Talousmetsä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hybridikoivuja suomalaisessa koivumetsässä.

Talousmetsä on omistuksellisista oloista riippumatta metsä, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen. Talousmetsän vastakohta on luonnontilainen metsä, joskus myös aarniometsä, ikimetsä tai vanha metsä. Metsän käyttökohteen takia talousmetsät ovat tavallisia metsiä huomattavasti köyhempiä biodiversiteetiltään, ja koko metsä saattaakin koostua vain yhdestä puulajista, jolloin voidaan puhua puupellosta.[1] Talousmetsiä ylläpitävät yksityiset metsänomistajat yleensä metsänhoitoyhdistysten kautta, valtio metsähallituksen kautta sekä suuret metsäyhtiöt. Suurin osa Suomen metsistä on talousmetsiä.[2][3]

Puulajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa talousmetsän valtapuuna on mänty, toiseksi tärkein puulaji on kuusi. Näistä saadaan sekä tukkia että kuitupuuta selluloosateollisuuden tarpeisiin. Jonkin verran on vähintään kokeilumielessä käytetty myös tuotuja puulajeja kuten siperianlehtikuusen ja contortamännyn istutuksia. Lehtipuista koivulla katsotaan perinteisesti olevan eniten taloudellista merkitystä.

Uudistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudistustaimikkoa.

Metsäteollisuus ja metsänkasvatus on yleensä katsonut kannattavimmaksi viljelykierron, johon kuuluu halutun puulajin istutus, harvennushakkuut sekä päättökorjuun, jolloin kaikki puut korjataan metsästä ja tehdään hakkuuaukko. Tämän jälkeen metsänpohja aurataan ja tehdään jälleen taimikon istutus.[2] Nykyään on kuitenkin metsänomistajissa herännyt laajenevaa kiinnostusta metsien luontaiseen uudistamiseen.[4]

Kenttäkerros ja muu metsien käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuntaimi nousee kenttäkerroksesta.
Kenttäkerroksen eläimistöä.

Metsässä kasvaa myös muuta kuin puita, esimerkiksi varpuja, ruohoja, eri eläimiä ja sieniä. Talousmetsien virkistyskäyttö, metsästys, sienestys ja marjastus ovat mahdollisia talousmetsissä. Suomessa ja eräissä Pohjoismaissa on lailla säädetty jokamiehenoikeus, joka takaa yhdessä metsästyslainsäädännön kanssa nämä toimet.[5] Toisinaan on havaittu, että metsää hakataan puuntuoton perusteella jopa sellaisilla lohkoilla, joilla sienisato olisi arvoltaan puun taloudellista tuottoa korkeampi.[6] Vastaavasti esimerkiksi korvasienen on todettu innostuvan tuottamaan itiöemiä maan pinnan rikkoontuessa.[7]

Puupelto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puupelto talvella.
Kuusta kasvava puupelto Porvoossa.

Puupellon määritelmä on hieman epätarkka, kyseessä on oikeastaan haukkumasana. Se edellyttää kuitenkin monokulttuuria, jossa puut ovat yhtä lajia, samanikäisiä ja kaadetaan samanikäisinä. Koillismaalla on tunnettu Osaran aukko, joka oli osittain kokeellinen kahdensadan neliökilometrin suuruinen metsäaukko, joka nyt kasvaa vaihtelevasti puuta. Puupeltoja on esimerkiksi Kiinassa, Indonesiassa ja Etelä-Amerikassa. Muun muassa Argentiinan arvostelema UPM:n omistama Fray Bentosin sellutehdas Uruguayssa käyttää eukalyptusta monokulttuurina. Monokulttuurin ongelmana on biodiversiteetin vakavan heikkenemisen kuten lintupopulaatioiden katoamisen ohella viljelmän hyönteis- ja sienituhojen leviäminen koko viljelyalueelle, mikä edellyttää esimerkiksi myrkkyjen lisääntyvää käyttöä.[8][9] Monokulttuuriin siirtyminen erityisesti sademetsäalueilla aiheuttaa myös huomattavia sosiaalisia ongelmia alkuperäisväestön keskuudessa.[10]

Talous- ja luonnonmetsän eroavuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talousmetsä eroaa huomattavasti luonnonmukaisesta metsästästä rakenteeltaan ja kehityskulultaan. Talousmetsässä on lahopuuta vain 2–10 m³ hehtaarilla, kun vastaava luku on luonnonmetsässä 60–90 m³ hehtaarilla. Merkittävin muutos on talousmetsien vanhojen puiden määrän romahtaminen. Suomen metsissä on yli 150-vuotiaita puita vain yhdellä prosentilla koko metsäpinta-alasta. Kuolleiden ja lahopuiden määrän vähentyminen on vaikuttanut merkittävästi eliölajien määrään. Suomessa 5 000 eliölajia on riippuvaisia metsän kuolleista ja lahonneista puista.

Talousmetsissä ei tapahdu luonnonmetsille ominaisia häiriöitä, kuten metsäpaloja määrätyin valiajoin. Voimakkaan metsäpalon jälkeen kuusikko on runsaimmillaan 200–250 vuoden kuluttua. Metsäpalon jälkeen kuusikko taimettuu lehtipuilla, mutta talousmetsässä kaadettu puusto korvataan yleensä samalla puulajilla. Männiköissä on havaittu tapahtuvan lievempiä metsäpaloja noin 70 vuoden välein, mutta niissä metsä ei pala kokonaan, vaan jäljelle jää eläviä mäntyjä, joiden sekaan voi kasvaa muita puulajeja. Luonnontilaisessa usein lievästi palaneessa männikössä on yli 150-vuotiaita puita sata kappaletta hehtaarilla. Männiköissä voi olla useita sukupolvia eri-ikäisiä mäntyjä, jotka ovat palaneet, mutta jatkaneet kasvua hyvinkin vanhoiksi. Talousmetsissä ei tapahdu vastaavia häiriöitä pitkällä aikavälillä. Metsäpalojen yleisyys määrittää sen, hallitseeko metsämaisemaa kuusi- vai mäntyvaltaisuus. Erityyppisten häiriöiden aiheuttamat valoisat luonnonmetsät ovat nykyisin hyvin harvinaisia.

Metsänhoito vaikuttaa myös puulajisuhteisiin, joista jotkut eliölajit kärsivät.

Jos luonnonmetsä on välttynyt metsäpaloilta ja myrskytuhoilta pitkiä aikoja, sen kehitystä ja rakennetta säätelee puiden kuoleminen ja uudistuminen pienalavaltaisesti. Tällaisessa metsässä lahopuuta syntyy hyvin tasaisesti.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
  2. a b https://www.metsaforest.com/fi/Pages/default.aspx
  3. http://www.metsa.fi/
  4. http://riihi.mtk.fi/epaper_AARRE/products/AR_-2012-04-26/pdfs/35.pdf
  5. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet%2816989%29
  6. Jouni Issakainen: ”Suursienten itiöemien viljely”, Sienten biologia, s. 358. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-29-2.
  7. Mauri Korhonen: Tunnista sieni, s. 254–256. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19892-0.
  8. UPM lisää eukalyptussellun tuotantoa Uruguayssa. Maaseudun tulevaisuus, 3.10.2013.
  9. Kari Heliövaara: Monokulttuurien vaarat – esimerkki Kiinasta (PDF) Metsätieteen aikakauskirja 3/2012. 2012. Viitattu 25.10.2015.
  10. Luonto-Liitto: Varo sademetsäpuuta puutarhakalusteissa luontoliitto.fi. Viitattu 25.10.2015.
  11. ”Metsien rakenne ja lajiston monimuotoisuus”, Uusi Metsäkirja, s. 235. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-983-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]