Ero sivun ”Nauta” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ilmaistu kuvaavammin rodeonaudan luonnetta epätäsmällisen temperamenttisen sijaan.
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rauma69 (keskustelu | muokkaukset)
10 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 19: Rivi 19:
| commonscat = Bos taurus
| commonscat = Bos taurus
}}
}}
'''Nauta''' (''Bos taurus'') on [[märehtiminen|märehtiviin]] [[sorkkaeläimet|sorkkaeläimiin]] kuuluva [[nisäkäs]]. Nauta kuuluu [[sorkkaeläimet|sorkkaeläinten]] lahkoon ja [[onttosarviset|onttosarvisten]] heimoon. Naudan luonnonvarainen kantamuoto [[alkuhärkä]] kuoli 1600-luvulla [[sukupuutto]]on.
'''Nauta eli lehmä. Lehmäsksi voi kutsua jotai ärsyttävii tyyppei' (''Bos taurus'') on [[märehtiminen|märehtiviin]] [[sorkkaeläimet|sorkkaeläimiin]] kuuluva [[nisäkäs]]. Nauta kuuluu [[sorkkaeläimet|sorkkaeläinten]] lahkoon ja [[onttosarviset|onttosarvisten]] heimoon. Naudan luonnonvarainen kantamuoto [[alkuhärkä]] kuoli 1600-luvulla [[sukupuutto]]on.


Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään [[karja]]eläiminä. Pohjoisissa oloissa, esimerkiksi [[Suomi|Suomessa]], nautoja on vanhastaan pidetty kesäisin ulkona [[laidun|laitumella]], talvella sisätiloissa [[navetta|navetassa]]. Nykyään suurilla tiloilla laidunnus käy harvinaisemmaksi, mutta luonnonmukaisessa tuotannossa ja mahdollisesti eläinten hyvinvointitukeen sitoutuneilla tiloilla laki edellyttää eläimille kesällä laiduntamismahdollisuuden<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mavi.fi/attachments/mavi/elaintenhyvinvointi/66xfmgPcJ/EHT_sitoumusehdot_2012.pdf | Nimeke = Eläinten hyvinvoinnin tuen sitoumusehdot 2012. | Tekijä = Maaseutuvirasto | Ajankohta = 11.4.2012 | Viitattu = 26.12.2012}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mavi.fi/attachments/mavi/ymparistotuki/65FclaEsI/esite5_luonnonmukainen_kotielaintuotanto_a4.pdf | Nimeke = Luonnonmukainen kotieläintuotanto – Ympäristötuen erityistukisopimus | Tekijä = Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 | Viitattu = 26.12.2012}}</ref>. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu [[pötsi]]stä, [[verkkomaha]]sta, [[satakerta|satakerrasta]] eli lehtimahasta ja [[juoksutusmaha]]sta. Märehtiessään naudat palauttavat syömänsä ruuan pötsistä [[ruokatorvi|ruokatorvea]] pitkin takaisin [[suu]]hunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin. [[Rehu]]ksi naudat saavat kesällä [[nurmi]]rehua ja talvella [[säilörehu]]a ja [[heinä]]ä ja yleensä myös [[väkirehu]]a.
Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään [[karja]]eläiminä. Pohjoisissa oloissa, esimerkiksi [[Suomi|Suomessa]], nautoja on vanhastaan pidetty kesäisin ulkona [[laidun|laitumella]], talvella sisätiloissa [[navetta|navetassa]]. Nykyään suurilla tiloilla laidunnus käy harvinaisemmaksi, mutta luonnonmukaisessa tuotannossa ja mahdollisesti eläinten hyvinvointitukeen sitoutuneilla tiloilla laki edellyttää eläimille kesällä laiduntamismahdollisuuden<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mavi.fi/attachments/mavi/elaintenhyvinvointi/66xfmgPcJ/EHT_sitoumusehdot_2012.pdf | Nimeke = Eläinten hyvinvoinnin tuen sitoumusehdot 2012. | Tekijä = Maaseutuvirasto | Ajankohta = 11.4.2012 | Viitattu = 26.12.2012}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mavi.fi/attachments/mavi/ymparistotuki/65FclaEsI/esite5_luonnonmukainen_kotielaintuotanto_a4.pdf | Nimeke = Luonnonmukainen kotieläintuotanto – Ympäristötuen erityistukisopimus | Tekijä = Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 | Viitattu = 26.12.2012}}</ref>. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu [[pötsi]]stä, [[verkkomaha]]sta, [[satakerta|satakerrasta]] eli lehtimahasta ja [[juoksutusmaha]]sta. Märehtiessään naudat palauttavat syömänsä ruuan pötsistä [[ruokatorvi|ruokatorvea]] pitkin takaisin [[suu]]hunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin. [[Rehu]]ksi naudat saavat kesällä [[nurmi]]rehua ja talvella [[säilörehu]]a ja [[heinä]]ä ja yleensä myös [[väkirehu]]a.

Versio 21. helmikuuta 2018 kello 18.51

Tämä artikkeli kertoo sorkkaeläimestä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Nauta
Salers-rodun lehmä
Salers-rodun lehmä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae
Suku: Bos
Laji: taurus
Kaksiosainen nimi

Bos taurus
Linnaeus, 1758

Synonyymit

Bos primigenius taurus, Linnaeus, 1758

Katso myös

  Nauta Wikispeciesissä
  Nauta Commonsissa

Nauta eli lehmä. Lehmäsksi voi kutsua jotai ärsyttävii tyyppei' (Bos taurus) on märehtiviin sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs. Nauta kuuluu sorkkaeläinten lahkoon ja onttosarvisten heimoon. Naudan luonnonvarainen kantamuoto alkuhärkä kuoli 1600-luvulla sukupuuttoon.

Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään karjaeläiminä. Pohjoisissa oloissa, esimerkiksi Suomessa, nautoja on vanhastaan pidetty kesäisin ulkona laitumella, talvella sisätiloissa navetassa. Nykyään suurilla tiloilla laidunnus käy harvinaisemmaksi, mutta luonnonmukaisessa tuotannossa ja mahdollisesti eläinten hyvinvointitukeen sitoutuneilla tiloilla laki edellyttää eläimille kesällä laiduntamismahdollisuuden[1][2]. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Märehtiessään naudat palauttavat syömänsä ruuan pötsistä ruokatorvea pitkin takaisin suuhunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin. Rehuksi naudat saavat kesällä nurmirehua ja talvella säilörehua ja heinää ja yleensä myös väkirehua.

Nimityksiä

Lajin naaras on lehmä, ja uros on sonni. Kuohitusta uroksesta käytetään nimitystä härkä. Poikaset ovat vasikoita. Nuori uros on mulli[3] tai mullikka[3] ja nuoresta, ensi kertaa poikivasta naaraasta käytetään nimitystä hieho tai juuri poikinutta lehmää kutsutaan nimellä hieholehmä tai ensikko.

Käyttö

Ihminen on käyttänyt nautoja jo vuosituhansia ravinnonsaantiin. Ihminen käyttää maitoa juomana, ja siitä tehdään myös piimää, kermaa, voita, juustoa ja jäätelöä. Naudan lihaa ja muita osia syödään. Joissain kulttuureissa on rajoituksia naudanlihan syönnin suhteen. Esimerkiksi hinduille lehmät ovat pyhiä eläimiä, eikä niitä näissä kulttuureissa saa syödä.

Joitakin nautarotuja ja -yksilöitä kasvatetaan myös muihin kuin tuotantotarkoituksiin. Härkätaistelussa käytetään omaa, tähän tarkoitukseen jalostettua rotua, ja Yhdysvalloissa rodeon härkäratsastusta varten kasvatetaan erityisen vikuroivia ”potkijanautoja”. Nautakarjan voidaan antaa laiduntaa puolivillinä esimerkiksi rantamaisemaa avoimena pitämässä, tai luonnonpuistoissa täyttämässä ekosysteemissä suuren laiduntajan ekolokeron.

Kesällä kohtuullisen kokoisissa karjoissa nautoja pidetään laitumella, mutta nykyaikaisissa suuremmissa karjoissa se on harvinaisempaa, koska eläinten ulos päästäminen ja sisään hakeminen on suuressa tuotantomallissa epäkäytännöllisen työlästä. Talvella ne tarvitsevat normaalisti navetan suojaa, enemmän viimalta ja märkyydeltä kuin kylmältä ilmalta sinänsä. Suhteellisen kylmänkestävänä eläimenä sekä tavanomaiset lypsylehmät että varsinkin paksuturkkisemmat liharodut kestävät muuten hyvissä olosuhteissa useiden kymmenienkin asteiden pakkasta. Kylmä voi olla eläimille jopa mukavaa.[4] Pienet vasikatkin pärjäävät pakkasella, kun niillä on kuiva ja suojaisa makuupaikka, esimerkiksi niin sanottu vasikkaiglu[5].

Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, jossa jokaisella on oma paikkansa. Kytkentälaitteita ja parsimalleja on monenlaisia, ja eläinten hyvinvointiin panostamisen myötä yleistyviä ovat sellaiset, jotka mahdollistavat eläimen mahdollisimman vapaat liikkeet ja mukavuuden. Lehmät ruokitaan ja lypsetään parsinavetassa omilla paikoilla. Pihattonavetassa lehmät saavat käyskennellä vapaasti. Silloin ne ruokitaan joko kaikki samalta ruokintapöydältä, tai sen lisäksi väkirehuautomaateilta ja lypsyasemalla tai robotilla tarjotulla lisärehulla. Lypsylehmät käyvät pihattonavetoissa lypsyasemalla tai robotilla lypsettävinä. Robottilypsyn automatiikka mahdollistaa sen, että lehmät voivat käydä lypsettävinä itsenäisesti halujensa mukaan, kun taas asemalypsyssä on enemmän ihmisen aikataulun määräämät vakioidut lypsyajat, yleisimmin kaksi kertaa vuorokaudessa aamulla ja iltapäivällä.

Jotkut pihattonavetat ovat sellaisia, että lehmät pääsevät käymään ulkona myös talvella. Pieni ulkoilu ja mahdollisuus liikkua edistää lehmien terveyttä.[6]

Sosiaalisessa kanssakäymisessä nautojen välille muodostuu arvojärjestys. Alempaan arvoon joutunut yksilö saattaa joutua ylempiarvoisten kolhimaksi ja esimerkiksi ruokinnassa voi jäädä vähemmälle ravinnolle.[6]

Nauta Suomessa

Suomessa on nykyisin vajaa kolmesataatuhatta nautaa. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana nautojen määrä on vähentynyt alle kolmannekseen.[7]

Suomessa on vanhastaan useita karjarotuja, joiden yhteisnimitys on suomenkarja. Kuvataiteilija Miina Äkkijyrkkä tunnetaan myös työstään kotimaisten karjarotujen ja erityisesti itäsuomenkarjan eli kyytön säilyttämiseksi. Suomen oloissa karjaa on kehitetty erityisesti maidontuotantoa varten. Runsaammin maitoa tuottavia ulkomaalaisperäisiä rotuja on tuotu Suomeen. Näistä tärkeimmät ovat ayrshire ja holstein-friisiläinen.

Viime aikoina Suomen karjankasvatuksen painopiste on siirtynyt lihantuotantoon. Tätä on edesauttanut lypsykarjan keskituotoksen kasvaminen ja lypsylehmämäärän väheneminen. Lihakarjankasvattajat kokeilevat uusia rotuja: uusimpia lisäyksiä Suomen nautarotuihin on villava, pitkäsarvinen ylämaankarja.

Ennätyksiä

Säkäkorkeudeltaan suurin nauta oli Illinoisin Orangevillessä asunut 13-vuotias Blosom, jonka omisti Patty Hanson. Säkäkorkeus oli 190 senttimetriä. Rodultaan nauta oli Holstein-karjaa. Nauta kuoli 26. toukokuuta 2015.[8]

Säkäkorkeudeltaan pienin nauta on 12. syyskuuta 2005 syntynyt Steven DeMoorin ja Christian Agnewin omistama Blaze-niminen seebu eli ryhähärkä Sanfordista, Floridasta. Säkäkorkeudeltaan 69,07 senttimetriä, 7. heinäkuuta 2013.

Katso myös

Kirjallisuus

  • Kaarlenkaski, Taija: Kertomuksia lehmästä: Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, 2012

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Maaseutuvirasto: Eläinten hyvinvoinnin tuen sitoumusehdot 2012. mavi.fi. 11.4.2012. Viitattu 26.12.2012.
  2. ↑ Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013: Luonnonmukainen kotieläintuotanto – Ympäristötuen erityistukisopimus mavi.fi. Viitattu 26.12.2012.
  3. ↑ a b Lisätietoa ja linkkejä liittyen Maidon tie maitotilalta päiväkotiin -ohjelmaan Maito ja Terveys ry & Maitohygienialiitto ry. Viitattu 9.10.2015.
  4. ↑ Anderson, V. Burr, D. Dhuyvetter, J. Ilse, B. Ingebretson, T. Schroeder, T. Stoltenow, C.: Winter Management of the Beef Cow Herd 2011. North Dakota State University. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Linnakallio, T. Kemppi, H.: Ensikokemukset vasikoiden kylmä-kasvatuksesta Suomessa - Toimiiko iglu? Maito ja Me 2/2008. 2008. Valio. Viitattu 26.12.2012.
  6. ↑ a b http://www.usask.ca/wcvm/herdmed/applied-ethology/articles/dairysem.html
  7. ↑ Harju, Jukka: Aika ennen ABC-Suomea. Helsingin Sanomat 25.11.2012, s. A8.
  8. ↑ Pictured: Blosom who at 6ft 4in is world's tallest cow dailymail.co.uk. Viitattu 18.8.2015.

Aiheesta muualla


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nauta&oldid=17102887”