Ero sivun ”Ester Toivonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
+ image |
lyh. |
||
| Rivi 36: | Rivi 36: | ||
===Elokuvaura=== |
===Elokuvaura=== |
||
{{Sitaatti2|right|Mielestäni hän oli hyvin nokkelasti replikoiva komedienne. Kamera keskittyi kauneuteen, mutta siinä oli enemmänkin.|Elokuvatutkija Riikka Pennanen Ester Toivosesta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/3-7396132 | Nimeke = Ester Toivonen 100 vuotta – Euroopan kaunein torjui Hollywoodin kosiskelut | Tekijä = Valtteri Kykkänen | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 7.8.2014 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yle | Viitattu = 4.3.2017 | Kieli = }}</ref>}} |
{{Sitaatti2|right|Mielestäni hän oli hyvin nokkelasti replikoiva komedienne. Kamera keskittyi kauneuteen, mutta siinä oli enemmänkin.|Elokuvatutkija Riikka Pennanen Ester Toivosesta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/3-7396132 | Nimeke = Ester Toivonen 100 vuotta – Euroopan kaunein torjui Hollywoodin kosiskelut | Tekijä = Valtteri Kykkänen | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 7.8.2014 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Yle | Viitattu = 4.3.2017 | Kieli = }}</ref>}} |
||
Näyttelijän ammatti ei kuulunut Toivosen lapsuudenhaaveisiin ja teini-iässä hän suorastaan karttoi esiintymistilanteita. Elokuvateollisuuteen hänet johdatti [[Suomi-Filmi]]n johtaja [[Erkki Karu]]. Toivosen valkokangasdebyytti oli sivuosa Karun elokuvassa ''[[Meidän poikamme ilmassa – me maassa]]'', joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1934. Hän aloitteli elokuvauraansa samaan aikaan kun matkusteli ympäri maailmaa kauneuskuningattaren edustustehtävissä. Karu uskoi Toivosen valovoimaan valkokankaalla ja pyysi häntä ensimmäiseen merkittävään rooliinsa [[komediaelokuva]]an ''[[Syntipukki (vuoden 1935 elokuva)|Syntipukki]]'' 1935. Hän näytteli tavaratalon myyjätärtä Irja Saloa. Kriitikot suhtautuivat myönteisesti hänen roolisuoritukseensa. Vuonna 1936 Toivosella oli naispääosat elokuvissa ''[[Onnenpotku]]'' ja ''[[Kaikenlaisia vieraita]]''. Hänen suorituksensa näissä elokuvissa eivät juuri |
Näyttelijän ammatti ei kuulunut Toivosen lapsuudenhaaveisiin ja teini-iässä hän suorastaan karttoi esiintymistilanteita. Elokuvateollisuuteen hänet johdatti [[Suomi-Filmi]]n johtaja [[Erkki Karu]]. Toivosen valkokangasdebyytti oli sivuosa Karun elokuvassa ''[[Meidän poikamme ilmassa – me maassa]]'', joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1934. Hän aloitteli elokuvauraansa samaan aikaan kun matkusteli ympäri maailmaa kauneuskuningattaren edustustehtävissä. Karu uskoi Toivosen valovoimaan valkokankaalla ja pyysi häntä ensimmäiseen merkittävään rooliinsa [[komediaelokuva]]an ''[[Syntipukki (vuoden 1935 elokuva)|Syntipukki]]'' 1935. Hän näytteli tavaratalon myyjätärtä Irja Saloa. Kriitikot suhtautuivat myönteisesti hänen roolisuoritukseensa. Vuonna 1936 Toivosella oli naispääosat elokuvissa ''[[Onnenpotku]]'' ja ''[[Kaikenlaisia vieraita]]''. Hänen suorituksensa näissä elokuvissa eivät juuri saaneet kehuja, vaan huomiota kiinnitettiin ennen kaikkea hänen ulkonäköönsä.<ref>Ihanat naiset kankaalla, s. 50–55.</ref> Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan ''[[Asessorin naishuolet (vuoden 1937 elokuva)|Asessorin naishuolet]]'', jossa Toivonen näytteli naispääosan. Kriitikot arvioivat hänen suorituksensa heikohkoksi, mutta eivät unohtaneet mainita hänen kauneuttaan.<ref>Ihanat naiset kankaalla, s. 56.</ref> |
||
Seurasi kolme elokuvaa, joissa Toivosella oli sivuosa: ''[[Kuin uni ja varjo]]'', ''[[Tulitikkuja lainaamassa (vuoden 1938 elokuva)|Tulitikkuja lainaamassa]]'' ja ''[[Nummisuutarit (vuoden 1938 elokuva)|Nummisuutarit]]''. Arvostelijat pitivät hänen onnistumistaan niissä melko hyvänä. Draamaelokuvassa ''[[Halveksittu]]'' (1939) Toivonen näytteli jälleen naispääosan kauppaneuvoksen tyttärenä; kriitikot olivat penseitä suorituksen taiteellisen tason suhteen. Elokuva poikkesi aikansa linjasta, sillä siinä [[Suomi|Suomea]] ei esitetty sinivalkeana lintukotona vaan luokkaristiriitojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden leimaamana yhteiskuntana. ''Halveksitun'' jälkeen Toivonen näytteli jälleen naissivuosia. Maalaisdraamassa ''[[Suotorpan tyttö (vuoden 1940 elokuva)|Suotorpan tyttö]]'' (1940) hän työskenteli [[Tauno Palo]]n ja [[Regina Linnanheimo]]n kanssa. Hänen Hildurin roolinsa sai myönteisen vastaanoton.<ref>Ihanat naiset kankaalla, s. 58–60.</ref> |
Seurasi kolme elokuvaa, joissa Toivosella oli sivuosa: ''[[Kuin uni ja varjo]]'', ''[[Tulitikkuja lainaamassa (vuoden 1938 elokuva)|Tulitikkuja lainaamassa]]'' ja ''[[Nummisuutarit (vuoden 1938 elokuva)|Nummisuutarit]]''. Arvostelijat pitivät hänen onnistumistaan niissä melko hyvänä. Draamaelokuvassa ''[[Halveksittu]]'' (1939) Toivonen näytteli jälleen naispääosan kauppaneuvoksen tyttärenä; kriitikot olivat penseitä suorituksen taiteellisen tason suhteen. Elokuva poikkesi aikansa linjasta, sillä siinä [[Suomi|Suomea]] ei esitetty sinivalkeana lintukotona vaan luokkaristiriitojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden leimaamana yhteiskuntana. ''Halveksitun'' jälkeen Toivonen näytteli jälleen naissivuosia. Maalaisdraamassa ''[[Suotorpan tyttö (vuoden 1940 elokuva)|Suotorpan tyttö]]'' (1940) hän työskenteli [[Tauno Palo]]n ja [[Regina Linnanheimo]]n kanssa. Hänen Hildurin roolinsa sai myönteisen vastaanoton.<ref>Ihanat naiset kankaalla, s. 58–60.</ref> |
||
Versio 29. elokuuta 2017 kello 15.53
| Ester Toivonen | |
|---|---|
 Ester Toivonen 1930-luvulla |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1914 Hamina |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1979 (65 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | elokuvanäyttelijä |
| Puoliso | Eero Sirelius, myöh. Siirala (1943–1979) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Ester Toivonen-Siirala |
| Aktiivisena | 1934–1943 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ester Toivonen (myöh. Toivonen-Siirala; 7. elokuuta 1914 Hamina – 29. joulukuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kauneuskuningatar ja elokuvanäyttelijä. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla menestynyt missi. Suomalaisen elokuvan kultakaudella 1930-luvulla hän teki keskeisiä rooleja komediaelokuvissa, kuten Syntipukin ensimmäisessä filmatisoinnissa. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen roolityönsä kutistuivat sivuosiksi epookkidraamojen salonkikaunottarina. Toivonen ei mieltänyt itseään näyttelijäksi; kriitikot pitivät hänen komediallisia roolisuorituksiaan usein korkeintaan keskinkertaisina. Epookkielokuvien pukuloistossa hänen sen sijaan katsottiin olevan omimmassa elementissään.
Elämä ja ura
Perhetausta
Ester Toivonen oli latoja Armas Toivosen ja Lempi Helteen esikoinen. Hänen biologinen isänsä oli Venäjän armeijan soitto-oppilas Adolf Haman. Kyseinen mies oli Puolassa syntynyt saksalainen. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä venäläissotilaat siirrettiin pois Haminasta, eikä Adolfista sen koommin kuultu. Helle avioitui Armas Toivosen kanssa Esterin syntymän jälkeen. Perheeseen syntyi Esterin lisäksi kahdeksan lasta. Lempi Helteen sisar, Iida Mikkelsson-Hämäläinen puolestaan oli kirjailija Helvi Hämäläisen äiti. Vuonna 1934 Helvi Hämäläinen kirjoitti salanimellä Annikki Heinä serkustaan kirjan Miss Eurooppa: Totta ja kuvitelmaa.[1] 1930-luvun suomalaiset ylistivät Ester Toivosta ajan hengen mukaisesti "suomalaisen rodun pelastajaksi" (tuolloin pidettiin tärkeänä osoittaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja).[2]
Miss Eurooppa 1934
.jpg)
Toivonen työskenteli teini-iässä kesäapulaisena haminalaisessa muotiliikkeessä. Hän ei osoittautunut tehtävässä järin taitavaksi, joten muutti 16-vuotiaana Helsinkiin, missä hän sai toimistotyötä Hankkijalta. Myöhemmin hän siirtyi myyjäksi Elantoon. Munkkiniemen Golf-kasinon omistaja kannusti Toivosta osallistumaan Miss Suomi -kilpailuun vuonna 1933. Kauneuskilpailuehdotukseen alkuun vastahakoisesti suhtautunut Toivonen tuli, näki ja voitti. Hän ei pitänyt seuranneesta julkisuudesta ja palasi joksikin aikaa Haminaan. Halu nähdä Eurooppaa oli Toivosen keskeinen motiivi osallistumiselle vuoden 1934 Miss Eurooppa -kilpailuun: hän sai matkustaa Ranskaan ja Englantiin. Loppukilpailu järjestettiin Hastingsissä Englannin kaakkoisrannikolla. Toivonen vei voiton ja isot elokuvayhtiöt Yhdysvalloissa ja Saksassa kiinnostuivat hänestä; tuore kauneuskuningatar kuitenkin torjui filmituottajien kosiskelut.[3]
Elokuvaura
| ” | Mielestäni hän oli hyvin nokkelasti replikoiva komedienne. Kamera keskittyi kauneuteen, mutta siinä oli enemmänkin. | ” |
– Elokuvatutkija Riikka Pennanen Ester Toivosesta[4] | ||
Näyttelijän ammatti ei kuulunut Toivosen lapsuudenhaaveisiin ja teini-iässä hän suorastaan karttoi esiintymistilanteita. Elokuvateollisuuteen hänet johdatti Suomi-Filmin johtaja Erkki Karu. Toivosen valkokangasdebyytti oli sivuosa Karun elokuvassa Meidän poikamme ilmassa – me maassa, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1934. Hän aloitteli elokuvauraansa samaan aikaan kun matkusteli ympäri maailmaa kauneuskuningattaren edustustehtävissä. Karu uskoi Toivosen valovoimaan valkokankaalla ja pyysi häntä ensimmäiseen merkittävään rooliinsa komediaelokuvaan Syntipukki 1935. Hän näytteli tavaratalon myyjätärtä Irja Saloa. Kriitikot suhtautuivat myönteisesti hänen roolisuoritukseensa. Vuonna 1936 Toivosella oli naispääosat elokuvissa Onnenpotku ja Kaikenlaisia vieraita. Hänen suorituksensa näissä elokuvissa eivät juuri saaneet kehuja, vaan huomiota kiinnitettiin ennen kaikkea hänen ulkonäköönsä.[5] Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan Asessorin naishuolet, jossa Toivonen näytteli naispääosan. Kriitikot arvioivat hänen suorituksensa heikohkoksi, mutta eivät unohtaneet mainita hänen kauneuttaan.[6]
Seurasi kolme elokuvaa, joissa Toivosella oli sivuosa: Kuin uni ja varjo, Tulitikkuja lainaamassa ja Nummisuutarit. Arvostelijat pitivät hänen onnistumistaan niissä melko hyvänä. Draamaelokuvassa Halveksittu (1939) Toivonen näytteli jälleen naispääosan kauppaneuvoksen tyttärenä; kriitikot olivat penseitä suorituksen taiteellisen tason suhteen. Elokuva poikkesi aikansa linjasta, sillä siinä Suomea ei esitetty sinivalkeana lintukotona vaan luokkaristiriitojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden leimaamana yhteiskuntana. Halveksitun jälkeen Toivonen näytteli jälleen naissivuosia. Maalaisdraamassa Suotorpan tyttö (1940) hän työskenteli Tauno Palon ja Regina Linnanheimon kanssa. Hänen Hildurin roolinsa sai myönteisen vastaanoton.[7]
Epookkidraama Kaivopuiston kaunis Regina keväällä 1941 oli pieni taiteellinen voitto Toivoselle. Sivuosa ruhtinatar Popoffina oli kuin valettu hänen näyttelijänlaadulleen. Hän sai loistaa aristokraattisessa osassaan ja kriitikot olivat myytyjä. Toisessa sota-ajan todellisuuspakoisessa epookkidraamassa, vuoden 1943 Katariinassa ja Munkkiniemen kreivissä, Toivosen rooli oli merkittävämpi. Hän näytteli kreivitär Armborgia ja sai jälleen suitsutusta aikalaiskriitikoilta.[8]
Ester Toivosen valkokangasura päättyi elokuvaan Valkoiset ruusut, joka sai ensi-iltansa syyskuussa 1943. Elokuvan miespääosassa on Tauno Palon näyttelemä kirjailija, jonka lukuisista rakastajattarista yksi on Toivosen näyttelemä Irma. Toivonen ei pitänyt itseään näyttelijänä, eikä surrut elokuvauransa loppumista. Haastattelussa vuonna 1957 hän totesi näyttelemisen olevan kutsumustyötä, johon hänellä ei koskaan ollut tarvittavaa paloa ja kunnianhimoa. Hänelle jäi kuitenkin lämmin muisto valkokangasvuosistaan.[9]
Elokuvauransa jälkeen Toivonen otti aktiivisesti osaa yhdistystoimintaan ja matkusteli paljon. Suosikkikohteina hänellä olivat niin sanotut Raamatun-maat.[10]
Filmitähti
Toivonen ehti näytellä kaikkiaan neljässätoista elokuvassa ja kohosi pian yleisön ihailemaksi filmitähdeksi. Hänet saatetaan muistaa kuitenkin paremmin missimenestyksestä ja ulkonäöstä kuin elokuvaurastaan. Kauneus vei Toivosen ensin missiksi ja lopulta valkokankaalle, mutta toisaalta toimi rasitteena hänen uskottavuudelleen näyttelijänä. Myös epookkielokuvien ruhtinaalliset roolit laskettiin enemmän hänen ulkoisten piirteidensä kuin näyttelijänkykyjensä varaan; komediennena häntä taas pidettiin nokkelana mutta teennäisenä.[11] Muistelmissaan Toivonen kritisoi teräväsanaisesti ihmisiä, jotka vähättelevät kauniiden naisten taitoja ja älyä.[12]
Yksityiselämä
Ester Toivonen tutustui jo ennen Miss Eurooppa -kilpailua viipurilaiseen upseerikokelaaseen Eero Sireliukseen, joka sittemmin muutti nimensä Siiralaksi. Toivonen ja metsänhoitaja Siirala avioituivat kymmenen vuoden seurustelun jälkeen vuonna 1943.[13] He muuttivat Helsingin Kruununhaan Pohjoisrantaan syksyllä 1944. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Seppo keväällä 1944 ja kuopus Satu kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1965 Toivonen julkaisi muistelmansa Rikas on elämä.[14]
Ester Toivonen kuoli keuhkosyöpään 65-vuotiaana 29. joulukuuta 1979. Hänet on haudattu Helsinkiin Maunulan uurnalehtoon (kortteli 35, rivi 4, hauta 8).[15]
Filmografia
| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Elokuvan nimi | Rooli |
| 1934 | Meidän poikamme ilmassa – me maassa | sisar Ester |
| 1935 | Syntipukki | Irja Salo |
| 1936 | Onnenpotku | Maire Rauta |
| Kaikenlaisia vieraita | Irma Karitie | |
| 1937 | Asessorin naishuolet | Aino Pakkola |
| Kuin uni ja varjo | Ylitalon Johanna | |
| 1938 | Tulitikkuja lainaamassa | Maija-Liisa Ihalainen |
| Nummisuutarit | Kreeta, Karrin kasvate | |
| 1939 | Halveksittu | Verna Merthen |
| 1940 | Suotorpan tyttö | Hildur, lautamiehen tytär |
| 1941 | Kaivopuiston kaunis Regina | ruhtinatar Kristine Popoff |
| 1942 | Puck | Anna Kaarna, Raimon sisar |
| 1943 | Katariina ja Munkkiniemen kreivi | kreivitär Margareta Armborg |
| Valkoiset ruusut | Irma | |
Kirjallinen tuotanto
- Toivonen-Siirala, Ester: Rikas on elämä. WSOY 1966.
Lähteet
Kirjallisuus
- Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla. Kustannus Oy Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4
Viitteet
- ↑ http://www.somero.fi/palvelut/kirjastojakulttuuri/kirjasto/kokoelmat/somerokokoelma/helvihamalainen/
- ↑ http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ritva+Haavikko+%E2%80%93+Helvi+H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen+Ketunkivell%C3%A4+Helvi+H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isen+el%C3%A4m%C3%A4+1907%E2%80%931954/1135227999544
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 45–49.
- ↑ Valtteri Kykkänen: Ester Toivonen 100 vuotta – Euroopan kaunein torjui Hollywoodin kosiskelut Yle Uutiset. 7.8.2014. Yle. Viitattu 4.3.2017.
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 50–55.
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 56.
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 58–60.
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 63 ja 64.
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 65 ja 66.
- ↑ Ihanat naiset kankaalla, s. 66.
- ↑ Valtteri Kykkänen: Ester Toivonen 100 vuotta – Euroopan kaunein torjui Hollywoodin kosiskelut Yle Uutiset. 7.8.2014. Yle. Viitattu 4.3.2017.
- ↑ Riika Nykänen: Miss Suomi Ester Toivosta houkuteltiin aikoinaan Hollywoodiin: ”Vastaukseni oli kieltävä” Ilta-Sanomat. 14.7.2016. Viitattu 4.3.2017.
- ↑ http://www.estertoivonen.suntuubi.com/?cat=1
- ↑ http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelit/15_2.html
- ↑ Helsinki-Vantaan srk.hautapaikkarekisteri.
Aiheesta muualla
- Ester Toivonen YLE:n Elävässä arkistossa
- Estertoivonen.suntuubi.com
- Ester Toivonen Elonetissä.
- Ester Toivonen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)