Ero sivun ”Gaston Reiff” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Lax (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 77.223.44.199 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän ZacheBot tekemään versioon. |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: ja:ガストン・レイフ |
||
Rivi 34: | Rivi 34: | ||
[[it:Gaston Reiff]] |
[[it:Gaston Reiff]] |
||
[[nl:Gaston Reiff]] |
[[nl:Gaston Reiff]] |
||
[[ja:ガストン・レイフ]] |
|||
[[no:Gaston Reiff]] |
[[no:Gaston Reiff]] |
||
[[pl:Gaston Reiff]] |
[[pl:Gaston Reiff]] |
Versio 23. huhtikuuta 2012 kello 13.55
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Belgia | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Lontoo 1948 | 5 000 metriä | |
EM-kilpailut | |||
Pronssia | Bryssel 1950 | 5 000 metriä |
Gaston Reiff (24. helmikuuta 1921 Braine-l'Alleud, Brabant Wallon – 6. toukokuuta 1992 Braine-l'Alleud) oli belgialainen kestävyysjuoksija.
Reiff kilpaili nuoruudessaan nyrkkeilyssä ja jalkapallossa, kunnes aloitti juoksun. Hänen urheilu-uransa suurin saavutus oli olympiavoitto Lontoon olympialaisten 1948 5 000 metrin juoksussa. Reiff pystyi pitämään Tšekkoslovakian Emil Zátopekin takanaan ajalla 14.14,2. Myöhemmin Zátopekistä ja Reiffistä tuli hyvät ystävät. Brysselin EM-kilpailuissa 1950 Reiff saavutti 5 000 metrillä pronssia edellään Zátopek ja Ranskan Alain Mimoun.
Reiff teki 1948 2 000 metrin juoksun maailmanennätyksen. 1951 hän paransi 3 000 metrin juoksun ja 1953 kahden mailin maailmanennätystä. Vuonna 1951 hän piti hallussaan Belgian ennätyksiä kaikilla 1000:n ja 10 000 metrin välisillä matkoilla. Hän voitti urallaan 24 Belgian mestaruutta ja teki 26 Belgian ennätystä. Hän osallistui 1952 Helsingin olympialaisiin mutta joutui keskeyttämään 5 000 metrin finaalissa. Reiff lopetti urheilu-uransa vuonna 1958.
Reiffin kotikaupungissa Braine-l'Alleudissa on nykyisin hänen mukaansa nimetty katu.
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei |