Ero sivun ”Sherlock Holmes” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (käyttäjältä 80.222.236.153) ja palautettiin versio 13082710 käyttäjältä KLS
Rivi 58: Rivi 58:
#Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
#Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
#Soittaa [[viulu]]a hyvin.
#Soittaa [[viulu]]a hyvin.
#Hän on taitava singlestick-pelaaja, nyrkkeilijä ja miekkailija.
#Hän on taitava singlestick-ottelija, nyrkkeilijä ja miekkailija.
#Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.
#Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.


Versio 26. heinäkuuta 2013 kello 23.16

Sherlock Holmes
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Luoja(t) Arthur Conan Doyle
Näyttelijä(t) Jeremy Brett, Basil Rathbone
Ensi-
esiintyminen		 Punaisten kirjainten arvoitus (1887)
Henkilötiedot
Ammatti salapoliisi
Sukupuoli mies
Kotipaikka Lontoo
Asuinpaikka 221B Baker Street
Suhteet
Muut sukulaiset veli, Mycroft Holmes[1]
Tutut tohtori Watson, komisario Lestrade
Sherlock Holmes (oikealla) ja tohtori Watson Sidney Pagetin piirroksessa.
John Doubleday, Sherlock Holmesin patsas Meiringenissa Sveitsissä, 1988.

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri Arthur Conan Doyle. Osin jo tämän elinaikana, mutta varsinkin myöhemmin hahmosta ovat kirjoittaneet monet muutkin kirjailijat, kuten Adrian Conan Doyle (em. poika), Maurice Leblanc ja Nicholas Meyer. Holmes on tunnettu kyvystään käyttää logiikkaa tapausten ratkaisemiseen. Holmes esiintyy ensimmäisen kerran romaanissa Punaisten kirjainten arvoitus (engl. A Study in Scarlet).

Useimmissa kertomuksissa kertojana on tohtori Watson. Kahdessa kertomuksessa, The Adventure of Blanched Soldier[2] ja The Adventure of the Lion's Mane,[3] kertojana on Sherlock Holmes. Kertomus The Adventure of the Mazarin Stone kuvaa tapahtumia kolmannen persoonan näkökulmasta.[4]

Hahmon tausta

Sir Arthur Conan Doyle omaksui Holmesin hahmoon vaikutteita sekä itsestään että tohtori Joseph Bellistä, joka toimi hänen opettajanaan Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa[5]. Bell oli ulkonäöllisesti huomiota herättävä ja erittäin tarkka tekemään havaintoja ihmisistä ja ympäristöstään, joiden pohjalta hän teki päätelmiä[6]. Conan Doyle kuvasi Belliä myös kirjoittaessaan Holmesin ulkonäöstä, mutta alkuperäisten tarinoiden kuvittaja Sydney Paget ei täysin lainannut näitä kuvauksia, vaan käytti mallina omaa veljeään[7].

Monet muut piirteet ja ominaisuudet, jotka kuuluvat Holmesille, ovat puolestaan ominaisia Conan Doylelle. Hänkin oli herrasmiesmäinen, opiskellut mies ja piti urheilusta. Hän oli kiinnostunut Holmesille siirtämästään havainnointi-päättely -metodista ja toteutti sitä itsekin onnistuen vapauttamaan syyttömänä tuomittuja vankeja. Conan Doyle syntyi varakkaaseen sukuun ja loi myös Holmesin taustalle merkittäviä sukulaisia.[8]

Holmesin huumeidenkäyttö ei Conan Doylen aikaan 1800-luvun lopulla ollut samaan tapaan paheksuttavaa tai huomiota herättävää kuin nykyään, ja kokaiinia pidettiin harmittomana aineena. Lisäksi addiktio sopi taiteilijapersoonan luonteeseen ja tyyliin. Myöhemmin tiedon lisääntyessä Conan Doyle kirjoitti Holmesin lopettaneen käytön.[9]

Nimi Sherlock Holmes on peräisin kuuluisalta kriketinpelaaja Sherlockilta ja bostonilaiselta lääkäriltä Oliver-Wendell Holmesilta – silti joissakin varhaisissa teksteissä hänen nimenään on Sherrinford Holmes. Englannissa 1962 ilmestyneen Sherlock Holmesin elämäkerran mukaan Sherrinford Holmes olisi ollut Sherlockin vanhin veli. Sherrinford-nimi taas olisi ollut hänen äitinsä tyttönimi.

Holmes henkilönä

Sherlock Holmes asui Lontoon Westminsterin pohjoisosassa sijaitsevassa kaksikerroksisessa talossa, osoitteessa Baker Street 221 B. (varhaisissa tarinoissa katua kutsutaan myös nimellä Upper Baker Street). Holmes oli harjoittanut yksityisetsivän ammattiaan jo ennen kuin tapasi tohtori Watsonin. Holmesin laboratorio sijaitsi erään lontoolaissairaalan huoneessa. Holmes ja Watson tapasivat ensimmäistä kertaa Watsonin vanhan tuttavan, herra Stamfordin esitellessä heidät toisilleen. Holmes oli tuolloin kiinnostunut Baker Streetillä sijaitsevasta asunnosta, mutta hän tarvitsi toisen henkilön maksamaan vuokraa kanssaan. Watson puolestaan oli asunut Strandilla sijaitsevassa hotellissa. Holmes ja Watson muuttivat Baker Streetille ensitapaamistaan seuraavana päivänä.[10]

Watson sivustaseuraajana ja ystävänä luo Holmesista neron ja monissa tapauksissa Holmesin ajatuksenjuoksu ylittää Watsonin käsityskyvyn. Näin on esimerkiksi ensimmäisessä novellissa Kuningas ja laulajatar, jossa Watsonin tullessa vierailulle Baker Streetille Holmes päättelee ensi näkemältä Watsonin lihoneen, harjoittaneen lääkärintointaan, kastuneen läpimäräksi ja omaavan palveluksessaan huolimattoman kotiapulaisen. Holmesin äly ja huomiointikyky kuvataan ylivertaisiksi ja hänen ajatuksensa kulkevat nopeammin kuin kenelläkään muulla. Hän tekee päätelmiä ensi näkemältä ja sanoo ne ääneen itsestäänselvyyksinä. Hän on ylivertainen sankarihahmo, jonka luonteessa ja tavoissa yhdistyvät sekä ääretön kurinalaisuus ja korkea työmoraali että pitkästyneisyys ja omituiset tavat.

Holmesilla oli myös seitsemän vuotta vanhempi veli, Mycroft Holmes,[1] joka oli Britannian hallituksen palveluksessa eräänlaisena inhimillisenä ”tietokoneena”. Mycroft oli Sherlockin omien sanojen mukaan älykkäämpi kuin hän, mutta Mycroft ei jaksanut ryhtyä ruumiillisiin ponnistuksiin.

Kertomuksessa Tulipunainen tutkielma Watson arvioi Holmesin tiedot ja taidot seuraavanlaisesti:

  1. Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.
  2. Filosofian tuntemus. – Olematon.
  3. Tähtitieteen tuntemus. – Olematon.
  4. Politiikan tuntemus. – Heikko.
  5. Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
  6. Geologian tuntemus. – Käytännöllistä, mutta rajoittunutta. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
  7. Kemian tuntemus. – Syvällistä.
  8. Anatomian tuntemus. – Tarkkaa, mutta epäjärjestelmällistä.
  9. Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
  10. Soittaa viulua hyvin.
  11. Hän on taitava singlestick-ottelija, nyrkkeilijä ja miekkailija.
  12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Watsonin mukaan Holmes ei siis nerokkuudestaan huolimatta ole laajasti sivistynyt eikä tiennyt kirjallisuuden, filosofian tai astronomian kaltaisista epäkäytännöllisistä aloista mitään.

Sherlock Holmes kuvaili itseään ”konsultoivaksi salapoliisiksi”, joka tarkoittaa, että ihmiset saapuvat hakemaan häneltä apua ongelmissaan sen sijaan, että hän tulisi heidän luokseen. Kerrotaan, että Holmes pystyi usein ratkaisemaan ongelman kotoaan poistumatta (tarinat tosin keskittyvät kiinnostavampiin tapauksiin, jotka pakottivat hänet usein tekemään kenttätyötä). Holmes oli erikoistunut selvittämään epätavallisia tapauksia, joissa hän käytti ilmiömäisiä havainto- ja päättelytaitojaan.

Watson kuvaili Holmesin pitkäksi ja laihaksi. Hänellä oli terävä kotkannenä ja musta tukka. Hän harrasti viulunsoittoa, jossa oli erinomainen ja säveltäjänäkin keskivertoa parempi. Hän oli voimakas ja sarjansa parhaita nyrkkeilijöitä. Hänen elämäntapansa ja ruokavalionsa olivat siinä määrin vaatimattomat, että Watson kutsui niitä itsekidutukseksi. Holmesin ainoa pahe oli kokaiinin käyttö, ja sitäkin hän käytti vain tylsistyttyään uutisten ja rikostapausten puutteeseen.[11] Vuosien kuluessa Watson sai Holmesin luopumaan narkoottisten aineiden käytöstä.[12]

Vetäydyttyään etsivän tehtävistä, Holmes muutti Lontoosta Sussexiin hoitamaan mehiläisiä.[13] Hän kirjoitti myös aiheesta kirjan: ”Mehiläishoidon käytännön oppikirja – sisältää huomioita kuningattaren eristämisestä”[14] (engl. Practical Handbook of Bee Culture, with some Observations upon the Segregation of the Queen).[15]

Alkuperäisissä Sherlock Holmes -tarinoissa ei koskaan erityisesti mainittu Holmesin käyttäneen deerstalker-hattua, joka miltei aina yhdistetään yhdeksi hänen tunnusmerkeistään. Metsästäjänhattu ja käyrä piippu ovat peräisin kertomusten kuvituksista.

Sherlock Holmes salapoliisikirjallisuuden esikuvana

Yleisen, vaikkakin virheellisen, käsityksen mukaan Sherlock Holmes synnytti koko murhamysteerikirjallisuuden. Salapoliisikirjallisuuslaji oli kuitenkin olemassa ennen Holmesiakin: Holmes ja Watson -kaksikko ja tarinoiden rakenne on lainattu melko suoraan Edgar Allan Poen C. Auguste Dupin -tarinoista, joihin parissa Holmes-tarinassa jopa viitataan ja joissa sivuhenkilönä oli erakkona elävä, rikoksia vain ajanvietteekseen selvittävä Dupin. Kuitenkin Sherlock Holmes on maailman ensimmäinen neuvotteleva yksityisetsivä. Monet kuvitteelliset salapoliisit ovat jäljitelleet Holmesin loogisia menetelmiä ja seuranneet hänen jalanjälkiään monin eri tavoin. Muutamia kuuluisia Holmesin perintöä jatkavia kuvitteellisia salapoliiseja ovat Agatha Christien Hercule Poirot, Ellery Queen, Perry Mason, Columbo, Dick Tracy ja jopa sarjakuvalehtien supersankari Batman.

Sanontoja

Sherlock Holmesin tavaramerkiksi on laitettu lause ”Yksinkertaista, rakas Watson” (engl. Elementary, my dear Watson). Sitä ei kuitenkaan esiinny missään kuudestakymmenestä Doylen kirjoittamasta tarinasta. Lausahdus esiintyy vuoden 1929 elokuvan The Return of Sherlock Holmes lopussa ja kirjallisessa muodossa ensi kerran New York Timesin elokuva-arvostelussa.[16]

Alkuperäiset Sherlock Holmes -tarinat

Romaanit

  • Punaisten kirjainten arvoitus (engl. A Study in Scarlet) ilmestyi ensin Beeton's Christmas Annual -lehdessä 1887 ja kirjana 1888. Suomeksi se on ilmestynyt nimillä Kosto (1898, Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö, Brooklyn), Kostaja (1899. Otto Andersin'in Kustannusliike, Pori), Vainottu (1908. Suomentanut T. T.. G. Ronelius, Pori) ja Punaisten kirjainten arvoitus (1982. Suomentanut Outi Pickering. Turun Lehtikirjakauppa, Turku).
  • Neljän merkki (engl. The Sign of the Four) ilmestyi ensin Lippincott's Monthly Magazine -lehdessä helmikuussa 1890 ja myöhemmin samana vuonna kirjana. Ensimmäinen suomennos ilmestyi nimellä Neljän merkit 1894 (Suomentanut Ida Wickstedt. Porilaisen Kirjapaino, Pori). Myöhemmät käännökset käyttivät nimeä Neljän merkki.
  • Baskervillen koira (engl. The Hound of the Baskervilles) ilmestyi ensin jatkoromaanina Strand Magazine-lehdessä elokuusta 1901 huhtikuuhun 1902. Kirjana se ilmestyi 1902. Ensimmäiset suomennokset ilmestyivät 1904: Baskervillen koira ja Kamala öinen kummitus. Sen jälkeen suomennosten nimeksi on vakiintunut Baskervillen koira.
  • Kauhun laakso (engl. The Valley of Fear) ilmestyi jatkoromaanina syyskuusta 1914 toukokuuhun 1915 Strand Magazine -lehdessä ja kirjana 1915. Suomennos ilmestyi jo samana vuonna kahtena niteenä: Kauhun laakso. Uusi Sherlock Holmes-kertomus osa 1: Murhenäytelmä Birlstonen kartanossa ja Kauhun laakso. Uusi Sherlock Holmes-kertomus osa 2: Salaseuralaiset (suomentanut Timo Tuura. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki).

Novellikokoelmat

Sherlock Holmes -novellit ilmestyivät alun perin Strand Magazine -lehdessä ja ne koottiin pian ilmestymisensä seuraaviksi novellikokoelmiksi:

  • The Adventures of Sherlock Holmes (1892, novellit ilmestyivät alun perin 1891-1892)
  • The Memoirs of Sherlock Holmes (1894, novellit ilmestyivät alun perin 1892-1893)
  • The Return of Sherlock Holmes (1905, novellit ilmestyivät alun perin1903-1904)
  • His Last Bow: Some Reminiscences of Sherlock Holmes (1917, novellit ilmestyivät alun perin 1908-1913 ja 1917)
  • The Case-Book of Sherlock Holmes (1927, novellit ilmestyivät alun perin 1921-1927)

Suomeksi novelleja on suomennettu ja julkaistu lukuisissa eri kokoelmissa. Kattavimmat novellikokoelmat ovat[17]:

  • Sherlock Holmesin seikkailut
    • Sisältää kokoelmat The Adventures of Sherlock Holmes, The Memoirs of Sherlock Holmes ja The Return of Sherlock Holmes.
  • Viimeinen tervehdys (engl. His Last Bow: Some Reminiscences of Sherlock Holmes)
    • Ilmestyi 1989 Lea ja Timo Kukkosen suomentamana (The Crime Corporation, Kemi).
  • Sherlock Holmesin muistikirja (engl. The Case-Book of Sherlock Holmes)
    • Ilmestyi 1928 Väinö Nymanin suomentamana (Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki) ja 1990 Lea ja Timo Kukkosen suomentamana (The Crime Corporation, Kemi).
  • Sherlock Holmes: Kootut kertomukset. Suom. Jaakko Anhava. Teos, 2010. ISBN 978-951-851-246-5.
    • Sisältää kaikki Holmes-novellit: Sherlock Holmesin seikkailuja (1892), Muistelmia Sherlock Holmesista (1894), Sherlock Holmesin paluu (1905), Viimeinen kumarrus (1917), Sherlock Holmesin tapauskansio (1927), Sherlock Holmesin jälkeenjääneet tarinat (1981).

Sovitukset

Sherlock Holmesista on tehty lukuisia elokuvia ja televisiosarjoja. Internet Movie Database luettelee peräti 249 Sherlock Holmes -elokuvaa, sarjaa tai jonkin sarjan Holmes-aiheista jaksoa (joulukuu 2011).[18] Tunnetuimmat Holmesin esittäjät lienevät Basil Rathbone (12 elokuvaa 1939-1946) ja Jeremy Brett (36 televisiosarjan jaksoa ja 5 televisioelokuvaa 1984-1994). Vuodesta 2010 on esitetty televisiosarjaa Uusi Sherlock. Vuonna 2013 Venäjällä aloitetaan aiheesta uusi televisiosarja.

Katso myös

Lähteet

  • Doyle, Arthur Conan: Punaisten kirjainten arvoitus; Baskervillen koira. (A Study in Scarlet, 1887; The Hound of the Baskervilles; 1902.) Suomennos: Outi Pickering. Maailman parhaat kertojat. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-9059-75-X.
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin seikkailut I–II. (The Adventures of Sherlock Holmes, 1892; The Memoirs of Sherlock Holmes, 1894; The Return of Sherlock Holmes, 1904.) O. E. Juurikorven uudistettu suomennos. Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11935-0.
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin parhaita. Suomentanut Tero Valkonen. Basam Books, 2005. ISBN 952-459-548-6.
  • Doyle, Arthur Conan: The Complete Illustrated Short Stories: Sherlock Holmes. Bounty Books, 2004. ISBN 0-7537-0912-0. (englanniksi)
  • Doyle, Adrian Conan & Carr, John Dickson: Ystäväni Sherlock Holmes. Hyvinkää: Book Studio Oy, 1954.

Viitteet

  1. ↑ a b Conan Doyle 1983, Kreikkalainen tulkki, s. 47.
  2. ↑ Doyle 2004, s. 926.
  3. ↑ Doyle 2004, s. 942.
  4. ↑ Doyle 2004, s. 811.
  5. ↑ Conan Doyle ym. 1954: 3; The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle
  6. ↑ The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle
  7. ↑ The Official web site of the Sir Arthur Conan Doyle Literary Estate 2000
  8. ↑ Doyle ym. 1954: 3.
  9. ↑ The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle.
  10. ↑ Doyle 1993, Punaisten kirjainten arvoitus, s. 11–17.
  11. ↑ Doyle 1983, Keltaiset kasvot, s. 330.
  12. ↑ Doyle 1983, Godfrey Stauntonin salaisuus, s. 349.
  13. ↑ Doyle 1983, Toinen tahra, s. 396.
  14. ↑ Doyle 2005, s. 336.
  15. ↑ Doyle 2004, s. 805.
  16. ↑ 'Elementary, my dear Watson' snopes.com. Snopes.com. Viitattu 2.5.2010.
  17. ↑ Raimo Nikkonen: Arthur Conan Doyle (22.5.1859-7.7.1930) bibliografia. Portti, 1992, nro 1, s. 111-128.
  18. ↑ Sherlock Holmes (Character) imdb.com. Viitattu 18.1.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sherlock Holmes.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Sherlock Holmes.


 

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sherlock_Holmes&oldid=13416028”