Lihakarja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emolehmä ja vasikka laitumella.
Ylämaanrotuinen vasikka laitumella.

Lihakarja on nautakarjaa, jota kasvatetaan lihantuotantoa varten. Parhaiten lihakarjaksi soveltuvat lihakarjarotuiset naudat, jotka on jalostettu lihantuotannon tarpeisiin.

Lihakarjan tuotantovaihtoehtoja on käytännössä kolme: 1) kasvattaa lihakarjaa lypsykarjan ohessa, jolloin lihakarja saadaan omasta lypsykarjasta, pääosin sonnivasikoista, 2) muodostamalla lihakarja ostetuista vasikoista, 3) harjoittamalla itseuudistuvaa lihakarjataloutta, jossa lehmiä pidetään ainoastaan vasikoiden tuottamista varten. Lypsykarjan määrän voimakkaasti vähentyessä on tuotantovaihtoehdoksi käytännössä jäänyt itseuudistuva lihakarjatalous.

Lihakarjarotuja ovat muun muassa charolais, limousin, hereford, aberdeen-angus ja ylämaankarja, jonka suosio Suomessa on viime aikoina kasvanut[1] ja joka soveltuu erityisen hyvin lihakarjan kasvatukseen[2]. Ayrshireä ja friisiläisiä lypsykarjarotuja voidaan risteyttää suunnitelmallisesti lihakarjarotujen kanssa[3].

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lihakarja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riina Kasurinen, Yle Etelä-Savo: Pitkäkarvaisesta ylämaankarjasta tulee onnellisia pihvejä YLE Uutiset, kotimaa. 9.9.2013. YLE. Viitattu 28.9.2014.
  2. ”Ylämaanrotu”, Tietojätti 2000, s. 977. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
  3. Juha Seppälä: ”Naudanlihan tuotannon yleiset mahdollisuudet”, Naudanlihan tuotanto tieto tuottamaan, s. 4-22. Julkaisu nro 698. Helsinki: Maatalouskeskusten Liitto, 1984. ISBN 951-9474-59-5.
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.