Ero sivun ”Norppa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 137.163.16.1 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon.
p Viitetietojen täydennys
Rivi 3: Rivi 3:
| status = {{Elinvoimainen}}
| status = {{Elinvoimainen}}
| iucn = 41672
| iucn = 41672
| iucn_arvioija = Kovacs, K., Lowry, L. & Härkönen, T. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group)
| iucn_vuosi = 2008
| iucn_versio = 2014.1
| iucn_viitattu = 13.7.2014
| kuva = Pusa hispida - Oslo Zoological Museum - IMG 9088.jpg
| kuva = Pusa hispida - Oslo Zoological Museum - IMG 9088.jpg
| leveys = 250
| leveys = 250

Versio 13. heinäkuuta 2014 kello 11.49

Norppa
Täytetty norppa Oslon eläintieteellisessä museossa.
Täytetty norppa Oslon eläintieteellisessä museossa.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Pusa
Laji: hispida
Kaksiosainen nimi

Pusa hispida
(Schreber, 1775)

Synonyymit
  • Phoca hispida Schreber, 1775[1]
Norpan levinneisyys
Norpan levinneisyys
Alalajit
  • 5 alalajia, katso teksti
Katso myös

  Norppa Wikispeciesissä
  Norppa Commonsissa

Norppa eli kiehkuraishylje[2] (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä. Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyempi kuono ja litteämpi naama. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.

Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:[1]

Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin kolmesataa yksilöä.

Norppa eli kiehkuraishylje.

Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja sen on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin se on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.[3]

Itämeren alueella tavataan hylkeistä norpan ohella kirjohyljettä ja hallia eli harmaahyljettä. Jääkauden jälkeisenä aikana Itämeressä on esiintynyt myös grönlanninhylje, mutta se on sittemmin hävinnyt.

Lähteet

  1. a b c Kovacs, K., Lowry, L. & Härkönen, T. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Pusa hispida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 269. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.

Aiheesta muualla

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.