloudellinen kestävyys ===
Metsätalouden harjoittamisen taloudellinen kestävyys on pyritty ottamaan Suomessa huomioon jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Tämä tarkoittaa, että metsiä on pyritty käsittelemään siten, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät kärsi nykyhetken toiminnasta, vaan seuraavan kiertoajan päätyttyä puustoa olisi vähintään sama määrä hakattavaksi. Tavoitteena on voinut olla myös tasaiset hakkuutulot, mikäli metsämaata on omistettu niin paljon, että puustoa on voitu hakata ja uudistaa esimerkiksi viiden vuoden välein. Tällöin on käytetty normaalimetsän käsitettä, jolloin vuotuinen hakkuumäärä ei ylitä vuotuista kasvua, ja kaikkia ikäluokkia edustavia metsiköitä on tilalla yhtä paljon. Metsien puumäärä on Luonnonvarakeskuksen seurantojen perusteella kaksinkertaistunut sadan vuoden takaisesta tilanteesta.

=== Sosiaalinen kestävyys ===

Metsien virkistyskäyttö kuuluu metsätalouden sosiaaliseen kestävyyteen. Monissa maissa metsien käyttö virkistykseen on kuitenkin kielletty ilman maanomistajien lupaa. Sosiaaliseen kestävyyteen sisältyy myös kansalaisten hyvinvointi, työmahdollisuudet ja monikäyttömahdollisuudet.

=== Kulttuurinen kestävyys ===

Metsätalouden kulttuuriseen kestävyyteen on määritelty kuuluvaksi muun muassa [[uskonto|uskonnon]] harjoittaminen. Monilla [[alkuperäiskansa|alkuperäiskansoilla]] on metsissä [[pyhä|pyhiä]] paikkoja ja [[rituaali|rituaaleja]], jotka suoritetaan metsissä. Metsistä saadaan myös monia perinteisiä lääkeaineita sekä rituaalimenoissa käytettäviä kasveja. Metsän katoaminen tai rakenteen muuttuminen voi uhata kulttuurin olemassaoloa, mikäli sen harjoittamisen edellytykset katoavat. Kulttuurihistoriallisia kohteita uhkaa metsien kasvu. Kohteita pyritään säilyttämään muun muassa hakkaamalla puusto pois kohteesta ja jättämällä kohteiden ympärille noin 3 metrin pituisia kantoja. Kantojen tarkoitus on osoittaa kohteen sijainti myös tulevia käsittelyjä varten.

==Metsälaki==
Uusi metsälaki ei enää rajoita avohakkuita keskenkasvuisissa metsissä.<ref>http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/pankit-leikanneet-metsien-vakuusarvoja-1.78224</ref>

⚫
== Katso myös ==
⚫
* [[Metsänhoito]]
* [[Metsäala]]
* [[Metsätyyppioppi]]
* [[Metsänhakkuu]]
* [[Metsätieteet Suomessa]]

⚫
== Lähteet ==
{{Viitteet}}

== Kirjallisuutta ==
* Outi Rantala: Metsä matkailukäytössä - Etnografinen tutkimus luonnossa opastamisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 217. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2011. ISBN 978-952-484-492-5. ISSN 0788-7604.
* Hyvämäki, Touko (toim.) (2002): ''Tapion Taskukirja''. Helsinki: Metsälehti Kustannus Oy. ISBN 952-5118-32-0
* {{Kirjaviite | Tekijä=Huikari, Olavi | Nimeke=Arktisten metsien kasvun ihme | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Terra cognita | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 952-5202-21-6}}
* Anssi Niskanen (toim.): ''Menestyvä metsäala ja tulevaisuuden haasteet'' ISBN 952-5118-71-1
* Ari Lehtinen ja Pertti Rannikko (toim.): ''Leipäpuusta arvopaperia'' ISBN 952-5118-62-2
* Jari Hynynen, Sauli Valkonen ja Satu Rantala (toim.): ''Tuottava metsänkasvatus'' ISBN 952-5118-72-X
* {{Kirjaviite | Tekijä=Tyrväinen, Liisa ym. (toim.) | Nimeke=Hyvinvointia metsästä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi=2014 | Tunniste=ISBN 978-952-222-587-0}}

== Aiheesta muualla ==
*[http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/ Luonnonvarakeskus (Luke): Suomen metsät 2012 -raportti]


[[Luokka:Metsätalous|*]]
[[Luokka:Metsätalous|*]]

Versio 11. toukokuuta 2019 kello 13.09

Hakkuukoneella pystytään tekemään kaikki metsänhakkuun työvaiheet puiden kaadosta pinoamiseen.

Metsätaloudella tarkoitetaan ensisijaisesti puuston kasvatusta, korjuuta ja myyntiä. Laajemmassa merkityksessä metsätaloudella tarkoitetaan myös puunjalostusteollisuuden toimintaa.[1] Ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen varattua metsää kutsutaan talousmetsäksi. Metsähallitus käyttää talousmetsistä nimitystä monikäyttömetsä, koska ekosysteemipalveluihin lukeutuvat kaikki metsästä saatavat hyödyt, kuten esimerkiksi puut, marjat, riista ja virkistäytyminen.

Metsätalous Suomessa

Kasvaneet puut myydään puunostajille, joita ovat muun muassa metsäyhtiöt. Puuta käytetään yleisimmin sellun- ja paperinvalmistuksen raaka-aineena sekä puutavaran tuotannossa. Puusta voi tehdä myös puupolttoaineita, kuten polttopuita ja pellettejä. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä puuta, joka ei käy teollisuuden käyttöön esimerkiksi pienen läpimitan tai huonon runkomuodon vuoksi. Myös hakkuutähteet, eli oksat ja kapeat latvukset, kannot kootaan usein energiakäyttöön.

Rahatalous

Metsätalous on sanansa mukaisesti taloudellista toimintaa, jolla tuotetaan taloudellista hyötyä metsänomistajalle ja uusiutuvaa raaka-ainetta metsäteollisuuden ja energiateollisuuden käyttöön. Hyvä metsänhoito takaa omistajalle parhaan puunmyyntitulon, koska sen ansiosta taloudellinen tulos on paras mahdollinen. Investointien kannattavuuslaskennassa käytetään yleisesti investointikustannusten diskonttausta eli tulevaisuudessa saatavien tulojen siirtämistä nykyaikaan. Metsätalous ja siihen kiinteästi liittyvä metsäsektori tuottaa arvonnousua nopin 64 miljardia euroa vuodessa Suomen kansantalouteenlähde?.

Suunnittelu

Metsänhoidon järjestelmällisyyttä helpottaa metsäsuunnitelma. Se sisältää kartan metsäalueesta, metsäalueen jaon kuvioihin, käsittelyehdotukset kullekin kuviolle sekä ennusteen metsikön tulevasta kasvusta, kehityksestä sekä tuotoksesta. Kuviolla tarkoitetaan metsikköä, joka on iältään, puulajiltaan ja kasvupaikkatyypiltään samankaltaista, eli jolle voidaan ehdottaa yhtä ja samaa käsittelyvaihtoehtoa. Kuviot on numeroitu. Metsänhoidolliset toimenpiteet tehdään aina koko kuviolle ja kuvioittain. Metsäsuunnitelma ei ole pakollinen. Se tehdään yleensä noin kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, mutta suositellaan päivitettäväksi tätä lyhyemmällä aikavälillä.

Uudistaminen

Metsänhoitoon kuuluu maanmuokkaus ja puiden istutus, kylvö tai luontaisen uudistumisen odottaminen, taimikon perkaus ja hoito, ensiharvennus, harvennus ja lopuksi päätehakkuu. Päätehakkuun jälkeen huolehditaan uuden puuston syntymisestä joko istuttamalla taimia tai jättämällä siemenpuita hakkuualueelle. Uusien taimien nousu siemenistä tehostuu, jos metsämaan pintarakenne rikotaan, jotta siemenpuiksi jätetyistä puista karisevat siemenet päätyisivät suoraan kivennäismaahan. Metsälaki (1093/1996) määrittelee, kuinka tiheäksi taimikko tulee perustaa ja missä ajassa uusi metsä on saatava kasvamaan hakkuun jälkeen.[2]

Ojitus ja metsäautotiet

Metsätalouteen kuuluvat myös soistuvien metsien ja soiden ojitus ja kunnostusojitus, sekä metsäautoteiden rakentaminen ja niiden kunnossapito. Metsäautotieverkosto on Suomessa maailman tiheimpiä, ja sen rakentamista on tuettu ja tuetaan verovaroin metsätalouden kannattavuuden parantamiseksi. Ojituksia Suomessa on tehty runsaimmin 1970-luvulla. Suometsien kasvatuksen ekologinen kestävyys on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi, sillä turpeen ravinnevarat hiipuvat karuimmilla suotyypeillä nopeasti.

Neuvonta

Metsänomistajan neuvojaksi ja toimenpiteiden tekijäksi on perustettu metsänhoitoyhdistyksiä. Samoja tehtäviä suorittavat myös monet yritykset. Valtion viranomaisina toimivat alueelliset metsäkeskukset ohjaavat ja valvovat metsissä tapahtuvaa taloudellista toimintaa.

Metsän rinnakkaiskäyttö

Suomessa on yleisenä tavoitteena, että metsätalouden harjoittaminen ei estäisi metsien rinnakkaiskäyttöä. Metsän rinnakkaiskäyttö tarkoittaa sitä, että metsää voidaan hyödyntää yhtä aikaa monella eri tavalla. Samaa metsää voi olla mahdollista hyödyntää yhtä aikaa esimerkiksi puuntuotantoon, marjastukseen ja virkistykseen.

Nykyinen avohakkuisiin perustuva metsätalous haittaa kuitenkin käytännössä suuresti esimerkiksi marjastusta.[3]

Metsätalouden kestävä kehitys

Metsätaloudella on haitallisia ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi mustikka kuolee avohakkuiden seurauksena palaten metsään vasta 40 vuoden kuluttua. Nettomääräisesti puolet mustikkametsistä onkin kadonnut metsänhoidon seurauksena viimeisen 50 vuoden aikana.[3] Mustikan elvyttyä metsää voi käyttää marjastukseen tyypillisesti vain parin vuosikymmenen ajan, koska metsä hakataan usein jo 60 vuoden ikäisenä.

Ekologinen kestävyys

Nykyaikaisessa metsätaloudessa otetaan ekologinen kestävyys huomioon monella tavalla toiminnassa. Vuonna 2019 julkaistu uhanalaisten aljien punainen kirja osoitti, että metsätalouden luonnonhoitotyö on ollut tuloksekasta. Uhanalaisarvioinnissa todettiin, että kaikkien arvioitujen uahnalaisten lajien määrä on kasvussa. Myös metsälajien. Kuitenkin arviointi osoitti myös, että talousmetsissä elävien lajien kohdalta uhanalaistumiskehitys on pysähtynyt. Uhanalaisille lajeille tärkeiden seka- ja lahopuun määrä on kasvanut. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.[4]

Taloudellinen kestävyys

Metsätalouden harjoittamisen taloudellinen kestävyys on pyritty ottamaan Suomessa huomioon jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Tämä tarkoittaa, että metsiä on pyritty käsittelemään siten, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät kärsi nykyhetken toiminnasta, vaan seuraavan kiertoajan päätyttyä puustoa olisi vähintään sama määrä hakattavaksi. Tavoitteena on voinut olla myös tasaiset hakkuutulot, mikäli metsämaata on omistettu niin paljon, että puustoa on voitu hakata ja uudistaa esimerkiksi viiden vuoden välein. Tällöin on käytetty normaalimetsän käsitettä, jolloin vuotuinen hakkuumäärä ei ylitä vuotuista kasvua, ja kaikkia ikäluokkia edustavia metsiköitä on tilalla yhtä paljon. Metsien puumäärä on Luonnonvarakeskuksen seurantojen perusteella kaksinkertaistunut sadan vuoden takaisesta tilanteesta.

Sosiaalinen kestävyys

Metsien virkistyskäyttö kuuluu metsätalouden sosiaaliseen kestävyyteen. Monissa maissa metsien käyttö virkistykseen on kuitenkin kielletty ilman maanomistajien lupaa. Sosiaaliseen kestävyyteen sisältyy myös kansalaisten hyvinvointi, työmahdollisuudet ja monikäyttömahdollisuudet.

Kulttuurinen kestävyys

Metsätalouden kulttuuriseen kestävyyteen on määritelty kuuluvaksi muun muassa uskonnon harjoittaminen. Monilla alkuperäiskansoilla on metsissä pyhiä paikkoja ja rituaaleja, jotka suoritetaan metsissä. Metsistä saadaan myös monia perinteisiä lääkeaineita sekä rituaalimenoissa käytettäviä kasveja. Metsän katoaminen tai rakenteen muuttuminen voi uhata kulttuurin olemassaoloa, mikäli sen harjoittamisen edellytykset katoavat. Kulttuurihistoriallisia kohteita uhkaa metsien kasvu. Kohteita pyritään säilyttämään muun muassa hakkaamalla puusto pois kohteesta ja jättämällä kohteiden ympärille noin 3 metrin pituisia kantoja. Kantojen tarkoitus on osoittaa kohteen sijainti myös tulevia käsittelyjä varten.

Metsälaki

Uusi metsälaki ei enää rajoita avohakkuita keskenkasvuisissa metsissä.[5]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Suomen kielen perussanakirja 1992
  2. ↑ Metsälaki Finlex. 12.12.2014. Edita Publishing Oy. Viitattu 12.9.2014.
  3. ↑ a b MMT Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10
  4. ↑ Luonnonsuojelulaki Finlex. 20.12.1996. Edita Publishing Oy. Viitattu 12.9.2014.
  5. ↑ http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/pankit-leikanneet-metsien-vakuusarvoja-1.78224

Kirjallisuutta

  • Outi Rantala: Metsä matkailukäytössä - Etnografinen tutkimus luonnossa opastamisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 217. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2011. ISBN 978-952-484-492-5. ISSN 0788-7604.
  • Hyvämäki, Touko (toim.) (2002): Tapion Taskukirja. Helsinki: Metsälehti Kustannus Oy. ISBN 952-5118-32-0
  • Huikari, Olavi: Arktisten metsien kasvun ihme. Helsinki: Terra cognita, 1998. ISBN 952-5202-21-6.
  • Anssi Niskanen (toim.): Menestyvä metsäala ja tulevaisuuden haasteet ISBN 952-5118-71-1
  • Ari Lehtinen ja Pertti Rannikko (toim.): Leipäpuusta arvopaperia ISBN 952-5118-62-2
  • Jari Hynynen, Sauli Valkonen ja Satu Rantala (toim.): Tuottava metsänkasvatus ISBN 952-5118-72-X
  • Tyrväinen, Liisa ym. (toim.): Hyvinvointia metsästä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-587-0.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsätalous&oldid=18144744”