Metsäala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mänty on Suomen yleisin puulaji ja metsäteollisuuden eniten käyttämä raaka-aine

Metsäalalla tarkoitetaan laajasti nykyisiä ja uusia metsien käyttöön perustuvia elinkeinoja. [1] Metsäalaan kuuluvat muun muassa metsien monikäyttö, puun tuottaminen, puunkorjuu ja puun kuljetus sekä metsäteollisuus. Myös erilaisten metsäekosysteemien ekologinen tutkimus ja metsien hoitoon ja käyttöön liittyvä soveltava tutkimus kuuluvat osaksi metsäalaa. Metsätalous tarkoittaa metsän käyttöä ja hoitoa taloudellisesti. Metsäsektori käsittää metsätalouden ja metsäteollisuuden.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukkijätkien työtä kuvattiin uittoaiheisessa postimerkissä 1960-luvulla

Keräilyä ja metsästystä järjestelmällisemmän metsien käytön historian katsotaan juontavan juurensa 1500-luvulle jolloin alkoi kaskiviljelyn aika. Kaskiviljely taantui 1800-luvun puolivälissä, kun metsän paikallisesta käytöstä siirryttiin teolliseen metsänkäyttöön.

Metsillä ja metsäteollisuuden kehityksellä on ollut keskeinen yhteiskunnallinen merkitys Suomen historiassa. Se heijastuu niin metsiin liittyvän, kuin esimerkiksi asutushistoriankin tutkimuksessa. Metsäala on käynyt läpi monia murrosprosesseja jotka nivoutuvat tiiviisti yhteen koko yhteiskuntamme taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen kehityksen kanssa.

Puuvarat ja niiden käyttömahdollisuudet ovat olleet tärkeä tutkimuskohde kautta metsien käytön historian. Metsäntutkimuslaitos perustettiin vuonna 1917. Järjestelmälliset metsien inventoinnit muodostavat ainutlaatuisen aikasarjan Suomen metsien kehityksestä. Valtakunnan metsien inventointi toteutettiin ensimmäistä kertaa maanlaajuisesti jo 1920-luvulla (VMI1 1921–1924). Tämä inventointi oli koko maailmankin mittakaavassa ensimmäisiä tilastolliseen otantaan pohjautuvia inventointeja. 1920-luvusta lähtien inventoinnit ovat toistuneet säännöllisin, noin 5–10 vuoden välein [2]. Metsäntutkimuksella tuotettu tieto luo pohjaa metsävarojen käytön linjauksille nyt ja tulevaisuudessa.

Koulutuksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin myös Suomen pääministerinä toiminut Aimo Kaarlo Cajander

Metsäalan koulutuksella ja tutkimuksella on pitkät perinteet Suomessa ja niin tutkimusta kuin koulutustakin arvostetaan myös kansainvälisesti. Suomalaisen metsäalan koulutuksen vaiheikas historia alkoi, kun ulkomailla saadun metsäopetuksen ei enää katsottu vastaavan Suomen metsien hoidon vaatimuksia. Vuonna 1858 perustettiin Lammin pitäjään Evon metsäopisto, jonka tehtävänä oli kasvattaa kotimaisia metsänhoitajia valtion tarpeisiin. Evon lisäksi metsänhoitoa saattoi vuodesta 1866 lähtien opiskella myös vuonna 1840 perustetun Suomen ensimmäisen maanviljelysopiston yhteydessä Mustialassa. 1800-luvulla opetus ja tutkimus oli kuitenkin vielä hajanaista. [3]

Vuonna 1908 korkein metsäopetus siirrettiin Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon osaksi filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellista osastoa metsätieteellisen laitoksen ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin nuori kasvi- ja metsätieteilijä, tohtori A. K. Cajander. Hänen merkityksensä metsäopetuksen liikkeellepanevana voimana oli hyvin suuri. Ensimmäinen metsätieteellisen tiedekunnan tuottama väitöskirja ilmestyi vuonna 1912. [3]

1900-luvun alussa metsäkouluja perustettiin myös muualle Suomeen. Vuonna 1903 avattiin Ähtärissä Tuomarniemen metsäkoulu, vuonna 1905 Pieksämäellä Nikkarilan metsäkoulu ja Rovaniemellä Hirvaan metsäkoulu sekä vuonna 1908 Sipoossa ruotsinkielinen Söderkullan metsäkoulu. Tuohon aikaan koulutus kesti kaksi vuotta ja koulut huolehtivat pitkään metsätyönjohtajien (myöhemmin metsäteknikkojen) koulutuksesta. [3]

Töissä metsäalalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsätalous ja metsäteollisuus työllistivät vuonna 2011 yhteensä 69 000 henkilöä, mikä vastasi vajaata kolmea prosenttia koko kansantalouden työllisistä. Metsäsektorin henkilöstöstä 68 prosenttia oli metsäteollisuuden palveluksessa, ja loput työskentelivät erilaisissa metsätalouden tehtävissä. Metsäteollisuuden ja Metsähallituksen puunkorjuu on käytännössä täysin koneellistettu, ja mahdollisuudet lisätä puunkorjuun työllisyyttä ovat rajalliset. Uusia työmahdollisuuksia sen sijaan on avautunut esimerkiksi energiapuun korjuussa sekä taimikonhoidossa ja nuoren metsän kunnostustöissä. Työvoiman kysyntä kasvaa jatkossa, mikäli aines- ja energiapuun sekä metsänhoitotöiden määrät lisääntyvät Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteiden mukaisesti. [4]

Metsätalous vastaa metsäteollisuuden puuntarpeen tyydyttämisestä ja metsien kestävästä hoidosta. Metsätalouteen liittyvät työtehtävät ovat pääosin metsien hoidon ja puunhankinnan suunnittelu- ja toteutustehtävissä. Metsätalousyritysten toimintakenttää ovat puunkorjuu, metsänhoito, metsäkoneiden valmistus ja myynti sekä neuvonta- ja konsulttipalvelut. Metsätalousalan ammattilaisia tarvitaan myös taajamametsien, puistojen ja pihapuiden hoidossa. Metsätalouden työtehtävät ovat muuttuneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana etenkin varsinaisia metsätaloustöitä toteuttavien työntekijöiden osalta. Ammattiasemarakenne on toimihenkilövaltaistunut ja teknologian kehityksen myötä työstä on tullut fyysisesti kevyempää ja turvallisempaa puunkorjuun muututtua lähes kokonaan koneelliseksi. Koneellistaminen näkyy vähitellen myös metsänhoitotöissä aina taimien istuttamisesta lähtien. Koneellistumisen myötä työn psyykkinen kuormittavuus on lisääntynyt.

Metsäteollisuuden työt jakautuvat kemialliseen metsäteollisuuteen, joka käsittää paperia, kartonkia ja massaa (sellua) sekä mekaanisesti että kemiallisesti jalostavan teollisuuden, sekä mekaaniseen metsäteollisuuteen jossa puuraaka-aineesta valmistetaan tuotteita mekaanisesti, eli sahaamalla, höyläämällä, sorvaamalla ja liimaamalla. Noin kaksi kolmannesta sellu-, paperi- ja kartonkitehtaissa työskentelevistä ammattilaisista työskentelee tuotannossa ja yksi kolmannes ylläpitotehtävissä. Tehdastyö on muuttunut automatisoinnin myötä raskaasta fyysisestä työstä valvomossa, näyttöpäätteiden äärellä tehtäväksi tuotantoprosessien valvonnaksi. Paperiteollisuuden prosessit ovat huippuluokkaa maailmassa ja etenkin kemiallisen metsäteollisuuden piirissä tehdään jatkuvaa tutkimusta, joka tähtää niin uusiin innovaatioihin ja tuotteisiin, kuin sekä ympäristön, että talouden kannalta tehokkaampiin tuotantoprosesseihin ja menetelmiin.

Mekaanisen puuteollisuuden tuotantoprosessit ovat pitkälle automatisoituja, ja koneet hoitavat sahausprosessin lähes täysin itsenäisesti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa työtehtävät vaihtelevat laidasta laitaan aina luovuutta ja kädentaitoja vaativasta monipuolisesta puusepänteollisuudesta siisteihin ja fyysisesti kevyisiin valvontatehtäviin prosessiteollisuudessa.

Sen lisäksi, että metsäalalla tarvitaan alalle varta vasten kouluttautuneita osaajia työskentelee metsiin liittyvissä yrityksissä ja muissa organisaatioissa kaikkia niitä ammattilaisia, joita muillakin aloilla. Metsäalalle työllistyy niin myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia kuin viestinnän ja talousasioiden osaajia, muotoilijoita, arkkitehteja, kemistejä, biologeja, opettajia jne. Logistiikkaosaaminen on suuressa roolissa raaka-aineen ja lopputuotteiden kuljetuksen, hankinnan ajoittamisen sekä varastoinnin monitahoisella ja kansainvälisellä kentällä.

Luontomatkailu ohjelmapalveluineen saa toimintakenttänsä usein metsäisestä luonnosta. Niillä ja virkistyskäyttöön liittyvillä maksullisilla palveluilla on suuri taloudellinen ja työllistävä merkitys koko maan tasolla ja etenkin paikallisesti. Metsissä kasvavasta marja- ja sienisadosta hyödynnetään vain murto-osa. Vuonna 2010 luonnonmarjoja poimittiin ja ostettiin kaupallisiin tarkoituksiin yhteensä 9,1 miljoonaa kiloa ja ruokasienien ostomäärä nousi 0,9 miljoonaan kiloon. Suurin osa talteen saadusta sadosta kerätään kuitenkin suoraan kotitarpeisiin. Erilaisten metsien keräilytuotteiden merkitys voi olla työllisyyden kannalta paikallisesti merkittävä, mutta valtakunnan tasolla niiden merkitys puuhun verrattaessa on pieni. [4]

Myös maisema- ja kulttuuriarvot sekä luonnonsuojelu on jo pitkään koettu tärkeiksi arvoiksi metsien käyttöä suunniteltaessa. Moni työskenteleekin metsäalalla myös näiden asioiden parissa. Metsäluontoon liittyen tehdään yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä ekologista perustutkimusta, että soveltavaa tutkimusta liittyen esimerkiksi metsien käytön vaikutuksiin. Tutkimukseen nojautuen suunnitellaan suuntaviivoja metsien käytön tulevaisuudelle. Suomalaiset ovat haluttuja asiantuntijoita metsien käyttöön ja suojeluun liittyvissä työtehtävissä ympäri maailmaa.

Ihmiskunnan luonnosta saamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Ekosysteemien varsinaiset palvelut luokitellaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Jotta Suomen metsistä saataisiin tulevaisuudessakin niin raaka-aineita teollisuudelle kuin hyvinvointia jokamiehenoikeuksien puitteissa, tulee metsäalan ammattilaisten tuntea koko ekosysteemipalveluiden verkko ja pyrkiä toiminnassaan metsien kestävään käyttöön.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Metsäopetus

Metsäalaa voi opiskella ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelemalla metsätaloutta tai erikoistumalla metsäteollisuuden alan opintoihin. Metsäalan perustutkinnon suorittaminen kestää 2–3 vuotta aiemmasta koulutuksesta riippuen. Ammattikorkeakouluissa opinnot kestävät 3,5–4 vuotta ja yliopistosta valmistutaan noin viidessä vuodessa. Metsäalan tutkinnon suorittaneet voivat työskennellä mm. metsäteollisuuden ja yksityismetsätalouden piirissä sekä yrittäjinä.

Toisen asteen koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkoneenkuljettaja työmaalla

Metsäalan perustutkinto on alan ammatillinen perustutkinto, joka sisältää neljä koulutusohjelmaa:[5]

  • Metsäenergian tuotannon koulutusohjelma; Metsäenergian tuottaja
  • Metsäkoneasennuksen koulutusohjelma; Metsäkoneasentaja
  • Metsäkoneenkuljetuksen koulutusohjelma; Metsäkoneenkuljettaja
  • Metsätalouden koulutusohjelma; Metsuri-metsäpalvelujen tuottaja

Suoritettuaan metsäalan perustutkinnon opiskelijalla on laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet metsäalan tehtäviin ja mahdollisuus jatko-opintoihin. Opiskelija erikoistuu opinnoissaan johonkin yllä mainituista oppialueista saaden kuitenkin niin laajan peruskoulutuksen, että hänellä on valmiudet suoriutua alan vaihtelevista työtehtävistä muuttuvissa oloissa ja kehittää ammattitaitoaan läpi elämänsä. [5]

Metsätalouden ammattitutkinnot:

  • Bioenergia-alan ammattitutkinto [6]
  • Metsäkoneenkuljettajan ammattitutkinto [7]
  • Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto.[8]

Metsätalouden erikoisammattitutkinnot:

  • Metsäkoneenkuljettajan erikoisammattitutkinto
  • Metsämestarin erikoisammattitutkinto [9]

Prosessiteollisuuden perustutkinto[10] on ammattillinen perustutkinto, joka antaa valmiudet työskennellä prosessinhoitajana metsäteollisuuden parissa. Koulutusohjelmia on viisi:

Puualan perustutkinto [11] on ammattillinen perustutkinto, joka antaa valmiudet työskennellä puuseppänä puutuoteteollisuuden parissa.

  • Teollisuuspuusepän koulutusohjelma

Metsäteollisuuden alan ammattitutkinnot:

  • Levyalan ammattitutkinto [12]
  • Paperiteollisuuden ammattitutkinto
  • Puusepänalan ammattitutkinto
  • Saha-alan ammattitutkinto

Metsäteollisuuden alan erikoisammattitutkinnot:

  • Levymestarin erikoisammattitutkinto
  • Paperiteollisuuden erikoisammattitutkinto
  • Puusepänalan erikoisammattitutkinto
  • Sahamestarin erikoisammattitutkinto

Korkea-asteen koulutus ammattikorkeakouluissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakouluissa metsäalaa voi opiskella metsätalouden koulutusohjelmassa.[13] Tutkinnon nimike on metsätalousinsinööri (AMK). Metsätalouden koulutusohjelmissa on suuntautumisvaihtoehdot vaihtelevat ammattikorkeakouluittain. Suuntautua voi esimerkiksi metsien monikäyttöön, metsätuotantoon, metsäalan tietojärjestelmiin sekä luonto- ja maaseutumatkailuun.

Ammattikorkeakouluissa metsäteollisuuden alaa voi opiskella:

Koulutusohjelmista valmistuu insinöörejä (AMK)).

Korkea-asteen koulutus yliopistoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työelämän kansainvälisyyteen voi valmistautua jo opiskeluajan järjestötoiminnassa

Yliopistoissa metsäalaa voi opiskella maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa sekä luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa Itä-Suomen yliopistossa. Tutkinnon nimike on maatalous- ja metsätieteiden maisteri (MMM) ja arvonimi metsänhoitaja.

Yliopistollinen metsätieteiden koulutus on monitieteistä ja se tarjoaa opiskelijoille monia vaihtoehtoja erikoistua metsiin ja metsätalouteen liittyviin kysymyksiin. Tärkeitä tutkimus- ja koulutusaloja ovat mm. metsäekologia, metsänsuojelu, metsä- ja suoekosysteemien hoito ja käyttö, trooppisten metsien hoito, ekologia ja käyttö, metsäbioenergia, metsänarviointi, metsäsuunnittelu, metsäekonomia, puumarkkinatiede, metsäpolitiikka sekä metsä-, energia- ja puuteknologia.

Yliopistoissa metsäteollisuuden alaan voi erikoistua monissa koulutusohjelmissa:

Koulutusohjelmista valmistuu diplomi-insinöörejä.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsä Groupin puutuoteteollisuus Metsä Wood toimitti puuelementit maailman suurimpiin puurakennuksiin lukeutuvaan Metropol Parasol -kaupunkikeskukseen Espanjan Sevillassa.

Metsäala muuttuu nopeasti ja koko maailman laajuisesti. Euroopassa metsäteollisuuden ylikapasiteetiin joudutaan vastaamaan uudelleenjärjästelyillä. Kiina on noussut Yhdysvaltojen ohi maailman suurimpana paperin ja kartongin valmistajana. Uusiutuvan energian tuotanto kasvaa ilmastomuutoksen ja siihen liittyvien poliittisten päätösten vuoksi Euroopassa ja ns. vihreä teknologia kiinnostaa Euroopan ulkopuolellakin. [14]

Metsät ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara ja tulevaisuudessa yksi kansallisista vahvuuksistamme luonnonvarojen kysynnän kasvaessa jatkuvasti. Puu ja metsät toimivat puuperäisten tuotteiden, energian, virkistyksen ja hyvinvoinnin lähteinä ja alan jatkuva tutkimus luo edellytykset yhä monipuolisemmalle metsien hyödyntämiselle [1]. Yksi metsäalan suurimmista tulevaisuuden haasteista Suomessa ja koko maailmassa on puun tuotannon säilyttäminen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla ja raaka-aineiden mobilisointi alan nykyiselle ja uudelle tuotannolle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kansallinen metsäohjelma 2015. Maa- ja metsätalousministeriö (Web Archive 2015).
  2. Valtakunnan metsien inventointi (VMI) (Arkistoitu – Internet Archive). Metla.
  3. a b c Metsäopetuksen ja metsäntutkimuksen vaiheita. Internetix (Web Archive 2016).
  4. a b Metsätilastollinen vuosikirja, luku 7: Metsäsektorin työvoima, Metla (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b Metsäalan perustutkinto, Oph.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Bioenergia-alan ammattitutkinto (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus.
  7. Metsäkoneenkuljettajan ammattitutkinto (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus.
  8. Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus.
  9. Metsämestarin erikoisammattitutkinto (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus.
  10. Prosessiteollisuuden perustutkinto, ammattillisen tutkinnon perusteet (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus.
  11. Puualan perustutkinto (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus,ammatillisen tutkinnon perusteet määräys 4/011/2010.
  12. Levyalan ammattitutkinto (Arkistoitu – Internet Archive), Opetushallitus.
  13. Opintoluotsi, Metsätalouinsinööri (AMK).
  14. Tikusta asiaa - MSO:n kuulumisia - Metsäala on tulevaisuuden ala, työ- ja elinkeinoministeriö.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]